keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Suolaiset muffinit

Vuoden viimeiseksi kesäpäiväksi hehkutettuna sunnuntaina päätimme suunnata kohti Tullisaaren-puistoa. Mukaan leivoimme suolaisia muffineja, sillä cupcake-ohjeissa mainitulle silikonivuoalle oli keksittävä uutta käyttöä. Nämä muffinit leivoimme Myllyn paras -sivustolta löytyneellä ohjeella, jota näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt hieman muokata. Suluissa siis ehdotus parempaan reseptiin.

4 dl vehnäjauhoja (5dl)
2 tl leivinjauhetta
½ tl paprikajauhetta
1 tl yrtti- tai valkosipulisuolaa
kourallinen tuoretta rucolaa
vuohenjuustoa
100 g juustoraastetta
2 dl kermamaitoa (2,5 dl)
2 munaa
½ dl öljyä tai juoksevaa rasvaa
(kirsikkatomaatteja pilkottuna)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet sekaan. Lusikoi taikina muffinssivuokiin tai muffinssipellille ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

LEIVINJAUHETTA VAI RUOKASOODAA?
Periaatteessahan nämä kaksi ihmeainetta tekevät saman asian taikinalle: nostattavat. Olen kuitenkin aina ihmetellyt milloin käytetään leivijauhetta ja milloin ruokasoodaa vai onko sillä OIKEASTI mitään väliä. Nähtävästi on. Matthew Fortin Guardianiin kirjoittaman artikkelin mukaan juju piilee eri jauheiden toiminnassa, vaikka lopputulos on sama. Fort kertoo meille kuolevaisille ruokasoodan toimivan eräänlaisena kuplakoneena, joka muodostaa taikinaan happikuplia, jotka syntyvät heti kun sooda lisätään ruokaan. Tämän takia on kriittisen tärkeää, että ruokasoodalla kohotettu taikina valmistetaan heti uunissa, sillä muuten happipallot ehtivät hävitä. Sen miten leivinjauhe toimii, saatte selvittää itse kyseisestä artikkelista.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Köyhät ritarit

Syyskuun ruokahaasteessa pyydettiin kokkaamaan lapsuuden muistoja muokattuna. Ajanpuutteen takia lapsuuden rieskat ja karjalanpiirakat jäivät tekemättä, mutta köyhät ritarit saimme kuitenkin aikaiseksi. Tällä kertaa teimme tosin rikkaita ritareita pullasta ja hillon sijaan makua antoivat pannulla kypsytetyt suomalaiset omenat. Herkkua!

pullaviipaleita
maitoa
voita

Leikkaa pullapitkosta muutaman sentin paksuisia viipaleita. Kaada ohut kerros maitoa lautaselle ja kasta pullat pullaviipaleet maidossa nopeasti ja siirrä heti voilla sivellylle kuumalle pannulle. Paista molemminpuolin, kunnes viipaleet ovat päältä rapeita ja sisältä pehmeitä. Tarjoile paistettujen omenalohkojen kera:

suomalaisia omenoita
ruokosokeria
kanelia
(kermaa
vaniljasokeria
)

Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja lisää kunnon nokare voita. Lisää omenalohkot ja paista pehmeäksi. Lisää kanelia ja ruokosokeria. Lämmitä vielä hetki ja tarjoa kermavaahdon kanssa rikkaiden ritareiden seuralaisena.

PIKKURITARIT
Elokuvissa ja kirjallisuudessa ritarit esiintyvät lähes poikkeuksetta raamikkaina ärjyinä, jotka taistelevat linnanneidosta henkeen ja vereen. Todellisuudessa keskiaikainen ritarikoulutus alkoi pojilla jo 7-vuoden iässä, jolloin tuleva ritari lähetettiin pois kotoaan lääninherran linnaan. Vasta noin 15 vuoden koulutussajan jälkeen nuori mies saatettiin ristiä ritariksi, joten pätkätyöstä ei ollut kyse. Kuuluisimppia ritarikuntia ovat Temppeliherrain ritarikunta, Johaniittain ritarikunta, Saksalainen ritarikunta sekä Kalparitaristo. Tällä hetkellä ainut kansainvälisesti valtion statuksen saanut ritarikunta löytyy Maltalta, jossa vaikuttaa
Sovereign Military Hospitaller Order of St. John of Jerusalem of Rhodes and of Malta
. Lue lisää Maltan ritarikunnasta täältä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Maalaispatonki

Tämä mahtava patonkiresepti on Voisilmäpeliä-blogista.

Pussi kuivahiivaa

1 rkl sokeria
3 1/2 dl vettä (n. 40 asteista, eli kädenlämpöisestä vähän lämpimämpää)
9 dl jauhoja
2 1/2 tl suolaa

Laita sokeri, hiiva ja lämmin vesi kulhoon. Anna seisoa 5-10 minuuttia tai kunnes seos vaahtoaa. (Kannattaa muuten tosiaan olla kärsivällinen, sillä itselläni kesti 15min seoksen vaahtoamiseen.) Lisää ensin puolet jauhoista ja sekoita huolella. Lisää joukoon suola ja loput jauhot ja sekoita suunnilleen tasaiseksi. Vaivaa kymmenisen minuuttia tai kunnes taikina on kimmoisaa eikä tartu sormiin. (Me vaivoimme taasen hieman kauemmin, noin 15 minuuttia.) Öljyä kevyesti iso kulho ja laita taikina kulhoon kohoamaan vähintään puoleksitoista tunniksi. (Me kohotimme taikinaa kiireisen aikataulun takia vain tunnin ja hyvää tuli!)

Laita uunin pohjalle uunikulhollinen vettä ja uuni lämpiämään 250 asteeseen. Laita myös pelti uuniin tässä vaiheessa.
Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja jaa kolmeen osaan. Käsittele yksi pala kerrallaan. Levitä taikinapallo varovaisesti neliöksi, yritä suojella taikinassa olevia ilmakuplia. Taita neliön kaksi vastakkaista sivua neliön keskilinjalle ja painele tiukasti kiinni. Taita muodostuneen sauman kohdalta vielä puoliksi ja nipistele seunat kiinni. Käännä patonki ympäri niin, että sauma on pohjapuolella. Rullaile varovaisesti patonki vähän pidemmäksi ja ohuemmaksi. Toista toisille taikinapalloille. Anna patonkien kohota 30-60 min leivinpaperiarkin päällä. (Kohotimme vain puoli tuntia ja toimi.)

Nosta kuuma pelti uunista (sulje uuninluukku tässä vaiheessa!) ja liu'uta patongit pellille. Tee muutama viilto kunkin patongin pinnalle ja nosta pelti heti uuniin. Paista patonkeja 20-30 min tai kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kuulostavat ontoilta kun niitä koputtaa pohjasta.


KOODATTUA RUOKAA
Keskiviikkona Fakta eksyi keittiön sijasta baariin, mutta keittiö ja kokkaaminen sivusi keskustelua myös siellä. Ystäväni hehkutti luvussa ollutta Petos ruokalautasella -kirjaa, joka selvittää ruokateollisuuden muutosta 1800-luvulta lähtien. Kirja siis käsittelee E-koodeja, laadun heikkenemistä, massatuotantoa ja kaikkea sitä, mistä sinä ja minä EMME mielellämme tiedä mitään. Mielenkiintoinen kirjasta löytynyt fakta liittyi leipään. Sen mukaan leipäresepteissä käytetyn sokerin määrä on noussut räjähdysmäisesti sadassa vuodessa eikä tämä johdu sokeriaddiktiosta vaan puhtaasti huonolaatuisesta vehnästä. Huonoa eli mautonta vehnää korvataan siis sokerilla, ja määrät kasvavat. Sokeri on kuitenkin vähäisin nykyleivän ongelma, sillä kun vilkaisee kaupassa myytävän leivän tuoteselostusta, voi kokea aikamoisen yllätyksen. Moni leipä sisältää kymmeniä eri ainesosia, joista moni alkaa kirjaimella E. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin leipoa kotona, ja tätä reseptiä voi suositella huoletta. Leipomamme leipä paljon kehuja toisen ystäväni järjestämällä portugalilaisella illallisella, jonka reseptejä kokeillaan varmasti myös tässä keittiössä! Suomalaisesta leipäteollisuudesta kiinnostuneiden kannattaa muuten lukea Ylioppilaslehdessä ilmestynyt juttu, jonka löytää täältä.

Naudanlihacarpaccio






















Hyvää lihaa ei voita mikään ja tähän jos mihin kannattaa ostaa sitä oikeasti hyvälaatuista lihaa. Hakaniemen hallin E.Hakkarainen palvelee Fakta & Farfallea asiantuntevasti, suosittelemme! Tämä ohje on mukailtu Jamien Oliverin Alastoman kokin paluu -kirjasta löytyvästä reseptistä, mutta taisimme käyttää paistovaiheessa Tana Ramsayn HomeMade -kirjasta löytyvää carpaccio-ohjetta.


1 kukkurallinen rkl korianterinsiemeniä murskattuna
1 kourallinen tuoretta rosmariinia hienonnettuna
suolaa ja mustapippuria
ripaus oreganoa
1,5kg naudan sisäfileetä

Murskaa korianterinsiemenet huhmareessa, sekoita joukkoon muut mausteet. Ripottele mausteseos leikkuulaudalle. Nosta liha mausteiden päälle ja pyörittele sitä siinä, kunnes kaikki yrtit ovat takertuneet fileen pintaan. Kääri filee folioon ja anna levätä jääkaapissa noin puoli tuntia. Lämmitä paistinpannu erittäin kuumaksi ja paista folion sisällä olevaa lihaa 30 sekuntia kaikilta puolilta. Jäähdytä ja laita pakastimeen ainakin tunniksi, sillä kohmeinen liha on helpompi leikata ohuiksi viipaleiksi. Tarjoile esimerkiksi alkupalana.

RAAKAA LIHAA NEIDILLE
Carpaccio-ruokalaji loihdittiin ensimmäisen kerran italialaisen Harry's Bar -ravintolan omistaja Giuseppe Ciprianin toimesta. Tarinan mukaan ravintolassa vieraili vuonna 1950 kreivitär Amalia Nani Mocegino, joka ilmoitti syövänsä vain raakaa lihaa. Kekseliäänä miehenä Cipriani loihti raa'asta lihasta herkullisen ruokalajin, jonka hän keksi nimetä venetsialaisen taiteilijan Vittore Carpaccion mukaan. 1500-luvulla eläneen taiteilijan maalauksiin voi tutustua esimerkiksi Googlen kuvahaun avulla. Mutta mitä ovat lukijat, kuka nykyajan taitelija, muusikko tai näyttelijä ansaitsisi oman ruokalajin? Voisimmeko syödä Madonnan leipää? Entä The National-vanukasta? Ehdota ruokalajia niin F&F toteuttaa!

lauantai 12. syyskuuta 2009

Juustokakku-cupcake






















Tämä resepti löytyy Exclusively Food -sivustolta. Ohje oli oikein helppo ja keräsi kehuja. Kannattaa kokeilla!

Pohja:

150 g Digestive-keksejä
70 g sulatettua voita
(marjoja ja tomusokeria koristeluun)

Täyte:

250g tuorejuustoa (Philadelphia)
0,7 dl hienosokeria
1 kananmuna
1 ruokalusikallinen sitruunamehua
1 dl löysäksi vatkattua kermaa

Lämmitä uuni 180C. Vuoraa silikoninen tai peltinen muffinivuoka paperisilla muffinivuoilla. Murskaa keksit hienoksi muruksi tehosekoittimella ja sekoita murska sulatettuun voihin. Painele seos ohuelti muffinivuokiin. Sekoita tuorejuusto ja sokeri tehosekoittimessa. Lisää kananmuna, sitruunamehu ja kerma. Sekoita hyvin. Jaa seos keksipohjilla alustettuihin vuokiin ja paista uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä vuoissa 30min ja koristele tuoreilla marjoilla sekä tomusokerilla.

TUORETTA JUUSTOA
Aikaisemmissa resepteissä olemme käsitelleet muun muassa matojen kera mädätettyä juustoa, mutta tarkastellaan tällä kertaa tuoretta juustoa eli tuorejuustoa. Maailmankuulun Philadelphia-tuorejuuston valmistajan, Kraft Foodsin, mukaan tuorejuuston juuret ulottuvat vuodelle 1872.
Maailma ehkä pelastuu avaruusolioiden hyökkäykseltä amerikkalaisten ja Bruce Willisin urhoollisuuden takia, mutta tuorejuustohistoriaa ei Yhdysvaltoihin Kraft Foodsin väitteistä huolimatta voida antaa. Tuorejuustoa on nimittäin tehty Euroopassa aina 1600-luvulta lähtien.

torstai 10. syyskuuta 2009

Helppo pekonipasta






















Viime sunnuntaina vietimme erään ihanan parikuukautisen sukulaispojan ristiäisiä. Juhlat olivat mainiot, mutta veivät voimat. Ruokaa oli saatava nopeasti ja lopputuloksena syntyi tämä pasta. Basilikan sijaan olisimme käyttäneet mieluummin rucolaa, mutta sitä ei Alepasta löytynyt. Ristiäisiin vietyjen juustokakku-cupccake'in ohje seuraa muuten heti viikonloppuna!

1 pkt pekonia
1 ruukkubasilika
puolikas paketti kirsikkatomaatteja
puoli purkkia kermaa
suolaa
pippuria
tagliatelle-pastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Paista pekoni rapeaksi ja siirrä pois pannulta. Laita pastat kiehumaan. Paista puolitettuja kirsikkatomaatteja hetki pannulla, lisää kerma ja mausta. Sekoita kastike, pekoni ja revitty tuore basilika pastan joukkoon ja sekoita. Nauti parmesan-juuston kera.

TAIDEPEKONI
Jos ikinä satutte vierailemaan Lontoossa kannattaa matkan aikana käydä kaupungin suosituimmassa nähtävyydessä eli Tate Modernissa. Nykytaiteen museosta löytyy nimittäin Picassojen ja Mirojen lisäksi Francis Baconin (1909-1992) tauluja, jotka ihastuttavat taidokkuudellaan ja kauhistuttavat aiheillaan. Maalauksiin on saatu ikuistettua ristiriidat ja häpeät, joita maanis-depressiivisiä piirteitä omannut taiteilija varmasti elämänsä aikana kohtasi. Francis Baconiin maalauksiin voit tutustua myös Googlen kuvahaun avulla.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Flunssajuoma


Syksy on täällä taas ja niin myös kylmän viiman mukanaan tuomat flunssat. Vilustumisoireisiin suosittelemme hyvää seuraa, helppoa ruokaa ja tätä maailman parasta flunssajuomaa. Tartuttaa varmasti myös röhkivän flunssanpoikasen!

iso loraus mustaviivinimarjamehua
1 vitamiiniporetabletti
pala tuoretta inkivääriä
1 sitruunan viipale
10 tippaa Carmolis-yrttiuutetta
loraus hunajaa
tujaus rommia
2-3 kuivattua punaista chiliä

Pistä vesi kiehumaan. Laita isoon teepannuun loraus mustaviinimarjamehua, tujaus rommia, yksi vitamiiniporetabletti, pala murskattua inkivääriä, sitruunan viipale, hunajaa ja 2-3 murskattua chiliä. Kaada kuuma vesi päälle ja anna hautua muutama minuutti. Nauti!

FLUNSSAPOTILAILLE
Paha flunssa vie helposti voimat eikä silloin ole muuta mahdollisuutta kuin käpertyä vilttiin ja painua sängyn pohjalle. Kun leffat on katsottu, kirjat luettu ja lehdet koluttu, löytää myös täältä internetin puolelta mielenkiintoista selattavaa. Tässä Fakta & Farfallen parhaat blogi- ja nettisivuvinkit:

Today and Tomorrow (kiinnostavia juttuja designista graafiseen suunnitteluun)
Designboom (kiinnostavia tuotteita, sivuja ja projekteja designin ja arkkitehtuurin aloilta)
(Swim)suit issues (mielenkiintoinen muotiblogi, jossa pohditaan tyyliä, musiikkia ja kaikkea siltä väliltä)
Food and Wine (hyviä reseptejä toimivalla hakukoneella)
Youkebox (juttele kavereiden kanssa ja löydä uutta musiikkia)
Kemikaalicocktail (muoti-, kauneus- ja hyvinvointiblogi kulutuskriittisellä näkökulmalla)
Wikipedia: unusual articles (nimensä mukaisesti epätavallisia wikipedia-artikkeleita)
Curated Mag (taidetta, muotia, kulttuuria ja muotia käsittelevä verkkolehti)
Nounou de la Falaise (hauska blogi tytöstä, joka muuttaa Pariisiin)

lauantai 5. syyskuuta 2009

Jauhelihapihvit kotihampurilaisille

Pahoittelut viikon blogihiljaisuudesta. Toinen bloggaajista on muuttanut koulun perässä toiseen kaupunkiin, mutta blogin apinanraivomainen päivitys jatkuu kunhan alkusäädöstä selvitään. Päivityksiä on siis tulossa ja myös keskellä viikkoa - kannattaa seurata! Blogipäivitykset voi muuten tilata Fakta & Farfalle -syötteenä tai Blogilista.fi-sivun kautta. Mutta nyt asiaan:






















Viikonloppuna maistuu rasvainen ruoka ja hyvät leffat. Kotihampurilaiset sopivatkin laiskaan lauantai-iltaan mitä parhaiten ja tässä lukijoille ehkäpä maailman herkullisin jauhelihapihviresepti.

400 g jauhelihaa
puoli pussia sipulikeittoa
muutama ruokalusikallinen korppujauhoja
1 kananmuna
loraus soijakastiketta

suolaa
pippuria
muutama valkosipulinkynsi murskattuna
100 g ricottaa
loraus vettä

Sekoita korppujauhot veteen. Lisää sipulikeittojauhe, soijakastike, valkosipuli, rivotta, suola ja pippuri. Sekoita hyvin ja anna turpoa hetki. Lisää lopulta jauheliha ja kananmuna. Sekoita sopivaksi massaksi, älä sitkosta. Paista pannulla, mutta varo ettet polta pihvejä. Nauti hampurilaisten täytteenä tai sellaisenaan perunoiden ja kastikkeen kera.

SUOLAPIHVIÄ SAKSALAISITTAIN
Alkuperäinen hampurilaispihvi eli hamburger steak levisi Eurooppaan 1700-luvun lopulla saksalaisten merimiesten tuomana. Oxfordin englanninkielen sanakirja vuodelta 1802 tietää kertoa, että ajan hampurilaispihvillä tarkoitettiin suolattua, ohueksi leikattua pihviä, joka tarjoiltiin sipulin ja leivänmurujen kera. Kauas on siis tultu alkuperäisestä Hampurin pihvistä.