keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Juhannushuhhuh...

Juhannus tuli, meni ja nyt on unirytmi sekaisin. Keskikesän juhlaa vietimme laadukkaassa seurassa Koloveden kansallispuiston maisemissa grillaillen, valvoen ja pelaillen. Perinteeksi muodostuneet juhannusolympialaiset ja tytöt vastaan pojat -jalkapallo-ottelu käytiin kiihkeissä tunnelmissa eikä mustelmilta vältytty. Nyt on hyvä aika palata arkeen, grillaamattomaan ruokaan ja aamuherätyksiin. Turun Säkin & Keravan Kollin Suomi-disko/iskelmä -soittolistoista emme kyllä luovu juhannuksen jälkeenkään. Liittykää tiskijukkien Facebook-ryhmään ja ladatkaa kesän 2010 soundtrack "Sori Vaan". Ette pety.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Jäätelörakkaus: Cherry Garcia

On jäätelöitä ja sitten on Ben & Jerrysin Cherry Garcia -kirsikkajäätelöä. Jostain syystä tämä superherkku on ollut pannassa Pohjois-Amerikan ulkopuolella ja kirsikkaunelmaa on päässyt ihastelemaan vain haaveunissa tai kavereiden rehentelevissä matkakuvissa (siis juuri niissä, joissa jäätelöhylly on vähintään kolmen kilometrin pituinen).

Jotain näyttäisivät herrat Ben ja Jerry tajunneen keväisellä matkallaan Skandinaviaan, sillä vihdoin on pohjoinen kirsikkatarve tunnistettu. Tätä jäätelöjumalien herkkua on nimittäin taas saatavilla myös Suomesta - tarkemmin ottaen (vain ja ainoastaan) Makuuneista! Kiitos Ben, kiitos Jerry ja kiitos purnukat "mukavan korkealle" hinnoitteleva Makuuni. Voisi nimittäin olla, että halvemmilla hinnoilla Fakta & Farfalle muuttuisi Cherry & Garciaksi - kirsikkajäätelölle ja sen syömiselle omistetuksi blogiksi.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Kumpi tuli ensin: pikaruoka vai pikaelämä?

The Times -lehden verkkoversio uutisoi kiinnostavasta tutkimuksesta, jonka mukaan pikaruoka saa syöjänsä myös elämään nopeammin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että jo pelkkä McDonaldsin logo sai ihmiset käyttäytymään kärsimättömästi ja tutkijat pelkäävät pikaruokaloiden katunäkyvyyden lisäävän ihmisten kiirettä huolimatta siitä onko heillä todellisuudessa kiire vai ei.

Toronton yliopiston tutkija Chen-Bo Zhong kertoo artikkelissa, että syyt ovat elämäntavassa, jota pikaruokalat edustavat.
"Pikaruoka edustaa kiireen ja aikatehokkuuden kulttuuria. Huolestuttavaa tutkimuksessa on, että jo pelkkä pikaruokaloiden olemassaolo saa kiireen tunteen lisääntymään. Tulosten mukaan pikaruokalalogon esiintyminen saa ihmiset käyttäytymään hätiköivästi", Zhong toteaa.

Kiinnostava tulos, joka varmasti tarvitsisi lisätutkimuksia. Itse (Fakta) olen kuitenkin kiinnittänyt omassa elämässä huomioita pikaruokaloiden sisällä syövien ihmisten olemukseen. Moni näyttää masentuneelta, jopa surulliselta. Ei puhettakaan, että ihmisten kasvoilla olisi sitä fiilistä, jonka ruoka parhaimmillaan voi saada aikaan. Tietysti pikaruokaa syödään kiireessä, mutta silti oma (varmasti värittynyt, sillä viimeisestä "mäkkärireissusta" on noin 10 vuotta aikaa..) tunne on se, että McDonaldsin asiakkaat näyttävät keskimääräistä masentuneemmilta.


(Kuva: steve.grosbois - Creative Commons)

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Mikä on viinin paras kaveri?


Lasi. Tiesittekö tämän? Ei huolta, emme mekään ennen maanantaita. Tuona päivänä Fakta nimittäin osallistui Riedelin järjestämään maistelutilaisuuteen, jossa viinilasiyrityksen 11. sukupolven edustaja Maximilian Riedel maistatutti erilaisia alkoholeja erilaisista laseista. Pääroolissa olivat siis tällä kertaa juomien sijaan erilaiset lasit.

Ravintola Savoyssa järjestetty tilaisuus alkoi mitä parhaimmalla tavalla eli roseshampanjalla. Shamppanjaa maisteltiin kahdesta erilaisesta lasista: perinteisestä shampanjalasista sekä Riedelin Pinot Noir -lasista. Paikalla ollut sommelier neuvoi viininoviisi-Faktaa tunnustelemaan miltä kuohuva maistuu ja tuntuu eri laseista juotuna. Vinkin avulla tulikin huomattua, että maku ja erityisesti juoman tuntu muuttuivat huimasti Pinot Noir -lasissa: shamppanja purskahti suuhun ja kuplat tuntuivat lähes nielussa asti! Kysymykseen siitä, miksi shamppanjaa pitäisi nauttia isommasta lasista, sommerlier vastasi ilmekään värähtämättä. "Lasi on hyvä vaihtoehto jos haluaa nauttia shamppanjaa koko aterian ajan". Halutaan, halutaan. Nyt vain se lottovoitto...

Shamppanjan jälkeen siirtyi paikalle kutsuttu yleisö maistelupisteiden luo. Aloitimme punaviineistä ja Maximilian Riedel pyysi yleisöä maistamaan ensin juomaa "B" ja tämän jälkeen juomaa "A". Vaikka esitetyt makuluonnehdinnat saattoivat vaikuttaa elämykseen, oli juoma "B" viininoviisinkin suussa selvästi toista parempi. Myöhemmin saimme kuitenkin kuulla, että molemmissa laseissa oli samaa viiniä - vuoden 2004 Castello di Brolion chiantia! Miksi toinen oli siis toista parempi? Vastaus löytyi herra Riedelin mukaan dekantoimisesta, sillä juoma B oli dekantoitu "maailman nopeimmalla" dekanterilla Evellä. Makuero oli tosiaan suuri, mutta ottaen huomioon kapistuksen hinnan (378e), voi Maximilian Riedelin isoisän heittämä vinkki olla lähempänä meitä viininoviiseja. Miehen mukaan illalla juotava kannattaa nimittäin avata jo aamuaikaan jos haaveissa on ilmattu (?) viinielämys.

Viinien maistelun jälkeen - noin kello 10.30 - siirryimmekin aamun aikataulun mukaan väkeviin viinoihin. Tarjottimelle oli aseteltu kolme erilaista lasia ja kolme juomaa: viskiä, konjakkia ja - Faktan kauhuksi - tequilaa. Kauniisti sanottuna on kyseinen juoma nimittäin jättänyt aikoinaan niin "lähtemättömän vaikutuksen", ettei sitä ole sen koommin Kallion keittiössä maisteltu...Tilanteeseen pakotettuna Fakta kuitenkin tarttui annettuun tequilakuppiin ja kaatoi sen rohkeasti shampanjalasia erehdyttävästi muistuttavaan Riedelin tequilalasiin. Tämän jälkeen juomaa heiluteltiin ja huljuteltiin ja lopulta uskalsimme työntää nenämme pitkälle korkeaan lasiin. Nuuhkaisu, kauhun sekainen jännitys ja... ei mitään! Ei pahanolonrefleksiä, ei kakomista, ei kauhunsekaista paniikkia. Alkoholin iskevä tuoksu oli poissaan ja kuten herra Riedel kertoi, onnistui lasi tuomaan esille tequilan ominaisaromit: kukkaisuuden ja hedelmäisyyden. Huonoja muistoja hienoikaan lasi ei onnistunut poistamaan, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä tequilan saavan ehkä vielä uuden mahdollisuuden.

Meksikon kansallisjuoman jälkeen siirryimme konjakkiin, mutta johtuneeko sitten nuoruuden "otetaan vähän tota ja vähän tota, niin vanhemmat ei huomaa" -juomasekoituksista vai mummon tarjoamista konjakkikarkeista, ei konjakkikaan ole kuulunut Faktan suosikkijuomiin. Koska paikalla kuitenkin oltiin raportoimassa laseista lukijoille, päätti Fakta ottaa lusikan (vai lasin?) kauniiseen käteen ja maistaa juomaa Riedelin uudenlaisesta konjakkilasista, joka on eroaa täysin perinteisen konjakkilasin muodoista.

Riedelin mukaan syy uudenlaisen lasimallin kehittämiseen on kaunistelemattoman yksinkertainen: perinteinen lasi tekee konjakista pahaa. Aikamoinen väite, ottaen huomioon, että konjakki on pahaa -ainakin Faktan mielestä. Väite oli kuitenkin laitettava testiin ja taas kerran pääsi maisteluyleisö yllättymään (tai siis ainakin Fakta). Alkoholin sijaan lasista tulvahti makeaa, pehmeää ja hedelmäistä tuoksua, joka muistutti jollain tapaa Madeira-viiniä. Maistelun jälkeen alkoholi kaadettiin vielä perinteiseen konjakkilasiin, jotta makueron voitaisiin osoittaa johtuvan juuri lasista eikä esimerkiksi erikoishyvästä konjakista. Taas kerran juomaa sekoiteltiin, huljuteltiin ja lopulta nuuhkaistiin. Samalla sekunnilla nenään iski jykevä alkoholin lemu ja silmiin nousivat kyneeleet. Missä oli hedelmäisyys? Missä oli makeus? Nähtävästi pisaramallisen lasin pohjalla, sillä ero edelliseen maisteluun oli järkyttävän suuri. Maistelun jälkeen oli pakko yhtyä Maximilian Riedelin väitteeseen siitä, ettei tavallinen konjakkilasi käy muuhun kuin koriste-esineen tehtävään.

Tastingin viimeinen osuus keskittyi viskin maisteluun. Tarjolla oli skottilaista Laphroaig-viskiä eikä lasina toiminut tälläkään kertaa perinteinen viskilasi. Tasapohjaisen, avoimen lasin sijaan Skotlannin jaloa juomaa maisteltiin nimittäin Riedelin ja skottilaisten tislaamojen yhteistyön tuloksena syntyneestä lasista. Taas kerran oikeanlainen lasi osoitti voimansa, sillä pelkän alkoholin sijaan maku oli savuinen, suolainen ja jollain tapaa pehmeä. Poissa olivat viinan maku tai pistävyys ja jopa viskiä kammonnut Fakta sai todeta juoman olevan ihan hyvää.

Mistä ihmeestä makuihin liittyneet yllätykset kuitenkaan johtuivat? Riedelin mukaan kaikki on kiinni lasista. Oikeanlainen lasi tuo esiin juomien ominaismaut, kun taas väärä lasi tuo pintaan pelkän alkoholin. Maistelutilaisuuden jälkeen on pakko olla samaa mieltä. Maistelimme nimittäin jokaista juomaa eri laseista ja makuerot yllättivät joka kerta voimakkuudellaan. Oli kiinnostavaa huomata, että oikealla lasilla juotuna ei tequilan kaivannut limeä tai että konjakki sisältää uskomattoman määrän erilaisia makuja. Onkin pakko myöntää, että jäljelle jäi polttava halu ostaa kunnolliset viinilasit. Jotenkin nimittäin tuntuu, etteivät Iittalan Verna-lasit tuo makueroja esiin ihan parhaalla tavalla, vaikka puolustavatkin paikkaansa maailman kestävimpinä viinilaseina. Löytyisiköhän siis lukijoista viiniharrastajia, jotka osaisivat suositella hyviä, peruskäyttöön tarkoitettuja, viinilaseja?


(Kuvassa vasemmalta oikealle: viskilasi, tequilalasi ja konjakkilasi).

tiistai 15. kesäkuuta 2010

CityDeal: Mange Sud -52%

CityDealissa on vielä tänään todella hyvä tarjous (linkistä tarjoukseen) ravintola Mange Sudiin: diilillä saa -52% ravintolan Paysan Menusta, johon kuuluu salaatti carprese, karitsaa vartaassa ja mantelikakkua. Menun normihinta on 42 euroa, mutta City Dealin kautta sen saa 20 euron hintaan. Kannattaa ostaa, sillä ainakin me olemme kuulleet paikasta pelkkää hyvää. Kuulemma mutkatonta, hyvää ruokaa ja rentoa tunnelmaa. Käyttäkää diili hyväksi, me teimme niin!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kirsikkapiirakka

Neljäs blogikierros suuntautui Herkku & Koukku -blogin puolelle. Kyseiseen blogiin olemme tutustuneet ruokahaasteiden kautta, joissa blogi on menestynyt useaan kertaan. Hetken ruokia selailtuamme päädyimmekin ruokahaasteessa olleeseen kirsikkapiirakkaan ja kirsikkasiirappiin. Seurasimme ohjetta, mutta käytimme maitotuotteita ja valmisvaniljarahkaa. Teimme myös pohjan omalla luumupiirakan ohjeella, sillä se on yksinkertaisuudessaan "maailman helpoin piirakkapohja". Käytimme tosin tällä kertaa kermaviilin sijaan maustamatonta luomujugurttia, tuli jopa parempaa kuin alkuperäisellä ohjeella! Kaiken kaikkiaan piirakka oli paitsi superhelppo tehdä myös mielettömän hyvää! Ihana vaihtoehto kesän vakiopiirakoille (esim mustikka) - tätä tullaan tekemään vielä uudestaan. Alla oleva resepti on versiomme Herkun & Koukun piirakasta, mutta alkuperäisen (ja vegaanisen!) ohjeen löydät täältä.

Täyte:
400g tuoreita kirsikoita
0,5 dl mantelilikööriä
Valion vaniljarahkaa

Pohja:
200g voita
250g jauhoja (tai enemmän kannattaa testailla..)
1dl kermaviiliä tai maustamatonta luomujugurttia

Siirappi:
0,5dl sokeria
pienivesitilkka
kirsikkamarinadin liemi

Pilko kirsikat ja poista kivet. Marinoi kirsikat manteliliköörissä, mä annoin olla yön yli. (F&F: annoimme marinoitua vain parisen tuntia, hyvää tuli silti!)

Sekoita taikinaa varten voi ja vehjäjauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää kermaviili/jugurtti ja sekoita taikina palloksi. Kiedo taikina muoviin ja laita jääkaappiin lepäämään noin 20 minuutiksi. Kun taikina on levännyt, kauli se ja vuoraa sillä voideltu piirakkavuoka. Pistele useasti haarukalla ja esipaista 200C uunissa noin 15 minuuttia.

Kun piirakkapohja on esipaistettu, kaada päälle vaniljarahkaa ja marinoidut kirsikat. Paista piirakkaa 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna jäähtyä.

Tee päälle kirsikkasiirappi kuumentamalla kattilassa 0,5 dl sokeria pikku vesitilkassa. Kun sokeri alkaa sulaa, lisää kirskoiden marinadi eli mantelilikööri ja annetaan kiehahtaa. Jäähdytä ja anna tiivistyä. Nauti kirsikkapiirakan päällä.

KIRSIKKAKUKKATYTTÖ
Kirsikasta voisi kertoa monta tarinaa, mutta joskus kappale kertoo enemmän kuin tuhat kirjoitettua sanaa. Tässä sunnuntain iloksi elokuun Flow-festivaaleille tulevan AIR:in versio kirsikkakukkatytöstä.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Testissä: Raikastamon luomuomenamehu

Mainonta tehoaa! Tai ainakin Raikastamon radiomainokset Radio Helsingissä, kuten viaton uhri Fakta sai eilen kokea. Stokkan Herkussa mukaan tarttui nimittäin kyseisen mehufirman omenamehua, joka oli vuoden 2009 luomutuote. Hintakin oli sen mukainen, sillä 250ml pullosta sai pulittaa tasan kolme euroa. Entäs maku? Huijattiinko sinisilmäistä (vai korvaista?) kuuntelijaa pahemman kerran?

Periaatteessa ei, sillä mehu on tosi hyvää ja makuero tavalliseen mehuun on valtava. Toisaalta kyllä, sillä mehu oli ainakin tämän maistelijan mukaan täysin samaa kamaa kuin Valion Luomuomenamehu - puolet kalliimmalla hinnalla. Toisaalta on kiva juttu saada luomuomenamehua myös pienemmissä "eväspulloissa", jolloin mehulla voi korvata limut tai muut lisäainejuomat. On myös ihan hyvä juttu, että luomuakin osataan viedä eteenpäin tyylillä: pullo on värimaailmaansa myöten hieno pakkaus! Plussaa siis mausta ja designista, miinusta kalliista hinnasta. Kaikkea ei voi saada?

(Kuva: Raikastamo)

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

phShop Drinkkibaari

Nimestään huolimatta ei Hakaniemen hallissa sijaitseva phShop Drinkkibaari tarjoile margaritoja tai mojitoja vaan erilaisia tuoreita terveysmehuja. Ei kannata kuitenkaan pettyä, sillä paikan terveysmehut ja -smoothiet tehdään luomutuotteista eivätkä ne tiskin toisella puolella häärinneen Toma Stankevitschin mukaan sisällä ylimääräisiä sokereita. Kuulemma esimerkiksi banaani on todellinen sokerisyöppö, joka aiheuttaa hiivan kertymistä elimistöön (Fakta huomauttaa: tajusinkohan tämän oikein..?).

Ihmisen ph-tasapainoon keskittyvän phShop Drinkkibaarin tärkeimmät raaka-aineet vaikuttivat pikasilmäyksellä olevan kurkku, avokado, porkkana ja inkivääri. Taisi siis olla hyvä juttu, ettei henkilökunta tiennyt kangaskassissani painavista Hakkaraisen italialaisista tuoremakkaroista!


Testikierroksella maistoin kurkku-inkivääri-verigreippijuomaa, jonka maku oli ihan kiva ja raikas. Jos ollaan ihan rehellisiä vaati maku hieman totuttelua, mutta noin puolen tunnin päästä aloin himoitsemaan jo toista annosta! Taisi se siis jotenkin iskeä maku- tai hyvinvointihermoon. Käykääpä testailemassa!


(Kuva: iirraa - Creative Commons)

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Tuoremakkaraa punaviinissä

Kesä Piemonten sydämessä -blogiin tutustuimme muutaman ruokahaasteen kautta. Reseptit ovat aina vaikuttaneet ihanilta – eikä vähiten upeiden italialaisten raaka-aineiden takia! Blogikierroksellamme päätimme testata blogin herkulliselta kuulostavaa tuoremakkarapataa ja polentaa. Hakkaraiselta haetuista tuoremakkaroista tehty makkarapata oli todella herkullista, mutta polentan kanssa taisimme epäonnistua. Syy ei taida olla reseptissä vaan siinä, että maissjauhoja noin kolmea eri ohjetta soveltaen. Suosittelemme pidättäytymään pakkauksen ohjeessa tai edes yhdessä ohjeessa. Oli nimittäin aika hyllyvää ja liisterimäistä "polentaa". Noh seuraavalla kerralla sitten..Ohje on kopioitu suoraan Kesä Piemonten sydämessä -blogista.

pätkä selleriä ja toinen porkkanaa
puolikas sipuli
laakerinlehtiä
valkosipulia kynsi tai kaksi
mukavasti tuoremakkaraa (nimeltään salsiccia, ehkä 400g)
puoli pulloa barbera-viiniä

Selleri, porkkana ja sipulit rullataan tehosekoittimessa, käristetään oliiviöljyssä pannulla. Lisätään muutaman sentin pätkiin pilkottu makkara ja yritetään saada niitä ruskistumaan. Pannuni oli liian pieni ja makkarat jäivät kalseiksi, mutta ei haitta mittä! Viini kaadetaan sekaan ja sekoitellaan. Pannaan kansi kiinni, lisätään laakerinlehdet sekaan ja odotellaan kypsymistä.

150g polenta- eli maissijauhoja, esikypsytettyjä, jos ei huvita tuntitolkulla hämmentää
köntti voita
köntti sinihomejuustoa (kokeile myös tateilla!)

A pioggia, eli sateena ripotellen valutetaan ryynit kiehuvaan, suolattuun veteen. Koko ajan sekoittaen. Vettä taisi olla reilu pari desiä, ehkä kolme. Keitetään pakkauksen kertoman mukaan. Lopuksi sekoitetaan yhteen voiköntin ja gorgonzolan kanssa.

LYHYESTI MAKKARASTA
1. Makkaran englannin kielinen nimi "sausage" johtaa juurensa latinan "salsus" sanaan, joka tarkoittaa "jotain suolattua". 2. Makkarat mainitaan Homeruksen 2700 vuotta sitten kirjoittamassa Odysseuksessa. 3. 83% kaikista makkaroista valmistetaan porsaasta (toim.huom. ei taida pitää paikkansa Suomessa..) 4. Ensimmäiset makkarat olivat sisäelimillä täytettyjä mahalaukkuja 5. Nykyään makkaran kuori valmistetaan jopa muovista. Nam...

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Etiopialaista ruokaa: Jadgar

Kun NYT-liite kirjoitti Itäkeskuksessa sijaitsevasta etiopialaisesta Jadgar-ravintolasta, oli paikan antimia päästävä testaamaan heti. Etiopialaista injera-lättyä on nimittäin päästy maistelemaan niin Lontoossa kuin Amsterdamissa eikä herkku ole koskaan pettänyt makuhermoja: tulisilla kastikkeilla täytetty lätty on varsinaista superdarraruokaa eli helposti syötävää, mausteista mössöä. Ah!

Etiopialaiseen ruokaan sopiva olotila saapuikin kuin tilauksesta jo seuraavana lauantaina ja matka kohti Itää sai alkaa hyvän ystävän seurassa. Ensin katselimme hieman paikallisia nähtävyyksiä (Hansasilta) ja shoppailtiin tuliaisia (ystävä osti paidan, Fakta croissantin). Hetken harhailujen jälkeen löysimme vihdoin myös Jadgarin ja pelonsekainen odotus sai alkaa: Olisiko injera yhtä hyvää kuin edellisillä kerroilla? Entä jos maut olisivat erilaisia? Mitä jos lätty olisi kuivaa?!

Huolet osoittautuivat onneksi turhiksi kun eteen kannettiin Lucy's Special -annos, joka sisälsi ainakin kuutta eri soossia lihasta linssipataan. Maut iskivät väsyneeseen tajuntaan ja ruokahurmio saavutettiin jo ensimmäisillä sormillisilla - ruokaa nimittäin syödään käsin injera-lätyn avulla. Vanhat muistikuvat pitivät paikkansa: tulinen injera-lätty parantaa pahimmankin väsymyksen ja aiheuttaa väistämättä ruokaöverit. Käykää testaamassa väitteet itse, ette pety!


P.S. Ainakin viime viikolla ravintolassa kävi vain käteinen eli ottakaa kolikot mukaan!

Lisää Evirasta (ja kivijalkakaupoista)

Helsingin Sanomissakin uutisoidun Kivijalkahoito-blogin kirjoittajat yrittävät elää mahdollisimman pitkälle ilman ketjukauppoihin lankeamista. Kirjoittajiin lukeutuu myös muutama Faktan tuttu ja viime viikolla kävimme kiinnostavaa keskustelua siitä, miksi keskustasta aamuisin pelkkää ketjukahvia ja pitääkö Unicafeta välttää ketjukauppalakon aikana (Alkoa ei voi, valtion monopoli!). Tänään Kivijalkahoito-blogiin oli ilmestynyt erittäin kiinnostava juttu Evirasta, jota sivusimme edellisessä F&F-kirjoituksessa. Käykää lukemassa ja hakemassa inspiraatiota siihen, miten lähikauppojen tukeminen siirretään sanoista tekoihin!

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kauppamafia kieltää luomun?

Facebookista löytyy kiinnostava Terveellinen ruoka takaisin lähikauppoihin, ja pienet ravintolat kunniaan -ryhmä, jossa paitsi muistellaan entisajan lähikauppojen tarjontaa myös parjataan nykyistä kahden "kauppamafian" ylivaltaa. Hienoa huomata, että jo yli 4000 ihmistä kiinnostaa hyvälaatuinen (usein luomu) ruoka ja pienten kauppiaiden tukeminen! Ryhmän sivulla kyseltiin joku aika sitten elintarvikealalla työskennelleiden kommentteja siitä, miksi Suomesta löytyy käytännössä vain kahden ketjun kauppoja ja miksi niiden hyllyt pursuilevat e-koodeilla varustettua valmisruokaa. Tässä yhden entisen kauppiaan vastaus (johon pyysimme kommentit myös SOK:lta, katso postauksen lopusta!):

"Mulla on ollut kaksi ruokakauppaa. Elintarviketeollisuusmafia ja keskusliikemafia sanelee kaiken ja elintarvikemukaturvallisusvirasto Evira ajaa kaikilla toimillaan teollisuuden ja keskusliikkeiden etua, ei misään nimessä kuluttajan etua. Pykälät suunnitellaan yhdessä teollisuuden kanssa sellaisiksi, että hyllyssä saa olla vain teollisuuden mössöjä ja uunista saa vain Faxzerin valmispakasteita. Kylmälaitteiden lämpötilaseuranta on yksi iso vitsi, jonka kaikki kaupassa työskennelleet ymmärtävät. Keskusliikkeiden mafiapomot kiertävät pikkukaupat ja kieltävät ostamasta suoraan luomutilallisilta (ainakin paikallinen SOK). K-ruokakauppias saa hieman enempi itsenäisesti päättää, mitä hyllyyn ottaa, mutta tietty pakkovalikoima ja teollisuuden pakkotarjoukset pitää kuitenkin olla saatavilla.

Tehotuotanto on tehottomin tapa käsitellä eläimiä. Jos unohdetaan eläinten oikeudet ja elmämän laatu, niin rahassa ajateltunakin se on tehottominta. 50% lihasta päätyy roskikseen ylipäiväisenä pikatukusta, marketista ja osa jopa kuluttajan jääkaapista. Omalta pihalta grilliin tapetusta kanasta tulee käytettyä 100%. Jopa ne jalat kynsineen syödään. Kylmäketjua ei tarvita, kun kana on vielä lämmin, kun se pannaan grilliin. Nyt niitä jalkoja täytyy hakea pakasteena eräästä etnokaupasta.

Elintarviketarkastaja on kuluttajan vihollinen numero yksi. Perusteluna kaikelle paskalle, mitä heiltä kauppiaille ja ravintoloitsijoille tulee, on aina se sama virsi:"Haluattehan te itsekin myydä parasta ja tuoreinta." Tuosta pitää paikkansa vain se, että tahtotila kauppiaan kannalta on todellinen, mutta Evira ei sitä laatua ja tuoreutta ainakaan takaa vaan usein päin vastoin rajoittaa. Teollisuuden painostuksesta mm. kalaan ei tullut pyyntipäiväystä, vaikka kuluttajat sitä kaipasivatkin. Marketin muka tuore kala on pussiin pakattua haisevaa paskaa, koska sen kuuluu kiertää teollisuuden välikäsien ja välistävetäjien kautta. Sitä ei pääse painelemaan, kääntelemään, tutkimaan silmää ja hajua. Sama toki lihatuotteiden suhteen.

Elintarviketeollisuusmafia on soluttautunut mm. täysin tyhjänpäiväiseen valtion ravitsemusneuvottelukuntaan (hyi helvetti, mikä nimi), joka säätelee kansalle ravintosuositukset. Neuvottelukunnan puheenjohtajalla on seitsemän vuoden tausta margariiniteollisuudessa. Samainen mafia on luonut mm. http://www.facebook.com/l/5862c;ruokatieto.fi -sivuston, jolla ei ole mitään tekemistä ruokatiedon kanssa. Sen hallituksessa istuvat teollisuuspohatat ja sivusto on täynnä valmisruokien ja einesten ylistystä ja ruokaohjeita pakastevihanneksineen.
Margariinia ei muuten kovin monesta valtiosta löydy. Se on teollisuustuote ja ihmiselle tarpeeton. Voi on terveellisempää, mutta teollisuus käyttää miljoonia vuosittain tämän tosiasian kumoamiseksi. Teollisuus on valjastanut TV-kokit myymään paskaansa ja iskelmälaulajat laulavat pakastepitsalauluja ja nyt jopa ravitsemusterapeutit mainostavat teollisuuden maustenappeja. Danonen mainoksia tule kolme erilaista yhden TV:n mainoskatkon aikana. Ovat muka erityisen terveellisiä, vaikka Lidlin jugurtti ajaa saman asian. Saarioisten einekset ovat muka äitien tekemää ruokaa. Äiti on niin pyhä asia, ettei sitä saa kritisoida.

Oma pienten kauppojen maahantuonti on tehty mahdottomaksi. Elintarvikepakkauksessa pitää olla ingredientsit ja nutrition factsit suomeksi ja ennenkaikkea pakkoruotsiksi. Sellaisen pakkausmerkinnän voi toki käännättää ja tilata tehtaalta, jos ostaa kontillisen tavaraa. Osta siinä sitten esim. viikossa vanhenevaa Fetaa kontillinen. Jos taas tulostelet tarroja jokaiseen 50 sentin hintaiseen tuotteeseen ja liimailet niitä niihin, niin tuotteen hinta onkin sitten äkkiä euron.

Eikä siinä vielä kaikki. Pienen maahantuojan riesana on Suomen tulli -niminen mafia, joka vaatii mm. Hollannissa valmistetun Old Jamaica Ginger Beerin _Suomen virvoitusjuomien valmisteveroa_ maksettavaksi. Kun väittää vastaan, että meillähän on ollut vuodesta 1995 asti tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden kesken EU:n perustamissopimuksen mukaisesti, niin vastaus on, että me olemme Suomen tulli ja sinähän maksat. Voit aina valittaa EU:n komissiolle ja vaatia Suomen valtiota maksamaan verot sinulle takaisin. Lisäksi tulli voi vaatia maksamaan ns. kierrätysmaksun, koska pientä kauppiasta (eikä edes isompaa: Lidl) kelpuuteta Palpan järjestelmään. Hohhoijaa. Suomen Tulli -niminen mafiai voi myös vaatia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa liikkuvista tavaraeristä (esim. laatikollinen Oishi -vihreä teejuomaa) viisi pullollista näytteeksi a 490 euroa), jos haluaa, ettei pikkukauppias niitä enää tuo maahan. Laitonta, mutta minkäs teet. EU:n komissiossa noiden tappelu kestäisi 2-3 vuotta vähintään.

Elintarviketurvallisuudesta voisin vielä kyseenalaistaa sellaisen seikan, että Eviralle tärkeintä on, ettei kukaan koskaan Suomessa saa ikinä ripulia. Missään ei saa olla mitään mikrobeja. Eihän kukaan ruokakauppias toki asiakkailleen ripulia haluaisikaan, mutta: Ihmisen immuniteetti on sen verran mielenkiintoinen, että kun niitä mikrobeja keinotekoisesti vähennetään, niin immuniteetti heikkenee samassa suhteessa. Käynti Ruotsissa tai Virossa voi aiheuttaa jo turistiripulin, vaikka bakteerikantojen ero on hyvin pieni. Siksi olisi parempi, että suolisto saisi pieniä määriä noroa, e-colia, salmonellaa, kampyloa, jne. säännöllisesti, mutta vain pieniä määriä. Koska niiden saanti ei ole Suomessa mahdollista, niin sitä voi harjoitella lomamatkoillaan etelässä ja joku saattaa lopulta välttyä vatsataudilta jopa Egyptissä.

Mielenkiintoinen kasku tästä immuniteetista: Oululainen ravintola syötti 120 asiakkaalle kuumentamattomina ulkomaisia pakastemarjoja, jonka seurauksena 30 sai norosta vatsaoireita. Nämä 30 olivat Eviralle kauhistus ja se uutisoitiin sanomalehti Arinan (anteeksi Kalevan) etusivulla isona uutisena. Ilmeisesti teollisuus on antanut Eviralle päiväkäskyn paheksua mediassa ulkomaisia pakastemarjoja säännöllisesti. Kysymys kuuluu: Miksi niitä n. 90 oireettomnina selvinneitä ei pidetty uutisena? Itse syön säännöllisesti ulkomaisia pakastemarjoja kuumentamatta niitä, eikä minulla ole koskaan ollut niiden takia vatsatautia.

Kun tuli tuo media tuossa mainittua, niin muistuttaisin vielä, että media on teollisuusmafian ja keskusliikkeiden orja. Eivät sano pahaa sanaa isännistään, jotka rahoittavat varmaankin luokkaa 80-90% kaikesta kassavirrasta, joilla myös toimittajien palkat maksetaan. Kenen suojakaasumarinadia syöt, sen lauluja laulat, vai miten se meni. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan tästä aiheesta, mutta kuka sen kustantaisi? Ei varmasti kukaan. Kuka sen jakelisi? Ei varmasti tulisi R-kioskin hyllyyn ihan ekana sellainen kirja.

Ainoa tapa välittää objektiivista tai sanoisinko edes ns. vastapuolen näkemystä näistä asioista on netti ja mm. sosiaalinen media, kuten Facebook. Tulkoon vielä lopuksi mainittua, ettei minulla ole mitään intressejä tai kilpailutilannetta elintarviketeollisuuden tai keskusliikkeiden kanssa -ainakaan enää. Kuluttajan etua tässä lähinnä ajattelen. Joskus ehkä on ollut jotain vastakkainasettelua mm. SOK:n kanssa, kun valtuusto antoi vastapäisen tontin Arinamafialle, johon sitten pykäsivät ison lasipalatsin. Se ei kuitenkaan muuta miksikään edellä kuvattuja tosiasioita elintarvikekaupasta ja Suomen elintarviketeollisuus- ja keskusliikemafiasta.

Muutan elokuussa Thaimaahan ja täytyy kyllä sanoa, että aika paljon siihen on vaikuttanut tämä Suomen elintarviketilanne ja yleensäkin se, että täällä on kaikki periaatteessa erikseen kiellettyä ja joka asiaa valvoo joku valvontavirasto ja kallispalkkainen (minun rahoillani elävä) tarkastajan tarkastaja. Elintarviketarkastaja on tärkeämpi kuin keskusliikkeiden kanssa kilpaileva pikkukauppias, jolla on oma maahantuonti.
Toivottavasti tämä avartaa ehkä juuri sinun näkemystäsi siitä, miksi kaupasta ei saa tuoreita elintarvikkeita tai lähiruokaa."

Facebook-ryhmä ja sen seinällä julkaistu kommentti olivat sen kiinnostavia, että Fakta päätti ottaa puhelimen käteen ja olla suoraan yhteydessä SOK:n valikoimajohtaja Ilkka Alarotuun. Facebook-ryhmän seinällä julkaistun kommentin väitteet siitä, ettei SOK:n pienkaupat saa ottaa valikoimiinsa luomutuotteita lähituottajilta Alarotu kieltää jyrkästi.

"Väite ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Päinvastoin, jos tarkastelee S-ryhmän maakuntakauppojen valikoimaa voi huomata helposti, että tuotteita ostetaan paljon lähitiloilta. Esimerkiksi oman mökkikuntani S-kauppa myy paikallisten tuottajien vihanneksia sekä jopa paikallisen pientilallisen myymää hanhenlihaa", Alarotu kommentoi.

Kuka sitten kauppojen valikoimasta päättää ja miksi luomu on edelleen enemmänkin poikkeus kuin sääntö?

"
Alueosuuskauppa vastaa kaikkien alueella olevien kauppojen toiminnasta. Luomutarjontaan pienissä kaupoissa vaikuttaa tietysti se, että pienten kauppojen tilat ovat rajalliset. Lisäksi luomutuotanto Suomessa ei riitä kaikkien kauppojen tarpeisiin. Painotan kuitenkin, että SOK:n toimintamalli tukee paikallisten tuottajien pääsyä valikoimiin, emmekä missään tapauksessa kiellä luomu- tai lähituotteiden ostoa", Alarotu vastaa.

Mistä entisen kauppiaan kommentit luomukiellosta sitten johtuvat? Miksi luomua ei tuoteta ENEMMÄN jos nykyisellään sen tuotanto ei riitä kaikkien kauppojen tarpeisiin? Olisi kiinnostavaa kuulla asiasta lisää joko tämän blogin kommenteissa tai tuon ryhmän seinällä!

Toisaalta on todettava, että ehkä asiassa mennään (hitaasti) eteenpäin myös Suomessa. Sain nimittäin SOK:n viestinnältä tiedotteen, jonka mukaan Lahdessa kokeillaan uutta lähiruokahanketta. Lahden Alueen Kehittämisyhtiö LAKESin hankkeessa kaikkiin Lahden S-marketteihin tuodaan erilliset (käsittääkseni pysyvät) lähiruokahyllyt, joista kuluttaja löytää kätevästi paikallisten tuottajien tuotteita. Kiinnostavaa ja innostavaa – toivotaan, että sama hanke rantautuu myös Helsingin alueelle! Alarodun kommentteihin viitaten on pakko vielä mainita, että tuokin sopimus tehtiin paikallisen Osuuskauppa Hämeenmaan kanssa. Toisin sanoen, luomu- ja lähiruokapalautetta kannattaa varmaankin laittaa paikallisten osuuskauppojen suuntaan, joiden yhteystiedot löydät täältä.


(Kuva: Mermaid99 - Creative Commons)

YK tuli kaupunkiin

Eilen juhlittiin Pohjoinen rautatiekatu 21:n avautuneen YK-klubin avajaisia. Loppusiivous taisi venyä aina aukeamisajankohdalle asti, mutta lopulta jättimäinen kutsuvierasjono valui superklubin sisälle. Ai miten niin superklubin? Noh, ottaen huomioon paikan musiikkitarjonnan (ns. laadukas elektroninen musiikki + soul, tanssittava jazz, livekeikat jne...) on YK todella iso: se sisältää kolme hieman erilaista tilaa, joissa jokaisessa soi ainakin eilen eri musiikkityylit.

Hieman vanhaa Kerma-klubia muistuttanut pieni ja kuuma (!) alakerta täyttyi avajaisissa indierockista ja muusta "menomusiikista", yläkerran avara ikkunabaari Wahoo!:n lempeämmistä soulin ja jazzin soinnuista ja iso, hieman Kuudennen linjan fiilistä omaava, liveklubi housepainotteisesta poljennasta. F&F:n suosikkitilaksi osoittautui YK:n ikkunabaari, jota valaisi kauniisti vastapäisesta talosta heijastuva ilta-aurinko. Tuossa baarissa voisi kuvitella siemailevansa yhden jos toisenkin kesädrinkin...Varokaa vain, tänä kesänä olemme vannoneet, että vietämme edes vähän enemmän aikaa myös Pitkänsillan vääräl..eikun siis toisella puolella!

Kaiken kaikkiaan YK:sta jäi kiva fiilis. On erityisen hyvä juttu, että klubia on jaettu selvästi erillisiin tiloihin, jolloin paikalle voi saapua niin hengailemaan kuin tanssilattialle riehumaan. Myös akustiikasta oli huolehdittu hyvin: Faktan kammoksuma kakofonia (kaksi erillistä rytmiä/soundia/ääntä samassa tilassa ei ole hyväksyttävää) oli tiessään ja muutenkin tilojen äänentoisto toimi hyvin.

On myös pakko yhtyä erään tuttavan kehuihin siitä, ettei paikasta oltu tehty "liian fiiniä" vaan kaikki tilat olivat aika rentoja. Myös baaritarjoilu toimi ripeästi ja poket olivat tuttuun tapaan poikkeuksellisen ystävällisiä. Yleisarviona voi sanoa YK:n olevan klubi, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Klubin suurehkoon kokoon viitaten on kuitenkin lopetettava testiraportti erään ystävän osuvalla kommentilla: "YK on on nuorten (ja vähemmän nuorten) aikuisten teinidisko, jossa soi tosi hyvä musiikki."

Käykää siis testaamassa ja tanssimassa, kesän ohjelman löydätte täältä.