Fakta ja Farfalle

Ruokaa metsästä

2010-11-02T14:36:00.002+02:00

Luin muutama kuukausi sitten jutun suomalaisesta kokista, joka ylisti metsäyrttejä ja niiden käyttöä tavallisessa kokkauksessa. Juttu taisi olla Glorian Ruoka & Viinissä, mutta jostain syystä se jäi ohitettua nopeasti. Harmi, sillä yrttien ja kasvien "metsästys" näyttää olevan iso juttu jo ulkomailla. Tai näin ainakin väittää tämä The New York Timesin artikkeli. Ajatus kutkuttelee, eikä vähiten siksi, että olen luvannut itselleni meneväni tänä vuonna "metsälle" – määrittelemättä sen tarkemmin metsäsamoilun tarkoitusta tai kohdetta. Ongelmaksi taitaa muodostua kuitenkin se, etten todellakaan tiedä mitä yrttejä metsästä pitäisi etsiä. Eikä niitä taida edes enää löytyä, onhan jo marraskuu! Noh, ensi kesänä sitten. Lupaan. Aikuisten oikeesti!

T. Fakta

P.S. Sen verran pitää hehkuttaa, että ehdin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sienimetsälle! Jes!

Prykmestar

2010-10-12T13:00:00.001+03:00

Emme ole kumpikaan oluen asiantuntijoita, mutta lauantaina kaupasta mukaan tarttunut Prykmestar Vehnä teki pysyvän vaikutuksen makunystyröihin. Uudesssakaupungissa pantu olut on noviisin kuvailujen mukaan "hedelmäisen raikas janonsammuttaja". Kiitosta saa myös pullon ja etiketin konstailematon yksinkertaisuus sekä pulloon printattu oluen kaato-ohje. Pienpanimolta löytyy muuten myös Vakka-Suomen PanimonIS:n testissä voiton vienyt Savukataja-olut. Panimo ottaa vastaan vieraita ja alle 10 hengen ryhmän maistelusessioista veloitetaan 100€. Olisiko nyt aika suunnata suu kohti Uuttakaupunkia?

Suomen paras italialainen: Mamma Maria

2010-10-10T11:54:00.007+03:00

Terveisiä Lahdesta! Suomen Chigacoksikin haukuttu kaupunki tarjoaa "urheiluelämysten" lisäksi ainakin Suomen parasta italialaista ruokaa – ainakin pastaa! Kaupungin torilta löytyy nimittäin aito italialainen Mamma Maria -ravintola, joka on paitsi ruoiltaan myös hinta-laatusuhteeltaan Suomen paras.

Eilen herkuttelimme "Evergreen Love" -menulla (ja hihittelimme setin nimelle), johon kuului ruokaisat bruschettat, ricottalla ja kasviksilla täytetyt tuorepastat, aitoa italialaista jäätelöä sekä kahvia. Ruokajuomana nautimme talon punaviiniä puolen litran karahvista. Hintaa koko illalliselta tuli 48,50 € ja siis tässä on molempien lasku yhteenlaskettuna! Myöhemmin pohdimme olisiko tätä kokonaisuutta saanut halvemmalla edes kotona... Uskomattoman viihtyisä, halpa ja hyvä paikka. Suosittelemme lämpimästi!

Pasta Puttanesca

2010-10-06T11:15:00.001+03:00

Mikä on parasta kiireruokaa? No ihan varmasti pasta. Terveellisyydestä ei voi mennä takuuseen, mutta kunnon pasta-annos vie työpäivän kiireet mennessään – varsinkin jos kyytipoikana nauttii hyvää viiniä. Tässä hyvä ohje simppeliin tomaattipastaan!

2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattuja (ja murskattuja) chilejä
8 sardellifilettä (tai pieni loraus Worcestershire-kastiketta)
2 tlk tomaattimurskaa
100 g mustia oliiveja
pastaa
oliiviöljyä
1 rkl kapriksia

Lämmitä pannulla oliiviöljyssä chili, ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä anjovisfileet. Paista muutama minuutti miedolla lämmöllä. Nosta lämpöä ja lisää tomaattimurska. Anna hautua ainakin 25 minuuttia. Keitä pasta. Kun pasta on valmis, lisää kastikkeeseen oliivit ja kaada kastike pastan joukkoon. Nauti parmesanin kanssa jos uskallat – kastike on sellaisenaan todella suolaista!

HUORAN PASTA
Pasta Puttanescan voisi kääntää vapaasti "huoran pastaksi". Perinteisen pastaruoan nimen alkuperää ei tunneta varmasti, mutta osa veikkaa nimen viittavan sen makuun: tulinen ja suolainen pasta herätti syöjän ja piti tämän varmasti hereillä koko pitkän yön. Osa lähteistä taas väittää nimen juontavan juurensa annoksen valmistuksen nopeuteen, joka oli toki etuna "asiakaspalveluammatissa". Toiset veikkaavat nimen kuitenkin tulleen annoksen kustannuksista: pasta ja tomaattikastike kuuluivat muutenkin Italian köyhälistön perustarvikkeisiin. Niin tai näin, kyseessä on yksi italialaisista klassikoista, joita jokaisen pitäisi tehdä ainakin kerran!

Jamien "20 minuutin" salaatti

2010-09-26T14:28:00.000+03:00

Täällä taas! Kiirettä on tosiaan pitänyt eikä ruoanlaitolle ole jäänyt käytönnössä yhtään aikaa. Harmi sinänsä, sillä ruoka tuntuu olevan molempien ainoa "vakituinen" harrastus. Tuntuu kyllä, että muillakin riittää kiireitä...Lähipiirissä huomattavissa kiireisimpiä aikoja vuosiin. Ehkäpä kaikki johtuu "aggressiivisesta" ja "rohkeasta" Tiikerin vuodesta. Mitä mieltä olette, onko vuosi mennyt kissaeläimen nopeudella?

Kiinalaisesta horoskoopista kuitenkin aasialaisvaikutteiseen salaattiin, jonka bongasimme kiireen keskellä paljon kehumastamme Jamie's 20 Minute Meals -aplikaatiosta. Nyt on pakko myöntää: Jamie on joko Supermies tai osaa pysäyttää ajan, sillä yksikään aplikaation ruoka ei todellakaan ole valmistunut 20 minuutissa! Puoleen tuntiinkin päääseminen aiheuttaa keittiökaaosta, angstia ja voimasanojen viljelyä. Parempi siis tämänkin salaatin kohdalla avata (aasialainen) olut, ottaa rennosti ja hyväksyä se, että ruoka on valmista "noin tunnissa". Hyvää tämä kyllä oli! Ohje on 2-3 ruokailijalle.

200 g kiinteää tofua
100 g shiitakesieniä (tai muita sieniä)
1 vihreäteepussi
1 pieni porkkana
175 g nuudeleita
100g ituja
6 retiisiä
1/2 romainesalaatti
1 pieni punasipuli
2.5 cm tuoretta inkivääriä
pieni nippu tuoretta minttua
pieni nippu tuoretta korianteria
seesamiöljyä
soijakastiketta
rypsiöljyä
suolaa
sitruuna

Kiehauta vesi isossa kattilassa. Lisää hieman suolaa, nuudelit ja teepussi. Keitä ohjeiden mukaan ja huuhtele lopulta kylmällä vedellä. Heitä teepussi pois ja lisää loraus seesamiöljyä sekä soijaa. Kuori porkkana ja leikkaa se suikaleiksi. Laita kulhoon ja lisää idut. Pese salaatti, kuivaa ja pilko. Pese retiisit ja leikkaa ohuita viipaleita esimerkiksi juustohöylällä. Lisää salaatti ja retiisit salaatin sekä retiisien joukkoon. Kuori ja viipaloi sipuli ohuiksi viipaleiksi. Paloittele sienet. Kuori ja leikkaa inkivääri pieniksi paloiksi. Kerää mintusta ja korianterista lehdet, silppua. Kuumenna wokkipannu, lisää rypsiöljy, sipuli, inkivääri sekä sienet. Paista hetki kunnes sienet ja sipulit alkavat pehmetä. Revi tofusta sormenpään kokoisia paloja, heitä wokkiin ja paista kunnes tofu on lämmintä. Lisää wokkiin hieman soijaa ja purista joukkoon hieman sitruunamehua. Lisää seesamiöljyä ja sitruuna salaattiainesten joukkoon. Laita nuudelit lautaselle, lisää päälle salaattiainekset ja wokkivihannekset. Heitä päälle tuoreet yrtit ja purista joukkoon hieman sitruunamehua.

TISKIKONE – PARISUHTEEN PELASTAJA?
Aikoina, joina kotiaan näkee vain iltaisin, oppii arvostamaan parisuhteen pelastajaa eli tiskikonetta. Uskallamme väittää, että ennen parisuhdeterapioita tai -viikonloppukursseja olisi jokaisen pariskunnan suunnattava katse keittiöön ja tarkistettava, että tiskialtaan läheisyydestä löytyy tuo jumalainen kone. Eikö olisikin hienoa jos kaikille yhteenmuuttaville pariskunnille tarjottaisiin valtion puolelta toimiva ja tarpeaksi iso tiskikone? Miettikää minkälaista maailmaa se tarkottaisi: ei enää riitoja vaan pelkkää rakkautta! Ai miten niin keittiöstämme löytyy kaksi tiskausvastaista?

Syy hiljaisuuteen...

2010-09-13T12:08:00.003+03:00

Ehkä olette jo ihmetelleet mihin Fakta ja Farfalle ovat hävinneet. On kuitenkin tunnustettava, ettei ruoanlaittoon ole viime aikona ollut ruokaa, sillä aikaa ovat vieneet niin yrittäminen kuin muualla blogaaminen. Pahoittelut, yritämme aktivoitua keittiön puolella kunhan kiireet helpottavat!

Sitä ennen vierailemme varmasti useita kertoja Hakaniemeen ilmestyneessä Da Vinci -pizzeriassa, joka viikko sitten tehdyn testikierroksen perusteella on oiva lisä Kallion ruokatarjontaan. Palvelu oli mahtavaa ja rucola-vuohenjuusto-parmankinkkupizza todella hyvää. Lasagneakin kehuttiin viereisessä pöydässä eli käykääpäs testaamassa!

Ruokablogaajan tunnustukset

2010-09-01T09:04:00.002+03:00

Haley's Cuisine -blogi heitti meille haasteen: seitsemän tunnustusta, jota lukijat eivät meistä tiedä. Samalla pitää lähettää tunnustushaaste eteenpäin seitsemälle blogaajalle, mutta koska suomalaisista blogeista on vaikeaa valita, lähetämme sen vain kolmelle. Tässä kuitenkin tunnustukset:

1. Faktan synkin ruokasalaisuus on HK:n Sininen. Eikä mitenkään grillissä paistettuna vaan paksuina raakoina viipaleina ruisleivän päällä. Mukaan vielä oikeaa voita ja Herbamarea....nam!

2. Kaikkien keittiöömme ostettavien Aura-juustojen kärkikolmio on varattu Farfallelle. "Koska se on se sydän", kuuluu selitys. (Valio: vinkvink, meidät SAA kutsua vierailulle Aura-tehtaalle...)

3.Fakta teki keväällä periaatepäätöksen, ettei juo enää tavallista suodatinkahvia. Ikinä. Ruokasnobbailua? Ehkä. Vatsa kiittää? Kyllä.

4. Evira herättää molemmissa blogaajissa raivontunteita ja hämmennystä. Maahamme tarvitaan

Hyvän Ruoan Virasto!

5. Yksi Faktan järkyttävimmistä ruokakokemuksista nähtiin eräänä talvi-iltana, kun bloggaaja innostui syömään kuusi jättimäistä lettua ja katsomaan samalla koko R. Kellyn "Trapped In A Closet" -r'n'b-saippuaoopperan. Paha olo tuli niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ei enää ikinä. Paitsi ehkä niitä lettuja...

6. Biojätteemme elää usein omaa elämäänsä. Harmi ettei se (vielä) kävele itsestään roskapisteelle..

7. Farfalle on käytännössä kasvanut kaakaojauheesta ja vaniljajäätelöstä sekoitetulla pehmiksellä. Tehdään sitä joskus nykyäänkin...

Vyörytämme haasteen seuraaville blogeille:

Siskot kokkaa
Kemikaalicocktail
Viva Ciabatta!

Ravintolavinkki Lontoosta

2010-08-30T19:39:00.006+03:00

Pakko fiilistellä myös täällä Suomen Lontoon instituutin järjestämää Hel Yes!-ravintolaa. Konseptin ideana on yhdistää suomalaisia makuja ja designia sekä (käsittääkseni) esitellä näitä lontoolaisille herkkusuille. Jos kukaan blogin lukijoista suuntaa syyskuussa tai lokakuussa Lontooseen saattaa tämä olla kaupungin pakkonähtävyyksiä. Niin...vai onko järkeä syödä suomalaista ruokaa Lontoossa? Kyllä, jos sen kokkaa Antto Melasniemi. Designin keskellä.

Karitsan kruunukyljykset

2010-08-29T18:04:00.006+03:00

Kiikutimme eräänä iltana Stokkan Herkusta kymmenen karitsankyljystä...kahdelle! Liikaahan se oli, mutta nämä kyllä olivat ihan parhaita kruunukyljyksiä ikinä. Yrttejä pintaan ja kuumalle pannulle – muuta ei tarvittu. Vähempi olisi kyllä riittänyt...Ohje onkin maltillisemmalla otteella.

3 kruunukyljystä ruokailijaa kohden

tuoreita yrttejä (esim. timjamia, oreganoa, salviaa, persiljaa ja minttua)

suolaa

pippuria

oliiviöljyä

voita

Ota kruunukyljykset hyvissä ajoin pois jääkaapista - noin 30 minuuttia ennen paistoa. Leikkaa yrtit hakkelukseksi. Hiero kyljysten pintaan suolaa, pippuria ja yrttihakkelusta. Paista kuumalla pannulla noin 3 minuuttia puolta kohden. Nauti salaatin tai esimerkiksi couscousin kanssa.

LAMMASMAISTA!

Lampaan lihaa on syöty kautta aikain ja jo 10 000 vuotta sitten eläimen monikäyttöisyys oli itsestäänselvyys Keski-Aasian heimoille. Lampaasta hyötykäytettiin lihan ja villan lisäksi myös nahka sekä maito, mutta eläimellä oli roolinsa myös uskonnollisissa menoissa. Lammas tunnetaankin kristinuskon symbolina, vaikka sen käyttö oli tuttua jo Antiikin Kreikan uskonnollisissa rituaaleissa.

Kahvila Tyyni ja kuva-arvoitus

2010-08-23T10:43:00.000+03:00

Kuka keksii mitä kuvassa on? Siis sen piirakan lisäksi...Fakta napsaisi kyseisen otoksen testatessaan Töölönlahdelle kesällä ilmestyneen Kahvila Tyynen. Paikka on ihan mahtava ruohokattoineen ja laitureineen, mutta näin viikonloppuna kannattaa varautua jonottamaan. Kahvi oli kyllä sen arvoistakin, sillä se oli tehty kotonakin paljon käytetyllä pressopannulla. Mustikkarahkapiirakka oli ok, mutta olikohan raparperipiirakka kaupan pakastealtaasta? Vitriinissä oli nimittäin sulamassa toinen mokoma pahvipakkauksessaan...Mukava miljöö antaa kuitenkin paljon anteeksi, käykää kokeilemassa! Älkääkä unohtako kaupunkikeinuja, testasimme niitä Emmin kanssa.

Graduherkut ja sunnuntaikeinut

2010-08-22T13:28:00.004+03:00

Toivottavasti te muut ehditte Punajuuri-juhliin, sillä Faktan kaupungissa vietetty viikonloppu sujui tietokoneen äärellä. Gradu edistyy sitä mukaan kun herkut hupenevat. Toivottavasti näitä viikonloppuja ei ole enää montaa jäljellä tai joudun heittämään hyvästit pillifarkuille! Tänään on tiedossa kuitenkin hauskuutta, sillä kohta lähden testaamaan Kahvila Tyyneä ja keinumaan Juhlaviikkoihin kuuluvissa kaupunkikeinuissa. Jos et tänään ehdi keinumaan niin ei hätää – keinut ovat Töölönlahdella koko viikon!

Kun itse tekee, niin saa just sitä mitä haluaa...

2010-08-19T20:16:00.003+03:00

Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti eilen kahvila Keitaasta ja paikan pettymyksen aiheuttamasta salaatista. Katsellessani blogiin napattua kuvaa mietin, että mitäköhän tapahtuu jos joku lihasyöjä-ärjy päättää kokeilla vegeä just tossa paikassa, justiinsa tuona päivänä. Ei morjes. No pakkohan se oli sitten päteä ja tehdä oma vegesalaatti (ei tosin vegaani..). Hyvää tuli, mutta tuli myös ähky. Kuva on sitten kännykällä otettu eli älkää ihmetelkö laatua...Ja hei, annetaan Keitaalle vielä mahdollisuus, sillä itse olen syönyt siellä ihan hyvän täytetyn leivän. Ja sieltä saa luomujätskiä!

salaattia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
kalamata-oliiveja
fetaa
hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa

1 dl linssejä
2 dl vettä
rkl raastettua sitruunankuorta
1/4 sitruunan mehu
pieni nippu persiljaa silputtuna
1 valkosipulinkynsi
suolaa

1 avokado
puolikas sitruuna
1 tl kuivattua chiliä
suolaa

muutama viipale yrttitofua
sesaminsiemenöljyä

Valmista ensin linssimössö eli keitä linssejä pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele kylmällä vedellä kunnes linnist jäähtyvät. Lisää joukkoon silputtu persilja, murskattu valkosipuli, raastettu sitruunankuori ja sitruunamehua. Sekoita ja lisää suolaa maun mukaan. Kuori kypsä ja pehmeä avokado, laita kulhoon. Lisää suolaa, sitruunamehua sekä kuivattua chiliä. Muussaa. Tee nyt salaatti. Sekoita pilkottu salaatti, tomaatti, kurkku ja paprika. Lisää hyvä loraus oliiviöljyä ja balsamicoa. Asettele lautaselle ja lisää päälle fetaa sekä oliiveja. Lisää lautaselle linssimössöä ja avokadotahnaa. Leikkaa tofusta ohuita viipaleita ja lorauta päälle hieman sesaminsiemenöljyä. Nauti!

MENOVINKKI VIIKONLOPULLE
Tässä pitäisi olla jotain tofusta, linsseistä tai Berliinistä (eli siitä miksei Suomessa ole paikan kaltaisia vegerafloja..), mutta nyt ei vaan irtoa. Tiedättehän? Saatte kuitenkin sen sijaan mahtavan menovinkin viikonlopulle! Ja liittyyhän se jotenkin vegeen, sillä ainakin tapahtuman nimi on Punajuuri...*kröhöm*. Sen pidemmittä puheitta, menkää lauantaina Punajuuri-kaupunginosafestareille Punavuoreen! Siellä soittaa ainakin Manna ja 22-pistepirkko. Myös tapahtuman periaatteet ovat kohdallaan. Vai mitä sanotte tästä: "JOS VASTAAMME JOKAISEEN YSTÄVÄN PYYNTÖÖN MYÖNTÄVÄSTI, VOIMME JOKAINEN EDESAUTTAA TOISTEMME UNELMIEN TOTEUTUKSESSA. SE MITÄ TAPAHTUU ON KYSYJÄN VASTUULLA."? Pitäkää hauskaa! Fakta kirjoittaa viikonlopun gradua ja Farfalle valmistelee jotain kiinnostavaa tänne...

Flow-tunnelmia 2010

2010-08-16T23:23:00.015+03:00

Kiitos ja anteeksi!

Flow Festival: viikonlopun ruokaherkut

2010-08-16T10:04:00.015+03:00

Huhhuh. Flow meni ja arki tuli, mutta mikä viikonloppu se olikaan! Lauantai alkoi hieman *krhm* väsyneissä merkeissä ja festarialueelle pääsimme vasta kuuden aikaan... Sitä ennen ihmeteltiin rikkoutunutta peiliä ja taiteltiin mehutölkistä toimiva festarikaiutin. Ohjeet tulossa! Tai sitten ei...

Festarialueelle päästyämme parkkeerasimme Smirnoff Blackin -yläkertabaariin, jonka näkymät ja erinomaiset mojitot siivittivät yllättävän pätevää Robynin keikkaa. Baaria ei kuitenkaan oltu varustettu vessalla (jonoista päätellen hyvä idea, nyt baariin pääsi edes joskus!), joten loppukeikka meni maankamaralla oleskellessa. Ei haitannut, sillä tuttuja näkyi ja tunnelma oli loistava!

Lauantain ensimmäiseksi ruoaksi valikoitui Nakin hodarit ja lihapiirakka. M.I.A- ja Villalobos-nakkisämpylät toimivat täytteineen, mutta lihapiirakka oli pettymys! Fakta joutui jopa kysymään oliko piirakasta jäänyt lihatäyte, mutta kuulemma se löytyi "kaivamalla". Juu, olihan sitä korkeintaan yksi teelusikallinen... Noh, ehkä oma piirakka oli maanantaikappale, sillä aika moni veteli niitä tyytyväisinä (?).

Lihapiirakan aiheuttama pettymys korjaantui kuitenkin M.A.T:n tiskillä. Punaviinissä kypsytetty lammaspata ja uunijuurekset olivat lähes täydellistä festariruokaa. Hintaakin annoksella oli, mutta laadusta pitää maksaa.

Lammaspadan voimin jaksoimmekin reivata M.I.A:a ja huutaa kurkku suorana Major Lazerin tahtiin. Näkikö kukaan muu tuota ehkä-maailman-hulluinta-ja-sekopäisintä keikkaa? Huhhuh. Nyt on kaikki nähty!

Sunnuntai alkoi viikonlopun toisella Flow-brunssilla - kiitos Ilkka! Sitä tarvittiinkin, sillä alueella ei nälkä näyttänyt taittuvan millään. Väsymyksestä selvittyä oli haettava Umeshun sushisetti, joka oli erittäin toimiva kokonaisuus ja huomattavasti parempi kuin viime vuoden sushitarjonta. Varsinkin grillilohi oli i-h-a-n-a-a!

Konono No.1:n soidessa taustalla oli taas uuden ruoan aika ja tällä kertaa lautaselle valikoitui Groteskin katkarapu-nuudelisalaatti. Ihanan raikasta ja rapeaa - tätä pitää tehdä kotonakin! Farfalle sen sijaan maistoi Tamarinin thairuokia, jotka myös toimivat hyvin. Jälkkäriksi nautittiin Ben & Jerrysin jäätelöä - nam!

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli taas mahtava viikonloppu! Muihin suomalaisiin festareihin verrattuna olivat kaikki ruoat erinomaisia, mutta jos jotain pitäisi parantaa niin tarjontaan olisi mahtavaa saada lisää maailman makuja - esimerkiksi etiopilaista! Jos viikonlopun parhaita ruokapaloja pitää vielä listata niin mieleen jäivät Umeshu, M.A.T ja Grotesk. Juomapuolella vei Smirnoff-baari voiton Lansonista. Ensi vuonna uudestaan!

P.S. Illalla lisää festareiden fiilistelykuvia! Niitä on paljon...

Flow-perjantai: smoothiet, falafelit ja Magnetic Man

2010-08-14T12:21:00.009+03:00

Tämän vuoden Flow alkoi eilen aurinkoisissa merkeissä. Oli siis pakko juhlistaa viikonlopun ja festareiden alkua shamppanjabaarissa, josta 12cl Lanson-lasillinen lähti 10 eurolla. Ihan hyvä diili - varsinkin kun ottaa puitteet huomioon. Tästä oli hyvä aloittaa!

Shamppanjan jälkeen oli jo aika testata alueen ruokatarjontaa, vaikkakin tällä kertaa Fakta vain närppi ystävän annoksesta. Nakin falafel-setti oli molempien arvioiden mukaan "ihan jees", mutta falafeleiden perusongelma vaivasi tätäkin annosta: kuivaa ja liian vähän kastikkeita. Yhdessä tulimme päätelmään, että loraus jugurttikastikketta ja hummusta olisi vienyt annoksen uusiin sfääreihin. Ne on ne pienet jutut.

Farfalle sen sijaan ehti maistaa Sis.Delin smoothieta, joka oli kuulemma pätevä lisäys festariruokien tarjontaan. Veikkaamme, että juomasta tulee väsyneiden juhlijoiden sunnuntaihitti!

Ruoan lisäksi ehdimme tarkastaa myös itse festaria eli musiikkia. Helsingin Sanomien arviota mukaillen joutui Broken Bells hieman huonoon saumaan, kun juhlaväki odotti ehkä vauhdikkaampaa perjantaitunnelmaa. Big Boi kuitenkin laittoi Faktan menojalan vipattamaan ja molemmat bloggaajat fiilistelivät täysillä loppuillasta soittanutta Magnetic Mania. Dub! Step!

Ilta päättyi Kallion parhaaseen kebab-ravintolaan, Metro Fast Foodiin, kurvaten ja nyt on taas aika jatkaa. Ensin kuitenkin ystävän luo Flow-brunssille. Tässähän alkaa jo olla nälkä....

Nähdään Flowssa!

2010-08-13T16:11:00.004+03:00

Ihan kohta se alkaa. Siis Flow! Työt tehty, kuohuviini avattu ja vapaa viikonloppu voi alkaa! Nähdään ainakin Broken Bellsin, Airin, Mian ja Jónsin keikoilla. Niin ja toki ruokakojuilla! Nyt juhlitaan!

Pastaa, sieniä ja mozzarella

2010-08-09T19:06:00.007+03:00

Viime viikolla hihkuimme iPhoneen lataamastamme Jamie's 20 Min Meals -applikaatiosta. Noh, eivät ne ruoat nyt iiiihan 20 minuutissa valmistu, mutta valmiit reseptit ja ruoka-ainelistat auttavat kyllä kaupassa. Ellei sitten niistä 60 reseptistä valitseminen käy vaikeaksi! Tätä reseptiä kannattaa nyt ainakin kokeilla, oli aika hyvä ja helppo pastaruoka. Ja niitähän ei koskaan ole liikaa. Ohje on muuten suoraan Jamielta eli kokeilkaa pääseekö kukaan tuohon 20 minuuttiin!

pastaa (esim. tagliatelle)
400g erilaisia sieniä
pieni nippu lehtipersiljaa
1 sitruuna
1 valkosipulinkynsi
50g parmesania
1 buffalomozzarella (toim.huom: ggggggrrrr sille, joka päätti ettei lähikaupastamme saa enää buffalomozzaa)
2 rkl creme fraichea
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
voita

Lämmitä vesi kuumaksi vedenkeittimessä. Laita paistinpannu miedolle lämmölle. Kaada kuuma vesi kattilaan ja napsauta levy päälle. Kun vesi kiehuu, lisää isohko hyppysellinen suolaa. Putsaa sienet ja revi pieniksi palasiksi. Laita pasta kattilaan ja keitä ohjeiden mukaan. Sillä välin...Nypi persiljasta lehdet, pilko pelkät varret pieneksi silpuksi. Kuori ja viipaloi valkosipuli. Lisää loraus oliiviöljyä ja nokare voita paistinpannulle, heitä mukaan persiljan varret, valkosipuli ja revityt sienet. Lisää suolaa ja pippuria, paista 4-5 minuuttia välillä sekoittaen. Sillä välin...Raasta parmesan ja revi mozzarella paloiksi. Raasta sitruunankuori ja silppua persiljanlehdet. Kun pasta on valmista, ota keitinvedestä kupillinen talteen. Siivilöi pasta ja lisää se sienien joukkoon pannulle. Lisää joukkoon suurin osa parmesanista ja persiljasta. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon creme fraiche, mozzarella, sitruunakuori ja iso loraus säästettyä pastavettä. Nosta lämpöä ja anna kiehua hetki. Purista joukkoon hieman sitruunamehua ja sekoita hellävaraisesti. Kata pöytä, nosta pasta lautasille ja heitä päälle hieman hyvää oliiviöljyä, parmesania sekä persiljaa. Nauti heti!

HIDAS ELÄMÄ?
Tämä ruoka valmistuu "20 minuutissa", mutta viime aikoina on puhuttu paljon elämän "hidastamisesta" eli downshiftaamisesta. Viimeisimmässä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä toimittaja Anu Partanen selvitti voiko tämän Facebook-ystävän työtoive (töitä 30h/viikossa, 3500e/kk ja kaikki lomat) toteutua. Voiko meistä kaikista tulla downshiftaajia? Jutussa asiaa kysyttiin niin hitaasta elämäntyylistä puhuneelta Osmo Soininvaaralta kuin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kauppatieteen (errr...) professorilta, Marko Terviöltä. Tuomio oli selvä: ei voi tai hyvinvointiyhteiskunta "sellaisena kuin me sen tunnemme" ei selviä.

Elämän hidastajia on kuitenkin entistä enemmän eli jotkut siinä myös onnistuvat. Vai onnistuvatko? Siis saamaan downia JA cashia? Ainakin omassä lähipiirissä kyseessä on enemmänkin päätös elää pienemmällä palkalla ja isommalla vapaa-ajalla. Rahaa ei siis ole entiseen malliin, mutta vapaa-aikaa sitäkin enemmän. Huvittavaa kyllä, aika harva downshiftaaja jää kuitenkaan lepäämään laakereilleen vaan moni puuhastelee työn ulkopuolella – yleensä juuri ne kriittiset 10-15 tuntia, jotka säästyvät töiltä. Moni siis haluaa tehdä asioita, mutta ehkä kyse onkin sen tekemisen mielekkyydestä. Ei tarvitse downshiftata jos työ maistuu sellaisenaan. Mitäs mieltä lukijat ovat?

Parasta iPhonessa: Jamie's 20 Min Meals

2010-08-04T10:49:00.003+03:00

Tulihan se hankittua. Siis iPhone4. Pätevältä vaikuttava laite on rehellisesti sanottuna muuttanut käsityksen puhelimesta. Varsinkin kun siihen saa erilaisia applikaatiota - myös ruokaan liittyviä! Paras applikaatio on parin päivän kokemuksella ollut 7 euroa maksava Jamie Oliverin "20 Min Meals", jossa käyttäjä saa perustavanlaatuiset ohjeet 20 minuutissa valmistuviin herkkuruokiin.

Ohjeita on yhteensä 60 ja ne etevät vaihe kerrallaan. Jokainen vaihe on kuvattu ja osassa vaiheista Jamie antaa valmistukseen omat "äänivinkkinsä". Applikaatiosta löytyy myös videoita esimerkiksi täydellisen risoton valmistukseen. Laadukkaasti tehty ohjelma sopii erityisesti aloitteleville kokeille (ohjeet siis todella perusteellisia) ja niille, joilla on vaikeuksia keksiä helppoja ja nopeita arkipäivän ruokia. F&F suosittelee! Applikaation saat ostettua täältä.

(Kuva: Jamie Oliver)

Terveisiä Turusta!

2010-07-31T18:32:00.004+03:00

Viikonloppu sujunut Turussa työn merkeissä, mutta onneksi on aina aikaa hyvälle ruoalle. Tänään testiin pääsi Ravintola Panini, jonka vuohenjuusto-marcarpone & raparperi -bruschetta sekä ceasarsalaatti veivät kielen mennessään. Eilen testasimme Aurasillan kupeesta löytynyttä Tintåa, jonka pizzat olivat hyvistä raaka-aineista huolimatta pienoinen pettymys - syy löytyi testikunnan mukaan mauttomasta tomaattikastikkeesta. Tänä iltana testiin lähtee kuitenkin perusturvallinen Blanko! Hauskaa viikonloppua!

(Kuva: Blanko)

Mozzarellaa ja granaattiomenaa

2010-07-31T11:30:00.000+03:00

Söimme Italiassa uskomattoman hyviä viikunoita mozzarellalla ja mintulla. Kotona tuoreet viikunat ovat kiven alla, joten kokeilimme samaa reseptiä granaattiomenan kanssa. Oli hyvää, mutta kokeilkaapa myös niiden viikunoiden kera!

1 buffalomozzarella
1 granaattiomena
tuoretta minttua
oliiviöljyä

Kaavi granaattiomesta siemenet ulos. Revi mozzarella ja laita lautasille. Heitä päälle granaattiomenan siemenet, tuoretta minttua ja kaada päälle loraus hyvää oliiviöljyä.

GRANAATTIOMENAN HISTORIAA
Kiinasta kotoisin oleva granaattiomena on yksi maailman vanhimmista käyttöhedelmistä. Antiikin Roomassa hedelmää ei käytetty vain ruokana vaan sen kuoria hyödynnettiin muun muassa nahan värjäämiseen. Renessanssin aikaan halki leikatun granaattiomenan kuvio päätyi sen sijaan useiden kankaiden koristeeksi.
Herkullinen hedelmä on valloittanut myös kirjallisuuden puolella, sillä muun muassa Shakespeare kuvaili teksteissään granaattiomenan hyveitä. Taideväen lisäksi hedelmä on miellyttänyt myös valtaa pitäviä: Iso-Britannian ensimmäisen granaattiomenapuun istutti Kuningas Henry VIII - ehkäpä hedelmän verenpunainen väri miellytti vaimojaan liukuhihnalla mestauttanutta kuningasta...

Lounas salaisessa puutarhassa

2010-07-29T18:18:00.004+03:00

Vanha puutalo, kukkatapetit, ulkona maan ja maiseman peittäviä kasveja. Ollaan salaisessa puutarhassa - vieläpä lounaalla! Ensin otetaan porosalaattia ja tuoreilla yrteillä maustettua leipää. Päälle oikeaa voita. Maha täyteen borssikeitolla ja jälkiruoaksi kahvit ainakin sata vuotta vanhan puun alla. Ai mistä tätä löytyy? Kasvitieteellisen puutarhan Viola-kahvilasta, jossa tarjoillaan joka arkipäivä 8,80 euron hintaista salaatti-keittolounasta. Kannattaa kokeilla!

Flow Festival 2010: ruokatarjonta julki!

2010-07-28T11:49:00.003+03:00

Flow Festivalin suosio liittyy paitsi hyvään musiikkiin myös erinomaiseen tunnelmaan. Tuota tunnelmaa luovat toki lukuisat ystävät, mutta tärkeää hyvälle fiilikselle on hyvä ruoka. Taas elokuussa Flow vie festariruoan uudelle tasolle ja herkkuja tarjoilevat tänä vuonna Grotesk, Umeshu, Sis. Deli, Tapahtumat M.A.T, Nakki Tehtaanmyymälä, Nolla, Tamarin, Cocovi Smoothie Bar sekä Sanni Jouhki Cafe. Ensisilmäyksellä listat näyttävät päteviltä. Vai miltä kuulostavat rapea nuudelisalaatti paahdetulla viljaporsaankyljellä, lihis kaikilla mausteilla tai jallulla täytetty festaripulla? Nam.

(Kuva: Tehtaanmyymälä Nakki)

Kesäkeitto

2010-07-28T10:18:00.002+03:00

Vihaatko kesäkeittoa? Älä silti käänny vaan TEE tämä ruoka. Valkoviini, tuoreet yrtit ja tuoreet raaka-aineet vakuuttavat nimittäin paatuneimmankin kesäkeittovihaajan. Ohje on Glorian Ruoka &Viinistä ja siitä riittää kuudelle ruokailijalle.

12 varhaisperunaa
5 porkkanaa (torilta!)
1 pieni kukkakaali
2 kesäsipulia hienonnettuna
1 dl hienonnettua babypinaattia
1 l vahvaa kasvislientä
100 sokeriherneenpalkoja

Suuruste:
3 rkl kirnuvoita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kuohukermaa

Lisäksi:
2-5rkl voita
1 hienonnettuja yrttejä (käytimme ruohosipulia, tilliä sekä salviaa)
1 tl valkopippuria
1 tl sokeria
(ripaus suolaa)

Pese vihannekset ja paloittele ne. Viipaloi sipulit ja heinonna varret, säästä varret keiton koristeluun. Hienonna pinaatti. Laita perunat ja porkkanat kattilaan. Kaada päälle sen verran vettä, että kasvikset peittyvät. Sääst loppu liemi suurusteen tekoon. Keitä kasviksia noin 5 minuuuttia. Lisää kukkakaali, pinaattu ja sipuli. Jatka keittämistä kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä, noin 10 minuuttia. Tee suuruste kasvisten kypsyessä: Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon jauhot ja anna kypsyä - älä kuitenkaan ruskista! Kaada viini ja sen jälkeen kerma kattilaan koko ajan vatkaten. Lisää kasvisliemi ja anna kypsyä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Kaada suurus keittoon, lisää herneenpalot ja kiehauta. Viimeistele keitto sipulinvarsilla, voilla ja yrteillä. Mausta valkopippurilla, sokerilla ja tarvittaessa suolalla. Nauti Glorian Ruoka & Viini -lehden suositteleman Triade Bianco della Campania -viinin ja tumman ruisleivän kera.

KOULURUOKATRAUMA EI KUOLE KOSKAAN
Kesäkeitto, kaalilaatikko ja Janssonin kiusaus. Kaikki mahtavia ruokia - kaikki pilattu koulujen laitoskeittiöiden toimesta. Jotain edistystä kuitenkin tapahtuu ainakin raaka-ainerintamalla. Helsingin kaupunki on nimittäin päättänyt, että vuoteen 2015 raaka-aineista 50 % on lähi- ja luomuruokaa. Mahtava päätös! Toivotaan, ettei listalla kuitenkaan luomuruusukaalia. Saattaisi muutamalla kasvisruokapäivää vastustaneella valtuuston jäsenellä mennä pasmat lopullisesti sekaisin.

Blogivinkki: Ida & Vuelta

2010-07-26T13:51:00.002+03:00

Jos Faktan ja Farfallen mielestä maailmaan tutustuu parhaiten maistelemalla sen jokaisen kolkan ruokia, uskoo Ida & Vuelta -blogin kirjoittaja konkreettisempaan lähestymistapaan: lentolippu kouraan ja menoksi! Ystäväämme yhtään tuntien on luvassa seikkailuja, sekoilua ja hyviä matkavinkkejä eri puolilta palloa. Huom! Ei matkakuumetta poteville!

Briesalaatti balsamicosipulilla

2010-07-23T11:33:00.000+03:00

Kuka ehtii kesällä kokkailla? Varsinkaan näillä ilmoilla ei jaksa kyökissä kyykkiä minuuttiakaan pidempään. Onneksi hyvä salaatti toimii aina ja valmistuu nopeasti. Brie ja balsamicossa uitettu sipulit toimivat mainiosti yhdessä.

1 pkt luomubrieta
punasipulia
hunajaa
suolaa
pippuria
balsamicoa
salaattia
kurkkua
paprikaa
retiisejä
varsiselleriä

Viipaloi sipuli ja laita kulhoon. Lisää 1-2dl balsamicoa, iso loraus hunajaa, suolaa ja pippuria. Sekoita ja anna maustua 20 minuuttia tai kauemmin. Pilko salaatti, kurkku, paprika ja varsiselleri. Viipaloi retiisit ja sekoita joukkoon. Viipaloi brie ja tarjoile salaatin sekä balsamicosipuleiden kera.

A BRIE(F) HISTORY
Yllätys, yllätys brien historia alkaa ranskalaiselta Brien alueelta ja ensimmäinen kirjattu merkintä juustosta löytyy jo vuodelta 774. Briehen liittyy monia kiinnostavia legendoja, juoruja ja huhuja. Eräs niistä liittyy Ranskan kuningas Louis XVI:hin, joka tarinan mukaan halusi viimeisenä tekonaan maistaa brie-juustoa. Toinen tarina liittyy Wienin kongressiin ja vuoteen 1814. Kongressin aikana eri maiden edustajien kesken syntyi riitaa siitä, millä maalla on paras juusto. Koska väittely ei johtanut yhteisymmärrykseen sai ranskalainen herra Talleyrand loistoidean: pistetään juustot testiin ja äänestetään parasta! Idea oli Ranskan kannalta toimiva, sillä maa voitti kuin voittikin kyseisen kilpailun - brie-juustolla totta kai!

Kesän paras herkku

2010-07-22T20:29:00.003+03:00

Kauppakoriin sattui pari viikkoa sitten viiliä. Eikä muuten ihan mitä tahansa viiliä vaan Valion punaista viiliä, joka kermaisuudessaan aivan mieletöntä kamaa. Pienen salapoliisityön (lue: googlettamisen) jälkeen meille kuitenkin selvisi, että punainen viili on itseasiassa the viili eli perusviili. Koulussa ja kotona syödyt siniset viilit ovat olleet pelkkää huiputusta - dieettiviilejä! Miksi kukaan ei kertonut tätä aiemmin? On nimittäin niin, että once you go punainen viili, you never go dieettiviili. Kokeilkaa tuoreiden marjojen kanssa!

Kuva: Valio

Loma Roomassa (ja vähän muuallakin)

2010-07-21T10:00:00.001+03:00

Muutaman viikon loma lähenee loppuaan, mutta mikä loma se onkaan ollut! Parasta oli tietysti Rooma, jossa syötiin hyvin, juotiin hyvin, uitiin kraateriin muodostuneessa järvessä ja nautittiin Grottaferratan Castelleton tunnelmasta. Lyhyesti sanottuna siis aivan mahtavaa aikaa! Mutta koska haluamme jakaa parhautta myös lukijoiden kanssa, tässäpä huippuhetkiä Roomasta. Fakta & Farfalle: Rooma -kartasta löydät kaikki tässä kirjoituksessa mainitut kohteet.
Ensimmäinen päivä Roomassa alkoi helteisesti, mutta hyvin. Takeltelevalla italialla pääsimme kuin pääsimmekin Via Prenestiinalle nauttimaan aamun ensimmäiset (oikeat - lentokoneen sumppia ei lasketa) kahvit. Oli hyvää ja ah niin italialaista kun ziaksi ylennetyn Farfallen äidin ja koko kahvilan henkilökunnan kanssa käytiin läpi päivän kuulumiset. Perhe ei selvästikkään ulotu Roomassa neljän seinän - tai sukulaissuhteiden - sisälle. Hyvä niin!
Jo ensimmäisenä päivänä kuljimme läpi Rooman nähtävyyksiä. Vaikka välillä Faktan oli pakko tarkastella asioita Mondon Rooma-oppaasta, toimi parhaana oppaana Zia Riitta. Yhden päivän aikana nähtiin niin Colosseum, Fontana di Trevi, Pantheon kuin Espanjalaiset portaat. Onneksi matkajuomaa eli proseccoa sai jokaisesta kulmabaarista! (Huom! Essi Avellan muuten listasi uusimmassa Glorian Ruoka & Viinissä kolme lempiproseccoaan: Gancia Prosecco Brut, Prosecco Primo V ja Desiderio Jeio Prosecco Valdobbiadene Brut.)
Loman toisena päivänä vierailimme Vatikaanin museossa ja Sikstiiniläiskappelissa (ostakaa liput etukäteen täältä). Jos kohteena on myös Pietarinkirkko, kannattaa muuten pukeutua olkapäät JA polvet peittävään asuun. Näimme monta olkapäänsä peittänyttä turistia, jotka jäivät rannalle ruikuttamaan liian lyhyiden hameiden takia... Eikä kirkkoa kannata tosiaankaan jättää väliin, vaikka aika ylitsepursuilevan loistokas se onkin. Kupoliin kiipeämällä saa nimittäin vaivan palkaksi kaupungin parhaat näkymät! Vatikaanissa vierailijoille on pakko suositella myös mahtavaa ravintolalöytöä, Da Vito E Dinaa (katso kartasta). Eksyimme nimittäin itse kyseiseen paikkaan, jossa Fakta söi ylläolevan ja uskomattoman hyvän simpukka-annoksen. Käykää kokeilemassa!
Koska Rooman kesäpäivät ovat tukahduttavan kuumia, kannattaa aktiivisimmat hetket ajoittaa iltaan. Ylläoleva näkymä on Trinita Dei Montin kirkon edustalta, joka löytyy heti Espanjalaisten portaiden yläpuolelta. Bella Roma!
Loma ei olisi loma ilman vierailua paikalliselle ruokatorille. Tämä herra löytyi Via Del Pignetolta, joka tunnetaan ehkä paremmin opiskelijoiden ja nuorten illanviettokatuna. Kadulta löytyy niin baareja kuin katuruokaa ja nurkan takana, Via Casilina Vecchialla, on opiskelijoiden suosima Circolo-klubi. Käykää tutustumassa - me emme sinne asti päässeet kiitos Pignetolta löytyneen brasilialaisen baarin...
Ja kolmantena päivänä..siirryimme Grottaferratan kylään, johon nousee piakkoin muun muassa Zia Riitan ylläpitämä majatalo, Castelletto, ikoninmaalauskursseineen. Ensimmäisenä iltana teimme yhdessä ruokaa ja nautimme illallisen vuonna 1936 rakennetun castelleton eli pienen linnan puutarhassa. Hyvä ruoka, kynttilät ja paikallinen viini tekivät ihmeitä: Roomaan kuumuus ja kaoottisuus haihtuivat ajatuksista ja mieli lepäsi kesäillan lempeydessä.
Grottaferratan paikallisiin herkkuihin kuuluu porchetta, paikallinen snägäriannos. Tosin on pakko sanoa, että pitkään kypsytetty possu ja erilaiset antipastot hakkaavat Helsingin kebabit mennen tullen. Miksi meiltä ei löydy tälläistä? Kylän kulmilta löytyy muuten myös Frascatin ihastuttava kaupunki, jonka päätorin laidalla sijaitsevasta gelateriasta saa erittäin hyvää jäätelöä. Ja mitä olisi Italia ilman gelatoa?
Viimeisenä päivänä vierailimme alueen maisemissa ja ajoimme Tuscolo-vuorelle. Ylhäältä avautui loman paras maisema. Tänne on päästävä uudelleen...

La Dolce Roma!

2010-07-12T18:35:00.000+03:00

Blogimme hiljentyi hetkeksi, sillä matkasimme viime viikolla kohti Roomaa ja italialaisia ruokaherkkuja! Blogipäivitys ei jostain kumman syystä ollut päivittynyt ajastetulla päivityksellä, joten laitetaan se nyt. Kaupungissa on tukahduttavan kuuma, mutta onneksi asumme vähän matkan päässä, sitruunapuun värittämässä ja värisessä talossa. Tarkoituksena on vierailla paitsi perusnähtävyyksissä, ja tärkeimmät ovatkin jo nähty, sekä ostaa myös matkalaukku täyteen Italian herkkuja, joita maistellaan toki bloginkin puolella heinäkuun lopussa. Juhlimme muuten blogin vuosipäivää 13.7, katsotaan jos saadaan Rooma-terveiset silloikin lukijoille. Olette nimittäin parhaita!

Thaikalaa ja mango-avokadosalaattia

2010-07-08T18:11:00.000+03:00

Vaikka herkuttelimme viime viikonloppuna Farangissa, ei tämä annos ollut lauantain inspiroima. Sitä nimittäin tehtiin heti juhannuksen jälkeen kun grilliruoka alkoi pursuta jo korvista ulos. Resepti on älyttömän helppo ja valmistuu helposti myös grillissä - itse teimme juhannuksena samalla ohjeella jättikatkarapuja, jotka olivat hyvä lisä perinteisten grilliruokien rinnalle. Ohje on kahdelle.

2 kuhaviipaletta (isoa)
nippu korianteria
4 limen mehut
1 punainen chili
peukalonpään kokonen pala raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
kevätsipulia
1 sitruunaruoho
suolaa
pippuria
loraus vettä
foliota

Laita uuni 200C. Purista limet ja pilko korianteri, chili ja valkosipuli. Suikaloi sitruunaruoho pituussuunnassa. Leikkaa kevätsipulit ronskilla otteella ja raasta inkivääri. Muotoile foliosta umpinaiset "veneet", ripottele kalan päälle suolaa ja pippuria ja laita kala täytteineen folioveneeseen. Anna kypsyä noin 20 minuuttia tai kunnes kala on valkoista, ei läpinäkyvää. Nauti riisin ja mango-avokadosalaatin kera.

Mango-avokadosalaatti

1 kypsä avokado
1 kypsä mango
1 tl sesaminsiemenöljyä
3 tl oliiviöljyä
ripaus kurkumaa
ripaus cayenne-pippuria
suolaa
2 limen mehu

Viipaloi avokado ja mango, laita lautaselle. Sekoita sesaminsiemenöljy, oliiviöljy, kurkuma, cayenne-pippuri, suola ja limemehu. Kaada avokadon ja mangon päälle. Nauti!

EKOKALA
Moni "kasvissyöjä" syö myös kalaa, mutta merenelävistäkin löytyy ekologisia ja ei-niin-ekologisia vaihtoehtoja. Kehittynyt kalastustekniikka on nimittäin johtanut liikakalastukseen ja tutkijoiden mukaan kalakannat ovat hälyttävän pienet. Toisaalta kala ei välttämättä ole niin terveellistä kuin luullaan, sillä veden laatu on esimerkiksi Itämeressä heikentynyt. Jos ja kun kalaa kokkailee, kannattaa suosia (suomalaisia) "ekokaloja". Tietoa hyvän omatunnon fisuista ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä WWF kokosi viime vuonna listaa (sivuilta löytyy linkki Meren herkkuja -kalaoppaaseen) kalamaailman parhaista valinnoista. Kalatiskillä pyydystelevän kannattaa suosia WWF:n mukaan muun muassa ahventa, haukea, kuhaa, madetta, silakkaa, sinisimpukkaa ja särkeä. Eikä muuten näytä ihan huonolta listalta, nam!

Farang

2010-07-06T19:40:00.010+03:00

Monien kehujen jälkeen pääsimme vihdoin testaamaan aasialaista fine diningia tarjoavaa Farangia itse. Päätimme aloittaa illallisen ravintolan terassilla tarjoilijan suosittelemilla drinkeillä, Bangkok Passionilla ja Lady Boilla. Päätös oli mitä mainion sillä kesäilta suosi ruokailijoita ja drinkit olivat kaupungin huippuluokkaa. Erityisesti giniä, inkivääriolutta, limeä, minttua ja tuoretta inkivääriä sisältävä Lady Boi nousi drinkkisuosikkien joukkoon. Tätä on pakko tehdä myös kotona.

Juomien jälkeen siirryimme Taidehallissa sijaitsevan ravintolan sisätiloihin. Pöydät oli aseteltu suhteellisen lähekkäin eikä ravintolaan kannata mennä salaisuuksia kertomaan. Meille järjestely sopi kuitenkin hyvin, tarkoitus oli pitää hauskaa ja syödä hyvin. Yleisestä käytännöstä poiketen emme päätyneet maistelumenuihin vaan päätimme kokeilla oman maun mukaan vähän kaikkea. Molemmat bloggaajat maistoivat kaikkia alkupaloja, joita pakko suositella myös lukijoille. Betel-nyyttien maut olivat tarkkaan harkitut eikä näistä olisi tohtinut jakaa kenenkään kanssa.

Pääruoiksi tilasimme taskurapuja, haudutettua vasikkaa ja ravintolan suosikiksi noussutta suolapossua. Rapujen tempura oli sopivan ohutta ja salaatti kiinnostava yhdistelmä erilaisia makuja. Ainoa miinus annoksen kohdalla oli reipas suolankäyttö, joka taisi kyllä olla viimeisen illan (ravintola lomailee heinäkuun ajan) herpaantuminen. Mausteinen vasikka maistui erityisesti Farfallelle, mutta Faktan suosikiksi nousi ehdottomasti suolapossu katkarapunuudeleiden kera. Rapeaa, mehevää, makeaa ja suolaista. Täydellinen annos!

Jälkiruokana nautimme kahdelle tarkoitetun maistelulautasen, jolta löytyvät kaikki listan jälkiruoka-annokset. Mieleen jäivät erityisesti omenaherkku-Uluwatu ja suklaapommi-Phanang Slip, joka sopii varmasti paantuneemmallekin suklaanarkkarille.

Ruokajuomana nautimme koko aterian ajan Andre Clouet Brut Reserve –shampanjaa, joka kävi yhteen niin betel-lehtiin käärittyjen alkupalojen kuin makean kirpeiden jälkiruokien kanssa. Ainut, jolle kuohuva ei luonnollisesti pärjännyt oli vasikka, mutta hyvää juoma oli silti. Loppuun nautimme vielä espresson ja Ping Pong –drinkin, joka jäi maultaan alkudrinkkien varjoon.

Kaiken kaikkiaan ilta ja ruoka olivat superonnistuneita. Hinta-laatusuhde oli paikassa ehdottomasti kohdallaan ja nälkä ei kyseisillä annoksilla jäänyt vaivaamaan – vähempikin olisi voinut riittää. Pakko vielä kehua paikan henkilökuntaa: meitä palvellut tarjoilija oli samaan aikaan rento, kohtelias ja ammattitaitoinen. Yhdistelmä, joka tekee onnistuneesta ateriasta elämyksen. Kiitos Farang!

Mansikka-halloumisalaatti

2010-07-05T21:38:00.008+03:00

Pahoittelut radiohiljaisuudesta, johon löytyy kyllä aika pätevä syy: kesä. Lämpö on hellinyt Kallion katuja ja bloggaajat ovat viilettäneet pitkin kaupunkia pyöriensä voimin. On juotu olutta Torkkelinpuistikossa ja Kaivopuiston rannassa, on laulettu karaokea (kyllä...) aamukuuteen ja juhlittu ystävän valmistujaisia lyhtyjen värittämän puun alla. Käyty treffeillä Farangissa (arvio huomenna!) ja katsottu kuuta Relandersgrund-majakkalaivalta. Ei siis ihme, että aikaa on riittänyt vain kesäisten (lue: nopeiden) salaattien tekoon. Tässä yksi parhaimmista.

jääsalaattia
romaine-salaattia
kurkkua
paprikaa
avokado
herneenversoja
suomalaisia mansikoita
pinjansiemeniä
hyvää balsamicoa
oliiviöljyä

Pilko vihannekset ja mansikat. Sekoita mansikoita ja halloumia lukuunottamatta ainekset kulhossa. Lisää oliiviöljy ja balsamico. Viipaloi ja paista halloumi kuivalla pannulla ilman öljyä. Annostele salaatin päälle ja lisää tuoreet suomalaiset mansikat. Nauti kyytipoikana viilennettyä kuivaa valkoviiniä.

BALSAMICOA HALLOUMILLE
No niin oli pakko. Oli pakko, vaikka tämä fakta ei liity mitenkään halloumiin vaan pelkästään balsamicoon. Joka tapauksessa, balsamico eli balsamiviinietikka taitaa nykyään olla osa huonomminkin varusteltuja keittiöitä. Aina ei näin kuitenkaan ole ollut, sillä vasta 1970-luvulla tuo salaattien ja lihan (!) maustaja levisi kotikontujensa, Modenan alueen, ulkopuolelle. Modenassa balsamicoa on kuitenkin valmistettu jo iät ja ajat. Ensimmäinen kirjattu merkintä balsamiviinietikasta on vuodelta 1700, mutta lähteiden mukaan sen historia ulottuu ainakin 1500-luvulle, Modenan herttuan hoviin. Nykyään balsamicoa valmistetaan eri puolilla Italiaa, mutta vain Modenassa valmistettua saa myydä EU:n suojelemalla nimellä, Aceto Balsamico Tradizionale di Modenalla.

Juhannushuhhuh...

2010-06-30T11:12:00.004+03:00

Juhannus tuli, meni ja nyt on unirytmi sekaisin. Keskikesän juhlaa vietimme laadukkaassa seurassa Koloveden kansallispuiston maisemissa grillaillen, valvoen ja pelaillen. Perinteeksi muodostuneet juhannusolympialaiset ja tytöt vastaan pojat -jalkapallo-ottelu käytiin kiihkeissä tunnelmissa eikä mustelmilta vältytty. Nyt on hyvä aika palata arkeen, grillaamattomaan ruokaan ja aamuherätyksiin. Turun Säkin & Keravan Kollin Suomi-disko/iskelmä -soittolistoista emme kyllä luovu juhannuksen jälkeenkään. Liittykää tiskijukkien Facebook-ryhmään ja ladatkaa kesän 2010 soundtrack "Sori Vaan". Ette pety.

Jäätelörakkaus: Cherry Garcia

2010-06-20T20:26:00.002+03:00

On jäätelöitä ja sitten on Ben & Jerrysin Cherry Garcia -kirsikkajäätelöä. Jostain syystä tämä superherkku on ollut pannassa Pohjois-Amerikan ulkopuolella ja kirsikkaunelmaa on päässyt ihastelemaan vain haaveunissa tai kavereiden rehentelevissä matkakuvissa (siis juuri niissä, joissa jäätelöhylly on vähintään kolmen kilometrin pituinen).

Jotain näyttäisivät herrat Ben ja Jerry tajunneen keväisellä matkallaan Skandinaviaan, sillä vihdoin on pohjoinen kirsikkatarve tunnistettu. Tätä jäätelöjumalien herkkua on nimittäin taas saatavilla myös Suomesta - tarkemmin ottaen (vain ja ainoastaan) Makuuneista! Kiitos Ben, kiitos Jerry ja kiitos purnukat "mukavan korkealle" hinnoitteleva Makuuni. Voisi nimittäin olla, että halvemmilla hinnoilla Fakta & Farfalle muuttuisi Cherry & Garciaksi - kirsikkajäätelölle ja sen syömiselle omistetuksi blogiksi.

Kumpi tuli ensin: pikaruoka vai pikaelämä?

2010-06-18T10:24:00.000+03:00

The Times -lehden verkkoversio uutisoi kiinnostavasta tutkimuksesta, jonka mukaan pikaruoka saa syöjänsä myös elämään nopeammin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että jo pelkkä McDonaldsin logo sai ihmiset käyttäytymään kärsimättömästi ja tutkijat pelkäävät pikaruokaloiden katunäkyvyyden lisäävän ihmisten kiirettä huolimatta siitä onko heillä todellisuudessa kiire vai ei.

Toronton yliopiston tutkija Chen-Bo Zhong kertoo artikkelissa, että syyt ovat elämäntavassa, jota pikaruokalat edustavat. "Pikaruoka edustaa kiireen ja aikatehokkuuden kulttuuria. Huolestuttavaa tutkimuksessa on, että jo pelkkä pikaruokaloiden olemassaolo saa kiireen tunteen lisääntymään. Tulosten mukaan pikaruokalalogon esiintyminen saa ihmiset käyttäytymään hätiköivästi", Zhong toteaa.

Kiinnostava tulos, joka varmasti tarvitsisi lisätutkimuksia. Itse (Fakta) olen kuitenkin kiinnittänyt omassa elämässä huomioita pikaruokaloiden sisällä syövien ihmisten olemukseen. Moni näyttää masentuneelta, jopa surulliselta. Ei puhettakaan, että ihmisten kasvoilla olisi sitä fiilistä, jonka ruoka parhaimmillaan voi saada aikaan. Tietysti pikaruokaa syödään kiireessä, mutta silti oma (varmasti värittynyt, sillä viimeisestä "mäkkärireissusta" on noin 10 vuotta aikaa..) tunne on se, että McDonaldsin asiakkaat näyttävät keskimääräistä masentuneemmilta.

(Kuva: steve.grosbois - Creative Commons)

Mikä on viinin paras kaveri?

2010-06-16T19:18:00.009+03:00

Lasi. Tiesittekö tämän? Ei huolta, emme mekään ennen maanantaita. Tuona päivänä Fakta nimittäin osallistui Riedelin järjestämään maistelutilaisuuteen, jossa viinilasiyrityksen 11. sukupolven edustaja Maximilian Riedel maistatutti erilaisia alkoholeja erilaisista laseista. Pääroolissa olivat siis tällä kertaa juomien sijaan erilaiset lasit.

Ravintola Savoyssa järjestetty tilaisuus alkoi mitä parhaimmalla tavalla eli roseshampanjalla. Shamppanjaa maisteltiin kahdesta erilaisesta lasista: perinteisestä shampanjalasista sekä Riedelin Pinot Noir -lasista. Paikalla ollut sommelier neuvoi viininoviisi-Faktaa tunnustelemaan miltä kuohuva maistuu ja tuntuu eri laseista juotuna. Vinkin avulla tulikin huomattua, että maku ja erityisesti juoman tuntu muuttuivat huimasti Pinot Noir -lasissa: shamppanja purskahti suuhun ja kuplat tuntuivat lähes nielussa asti! Kysymykseen siitä, miksi shamppanjaa pitäisi nauttia isommasta lasista, sommerlier vastasi ilmekään värähtämättä. "Lasi on hyvä vaihtoehto jos haluaa nauttia shamppanjaa koko aterian ajan". Halutaan, halutaan. Nyt vain se lottovoitto...

Shamppanjan jälkeen siirtyi paikalle kutsuttu yleisö maistelupisteiden luo. Aloitimme punaviineistä ja Maximilian Riedel pyysi yleisöä maistamaan ensin juomaa "B" ja tämän jälkeen juomaa "A". Vaikka esitetyt makuluonnehdinnat saattoivat vaikuttaa elämykseen, oli juoma "B" viininoviisinkin suussa selvästi toista parempi. Myöhemmin saimme kuitenkin kuulla, että molemmissa laseissa oli samaa viiniä - vuoden 2004 Castello di Brolion chiantia! Miksi toinen oli siis toista parempi? Vastaus löytyi herra Riedelin mukaan dekantoimisesta, sillä juoma B oli dekantoitu "maailman nopeimmalla" dekanterilla Evellä. Makuero oli tosiaan suuri, mutta ottaen huomioon kapistuksen hinnan (378e), voi Maximilian Riedelin isoisän heittämä vinkki olla lähempänä meitä viininoviiseja. Miehen mukaan illalla juotava kannattaa nimittäin avata jo aamuaikaan jos haaveissa on ilmattu (?) viinielämys.

Viinien maistelun jälkeen - noin kello 10.30 - siirryimmekin aamun aikataulun mukaan väkeviin viinoihin. Tarjottimelle oli aseteltu kolme erilaista lasia ja kolme juomaa: viskiä, konjakkia ja - Faktan kauhuksi - tequilaa. Kauniisti sanottuna on kyseinen juoma nimittäin jättänyt aikoinaan niin "lähtemättömän vaikutuksen", ettei sitä ole sen koommin Kallion keittiössä maisteltu...Tilanteeseen pakotettuna Fakta kuitenkin tarttui annettuun tequilakuppiin ja kaatoi sen rohkeasti shampanjalasia erehdyttävästi muistuttavaan Riedelin tequilalasiin. Tämän jälkeen juomaa heiluteltiin ja huljuteltiin ja lopulta uskalsimme työntää nenämme pitkälle korkeaan lasiin. Nuuhkaisu, kauhun sekainen jännitys ja... ei mitään! Ei pahanolonrefleksiä, ei kakomista, ei kauhunsekaista paniikkia. Alkoholin iskevä tuoksu oli poissaan ja kuten herra Riedel kertoi, onnistui lasi tuomaan esille tequilan ominaisaromit: kukkaisuuden ja hedelmäisyyden. Huonoja muistoja hienoikaan lasi ei onnistunut poistamaan, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä tequilan saavan ehkä vielä uuden mahdollisuuden.

Meksikon kansallisjuoman jälkeen siirryimme konjakkiin, mutta johtuneeko sitten nuoruuden "otetaan vähän tota ja vähän tota, niin vanhemmat ei huomaa" -juomasekoituksista vai mummon tarjoamista konjakkikarkeista, ei konjakkikaan ole kuulunut Faktan suosikkijuomiin. Koska paikalla kuitenkin oltiin raportoimassa laseista lukijoille, päätti Fakta ottaa lusikan (vai lasin?) kauniiseen käteen ja maistaa juomaa Riedelin uudenlaisesta konjakkilasista, joka on eroaa täysin perinteisen konjakkilasin muodoista.

Riedelin mukaan syy uudenlaisen lasimallin kehittämiseen on kaunistelemattoman yksinkertainen: perinteinen lasi tekee konjakista pahaa. Aikamoinen väite, ottaen huomioon, että konjakki on pahaa -ainakin Faktan mielestä. Väite oli kuitenkin laitettava testiin ja taas kerran pääsi maisteluyleisö yllättymään (tai siis ainakin Fakta). Alkoholin sijaan lasista tulvahti makeaa, pehmeää ja hedelmäistä tuoksua, joka muistutti jollain tapaa Madeira-viiniä. Maistelun jälkeen alkoholi kaadettiin vielä perinteiseen konjakkilasiin, jotta makueron voitaisiin osoittaa johtuvan juuri lasista eikä esimerkiksi erikoishyvästä konjakista. Taas kerran juomaa sekoiteltiin, huljuteltiin ja lopulta nuuhkaistiin. Samalla sekunnilla nenään iski jykevä alkoholin lemu ja silmiin nousivat kyneeleet. Missä oli hedelmäisyys? Missä oli makeus? Nähtävästi pisaramallisen lasin pohjalla, sillä ero edelliseen maisteluun oli järkyttävän suuri. Maistelun jälkeen oli pakko yhtyä Maximilian Riedelin väitteeseen siitä, ettei tavallinen konjakkilasi käy muuhun kuin koriste-esineen tehtävään.

Tastingin viimeinen osuus keskittyi viskin maisteluun. Tarjolla oli skottilaista Laphroaig-viskiä eikä lasina toiminut tälläkään kertaa perinteinen viskilasi. Tasapohjaisen, avoimen lasin sijaan Skotlannin jaloa juomaa maisteltiin nimittäin Riedelin ja skottilaisten tislaamojen yhteistyön tuloksena syntyneestä lasista. Taas kerran oikeanlainen lasi osoitti voimansa, sillä pelkän alkoholin sijaan maku oli savuinen, suolainen ja jollain tapaa pehmeä. Poissa olivat viinan maku tai pistävyys ja jopa viskiä kammonnut Fakta sai todeta juoman olevan ihan hyvää.

Mistä ihmeestä makuihin liittyneet yllätykset kuitenkaan johtuivat? Riedelin mukaan kaikki on kiinni lasista. Oikeanlainen lasi tuo esiin juomien ominaismaut, kun taas väärä lasi tuo pintaan pelkän alkoholin. Maistelutilaisuuden jälkeen on pakko olla samaa mieltä. Maistelimme nimittäin jokaista juomaa eri laseista ja makuerot yllättivät joka kerta voimakkuudellaan. Oli kiinnostavaa huomata, että oikealla lasilla juotuna ei tequilan kaivannut limeä tai että konjakki sisältää uskomattoman määrän erilaisia makuja. Onkin pakko myöntää, että jäljelle jäi polttava halu ostaa kunnolliset viinilasit. Jotenkin nimittäin tuntuu, etteivät Iittalan Verna-lasit tuo makueroja esiin ihan parhaalla tavalla, vaikka puolustavatkin paikkaansa maailman kestävimpinä viinilaseina. Löytyisiköhän siis lukijoista viiniharrastajia, jotka osaisivat suositella hyviä, peruskäyttöön tarkoitettuja, viinilaseja?

(Kuvassa vasemmalta oikealle: viskilasi, tequilalasi ja konjakkilasi).

CityDeal: Mange Sud -52%

2010-06-15T14:50:00.004+03:00

CityDealissa on vielä tänään todella hyvä tarjous (linkistä tarjoukseen) ravintola Mange Sudiin: diilillä saa -52% ravintolan Paysan Menusta, johon kuuluu salaatti carprese, karitsaa vartaassa ja mantelikakkua. Menun normihinta on 42 euroa, mutta City Dealin kautta sen saa 20 euron hintaan. Kannattaa ostaa, sillä ainakin me olemme kuulleet paikasta pelkkää hyvää. Kuulemma mutkatonta, hyvää ruokaa ja rentoa tunnelmaa. Käyttäkää diili hyväksi, me teimme niin!

Kirsikkapiirakka

2010-06-13T14:05:00.005+03:00

Neljäs blogikierros suuntautui Herkku & Koukku -blogin puolelle. Kyseiseen blogiin olemme tutustuneet ruokahaasteiden kautta, joissa blogi on menestynyt useaan kertaan. Hetken ruokia selailtuamme päädyimmekin ruokahaasteessa olleeseen kirsikkapiirakkaan ja kirsikkasiirappiin. Seurasimme ohjetta, mutta käytimme maitotuotteita ja valmisvaniljarahkaa. Teimme myös pohjan omalla luumupiirakan ohjeella, sillä se on yksinkertaisuudessaan "maailman helpoin piirakkapohja". Käytimme tosin tällä kertaa kermaviilin sijaan maustamatonta luomujugurttia, tuli jopa parempaa kuin alkuperäisellä ohjeella! Kaiken kaikkiaan piirakka oli paitsi superhelppo tehdä myös mielettömän hyvää! Ihana vaihtoehto kesän vakiopiirakoille (esim mustikka) - tätä tullaan tekemään vielä uudestaan. Alla oleva resepti on versiomme Herkun & Koukun piirakasta, mutta alkuperäisen (ja vegaanisen!) ohjeen löydät täältä.

Täyte:
400g tuoreita kirsikoita
0,5 dl mantelilikööriä
Valion vaniljarahkaa

Pohja:
200g voita
250g jauhoja (tai enemmän kannattaa testailla..)
1dl kermaviiliä tai maustamatonta luomujugurttia

Siirappi:
0,5dl sokeria
pienivesitilkka
kirsikkamarinadin liemi

Pilko kirsikat ja poista kivet. Marinoi kirsikat manteliliköörissä, mä annoin olla yön yli. (F&F: annoimme marinoitua vain parisen tuntia, hyvää tuli silti!)

Sekoita taikinaa varten voi ja vehjäjauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää kermaviili/jugurtti ja sekoita taikina palloksi. Kiedo taikina muoviin ja laita jääkaappiin lepäämään noin 20 minuutiksi. Kun taikina on levännyt, kauli se ja vuoraa sillä voideltu piirakkavuoka. Pistele useasti haarukalla ja esipaista 200C uunissa noin 15 minuuttia.

Kun piirakkapohja on esipaistettu, kaada päälle vaniljarahkaa ja marinoidut kirsikat. Paista piirakkaa 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna jäähtyä.

Tee päälle kirsikkasiirappi kuumentamalla kattilassa 0,5 dl sokeria pikku vesitilkassa. Kun sokeri alkaa sulaa, lisää kirskoiden marinadi eli mantelilikööri ja annetaan kiehahtaa. Jäähdytä ja anna tiivistyä. Nauti kirsikkapiirakan päällä.

KIRSIKKAKUKKATYTTÖ
Kirsikasta voisi kertoa monta tarinaa, mutta joskus kappale kertoo enemmän kuin tuhat kirjoitettua sanaa. Tässä sunnuntain iloksi elokuun Flow-festivaaleille tulevan AIR:in versio kirsikkakukkatytöstä.

Testissä: Raikastamon luomuomenamehu

2010-06-11T15:25:00.006+03:00

Mainonta tehoaa! Tai ainakin Raikastamon radiomainokset Radio Helsingissä, kuten viaton uhri Fakta sai eilen kokea. Stokkan Herkussa mukaan tarttui nimittäin kyseisen mehufirman omenamehua, joka oli vuoden 2009 luomutuote. Hintakin oli sen mukainen, sillä 250ml pullosta sai pulittaa tasan kolme euroa. Entäs maku? Huijattiinko sinisilmäistä (vai korvaista?) kuuntelijaa pahemman kerran?

Periaatteessa ei, sillä mehu on tosi hyvää ja makuero tavalliseen mehuun on valtava. Toisaalta kyllä, sillä mehu oli ainakin tämän maistelijan mukaan täysin samaa kamaa kuin Valion Luomuomenamehu - puolet kalliimmalla hinnalla. Toisaalta on kiva juttu saada luomuomenamehua myös pienemmissä "eväspulloissa", jolloin mehulla voi korvata limut tai muut lisäainejuomat. On myös ihan hyvä juttu, että luomuakin osataan viedä eteenpäin tyylillä: pullo on värimaailmaansa myöten hieno pakkaus! Plussaa siis mausta ja designista, miinusta kalliista hinnasta. Kaikkea ei voi saada?

(Kuva: Raikastamo)

phShop Drinkkibaari

2010-06-09T10:00:00.000+03:00

Nimestään huolimatta ei Hakaniemen hallissa sijaitseva phShop Drinkkibaari tarjoile margaritoja tai mojitoja vaan erilaisia tuoreita terveysmehuja. Ei kannata kuitenkaan pettyä, sillä paikan terveysmehut ja -smoothiet tehdään luomutuotteista eivätkä ne tiskin toisella puolella häärinneen Toma Stankevitschin mukaan sisällä ylimääräisiä sokereita. Kuulemma esimerkiksi banaani on todellinen sokerisyöppö, joka aiheuttaa hiivan kertymistä elimistöön (Fakta huomauttaa: tajusinkohan tämän oikein..?).

Ihmisen ph-tasapainoon keskittyvän phShop Drinkkibaarin tärkeimmät raaka-aineet vaikuttivat pikasilmäyksellä olevan kurkku, avokado, porkkana ja inkivääri. Taisi siis olla hyvä juttu, ettei henkilökunta tiennyt kangaskassissani painavista Hakkaraisen italialaisista tuoremakkaroista!

Testikierroksella maistoin kurkku-inkivääri-verigreippijuomaa, jonka maku oli ihan kiva ja raikas. Jos ollaan ihan rehellisiä vaati maku hieman totuttelua, mutta noin puolen tunnin päästä aloin himoitsemaan jo toista annosta! Taisi se siis jotenkin iskeä maku- tai hyvinvointihermoon. Käykääpä testailemassa!

(Kuva: iirraa - Creative Commons)

Tuoremakkaraa punaviinissä

2010-06-07T10:31:00.000+03:00

Kesä Piemonten sydämessä -blogiin tutustuimme muutaman ruokahaasteen kautta. Reseptit ovat aina vaikuttaneet ihanilta – eikä vähiten upeiden italialaisten raaka-aineiden takia! Blogikierroksellamme päätimme testata blogin herkulliselta kuulostavaa tuoremakkarapataa ja polentaa. Hakkaraiselta haetuista tuoremakkaroista tehty makkarapata oli todella herkullista, mutta polentan kanssa taisimme epäonnistua. Syy ei taida olla reseptissä vaan siinä, että maissjauhoja noin kolmea eri ohjetta soveltaen. Suosittelemme pidättäytymään pakkauksen ohjeessa tai edes yhdessä ohjeessa. Oli nimittäin aika hyllyvää ja liisterimäistä "polentaa". Noh seuraavalla kerralla sitten..Ohje on kopioitu suoraan Kesä Piemonten sydämessä -blogista.

pätkä selleriä ja toinen porkkanaa
puolikas sipuli
laakerinlehtiä
valkosipulia kynsi tai kaksi
mukavasti tuoremakkaraa (nimeltään salsiccia, ehkä 400g)
puoli pulloa barbera-viiniä

Selleri, porkkana ja sipulit rullataan tehosekoittimessa, käristetään oliiviöljyssä pannulla. Lisätään muutaman sentin pätkiin pilkottu makkara ja yritetään saada niitä ruskistumaan. Pannuni oli liian pieni ja makkarat jäivät kalseiksi, mutta ei haitta mittä! Viini kaadetaan sekaan ja sekoitellaan. Pannaan kansi kiinni, lisätään laakerinlehdet sekaan ja odotellaan kypsymistä.

150g polenta- eli maissijauhoja, esikypsytettyjä, jos ei huvita tuntitolkulla hämmentää
köntti voita
köntti sinihomejuustoa (kokeile myös tateilla!)

A pioggia, eli sateena ripotellen valutetaan ryynit kiehuvaan, suolattuun veteen. Koko ajan sekoittaen. Vettä taisi olla reilu pari desiä, ehkä kolme. Keitetään pakkauksen kertoman mukaan. Lopuksi sekoitetaan yhteen voiköntin ja gorgonzolan kanssa.

LYHYESTI MAKKARASTA
1. Makkaran englannin kielinen nimi "sausage" johtaa juurensa latinan "salsus" sanaan, joka tarkoittaa "jotain suolattua". 2. Makkarat mainitaan Homeruksen 2700 vuotta sitten kirjoittamassa Odysseuksessa. 3. 83% kaikista makkaroista valmistetaan porsaasta (toim.huom. ei taida pitää paikkansa Suomessa..) 4. Ensimmäiset makkarat olivat sisäelimillä täytettyjä mahalaukkuja 5. Nykyään makkaran kuori valmistetaan jopa muovista. Nam...

Etiopialaista ruokaa: Jadgar

2010-06-06T20:51:00.003+03:00

Kun NYT-liite kirjoitti Itäkeskuksessa sijaitsevasta etiopialaisesta Jadgar-ravintolasta, oli paikan antimia päästävä testaamaan heti. Etiopialaista injera-lättyä on nimittäin päästy maistelemaan niin Lontoossa kuin Amsterdamissa eikä herkku ole koskaan pettänyt makuhermoja: tulisilla kastikkeilla täytetty lätty on varsinaista superdarraruokaa eli helposti syötävää, mausteista mössöä. Ah!

Etiopialaiseen ruokaan sopiva olotila saapuikin kuin tilauksesta jo seuraavana lauantaina ja matka kohti Itää sai alkaa hyvän ystävän seurassa. Ensin katselimme hieman paikallisia nähtävyyksiä (Hansasilta) ja shoppailtiin tuliaisia (ystävä osti paidan, Fakta croissantin). Hetken harhailujen jälkeen löysimme vihdoin myös Jadgarin ja pelonsekainen odotus sai alkaa: Olisiko injera yhtä hyvää kuin edellisillä kerroilla? Entä jos maut olisivat erilaisia? Mitä jos lätty olisi kuivaa?!

Huolet osoittautuivat onneksi turhiksi kun eteen kannettiin Lucy's Special -annos, joka sisälsi ainakin kuutta eri soossia lihasta linssipataan. Maut iskivät väsyneeseen tajuntaan ja ruokahurmio saavutettiin jo ensimmäisillä sormillisilla - ruokaa nimittäin syödään käsin injera-lätyn avulla. Vanhat muistikuvat pitivät paikkansa: tulinen injera-lätty parantaa pahimmankin väsymyksen ja aiheuttaa väistämättä ruokaöverit. Käykää testaamassa väitteet itse, ette pety!

P.S. Ainakin viime viikolla ravintolassa kävi vain käteinen eli ottakaa kolikot mukaan!

Lisää Evirasta (ja kivijalkakaupoista)

2010-06-06T18:21:00.003+03:00

Helsingin Sanomissakin uutisoidun Kivijalkahoito-blogin kirjoittajat yrittävät elää mahdollisimman pitkälle ilman ketjukauppoihin lankeamista. Kirjoittajiin lukeutuu myös muutama Faktan tuttu ja viime viikolla kävimme kiinnostavaa keskustelua siitä, miksi keskustasta aamuisin pelkkää ketjukahvia ja pitääkö Unicafeta välttää ketjukauppalakon aikana (Alkoa ei voi, valtion monopoli!). Tänään Kivijalkahoito-blogiin oli ilmestynyt erittäin kiinnostava juttu Evirasta, jota sivusimme edellisessä F&F-kirjoituksessa. Käykää lukemassa ja hakemassa inspiraatiota siihen, miten lähikauppojen tukeminen siirretään sanoista tekoihin!

Kauppamafia kieltää luomun?

2010-06-04T11:58:00.012+03:00

Facebookista löytyy kiinnostava Terveellinen ruoka takaisin lähikauppoihin, ja pienet ravintolat kunniaan -ryhmä, jossa paitsi muistellaan entisajan lähikauppojen tarjontaa myös parjataan nykyistä kahden "kauppamafian" ylivaltaa. Hienoa huomata, että jo yli 4000 ihmistä kiinnostaa hyvälaatuinen (usein luomu) ruoka ja pienten kauppiaiden tukeminen! Ryhmän sivulla kyseltiin joku aika sitten elintarvikealalla työskennelleiden kommentteja siitä, miksi Suomesta löytyy käytännössä vain kahden ketjun kauppoja ja miksi niiden hyllyt pursuilevat e-koodeilla varustettua valmisruokaa. Tässä yhden entisen kauppiaan vastaus (johon pyysimme kommentit myös SOK:lta, katso postauksen lopusta!):

"Mulla on ollut kaksi ruokakauppaa. Elintarviketeollisuusmafia ja keskusliikemafia sanelee kaiken ja elintarvikemukaturvallisusvirasto Evira ajaa kaikilla toimillaan teollisuuden ja keskusliikkeiden etua, ei misään nimessä kuluttajan etua. Pykälät suunnitellaan yhdessä teollisuuden kanssa sellaisiksi, että hyllyssä saa olla vain teollisuuden mössöjä ja uunista saa vain Faxzerin valmispakasteita. Kylmälaitteiden lämpötilaseuranta on yksi iso vitsi, jonka kaikki kaupassa työskennelleet ymmärtävät. Keskusliikkeiden mafiapomot kiertävät pikkukaupat ja kieltävät ostamasta suoraan luomutilallisilta (ainakin paikallinen SOK). K-ruokakauppias saa hieman enempi itsenäisesti päättää, mitä hyllyyn ottaa, mutta tietty pakkovalikoima ja teollisuuden pakkotarjoukset pitää kuitenkin olla saatavilla.

Tehotuotanto on tehottomin tapa käsitellä eläimiä. Jos unohdetaan eläinten oikeudet ja elmämän laatu, niin rahassa ajateltunakin se on tehottominta. 50% lihasta päätyy roskikseen ylipäiväisenä pikatukusta, marketista ja osa jopa kuluttajan jääkaapista. Omalta pihalta grilliin tapetusta kanasta tulee käytettyä 100%. Jopa ne jalat kynsineen syödään. Kylmäketjua ei tarvita, kun kana on vielä lämmin, kun se pannaan grilliin. Nyt niitä jalkoja täytyy hakea pakasteena eräästä etnokaupasta.

Elintarviketarkastaja on kuluttajan vihollinen numero yksi. Perusteluna kaikelle paskalle, mitä heiltä kauppiaille ja ravintoloitsijoille tulee, on aina se sama virsi:"Haluattehan te itsekin myydä parasta ja tuoreinta." Tuosta pitää paikkansa vain se, että tahtotila kauppiaan kannalta on todellinen, mutta Evira ei sitä laatua ja tuoreutta ainakaan takaa vaan usein päin vastoin rajoittaa. Teollisuuden painostuksesta mm. kalaan ei tullut pyyntipäiväystä, vaikka kuluttajat sitä kaipasivatkin. Marketin muka tuore kala on pussiin pakattua haisevaa paskaa, koska sen kuuluu kiertää teollisuuden välikäsien ja välistävetäjien kautta. Sitä ei pääse painelemaan, kääntelemään, tutkimaan silmää ja hajua. Sama toki lihatuotteiden suhteen.

Elintarviketeollisuusmafia on soluttautunut mm. täysin tyhjänpäiväiseen valtion ravitsemusneuvottelukuntaan (hyi helvetti, mikä nimi), joka säätelee kansalle ravintosuositukset. Neuvottelukunnan puheenjohtajalla on seitsemän vuoden tausta margariiniteollisuudessa. Samainen mafia on luonut mm. http://www.facebook.com/l/5862c;ruokatieto.fi -sivuston, jolla ei ole mitään tekemistä ruokatiedon kanssa. Sen hallituksessa istuvat teollisuuspohatat ja sivusto on täynnä valmisruokien ja einesten ylistystä ja ruokaohjeita pakastevihanneksineen.
Margariinia ei muuten kovin monesta valtiosta löydy. Se on teollisuustuote ja ihmiselle tarpeeton. Voi on terveellisempää, mutta teollisuus käyttää miljoonia vuosittain tämän tosiasian kumoamiseksi. Teollisuus on valjastanut TV-kokit myymään paskaansa ja iskelmälaulajat laulavat pakastepitsalauluja ja nyt jopa ravitsemusterapeutit mainostavat teollisuuden maustenappeja. Danonen mainoksia tule kolme erilaista yhden TV:n mainoskatkon aikana. Ovat muka erityisen terveellisiä, vaikka Lidlin jugurtti ajaa saman asian. Saarioisten einekset ovat muka äitien tekemää ruokaa. Äiti on niin pyhä asia, ettei sitä saa kritisoida.

Oma pienten kauppojen maahantuonti on tehty mahdottomaksi. Elintarvikepakkauksessa pitää olla ingredientsit ja nutrition factsit suomeksi ja ennenkaikkea pakkoruotsiksi. Sellaisen pakkausmerkinnän voi toki käännättää ja tilata tehtaalta, jos ostaa kontillisen tavaraa. Osta siinä sitten esim. viikossa vanhenevaa Fetaa kontillinen. Jos taas tulostelet tarroja jokaiseen 50 sentin hintaiseen tuotteeseen ja liimailet niitä niihin, niin tuotteen hinta onkin sitten äkkiä euron.

Eikä siinä vielä kaikki. Pienen maahantuojan riesana on Suomen tulli -niminen mafia, joka vaatii mm. Hollannissa valmistetun Old Jamaica Ginger Beerin _Suomen virvoitusjuomien valmisteveroa_ maksettavaksi. Kun väittää vastaan, että meillähän on ollut vuodesta 1995 asti tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden kesken EU:n perustamissopimuksen mukaisesti, niin vastaus on, että me olemme Suomen tulli ja sinähän maksat. Voit aina valittaa EU:n komissiolle ja vaatia Suomen valtiota maksamaan verot sinulle takaisin. Lisäksi tulli voi vaatia maksamaan ns. kierrätysmaksun, koska pientä kauppiasta (eikä edes isompaa: Lidl) kelpuuteta Palpan järjestelmään. Hohhoijaa. Suomen Tulli -niminen mafiai voi myös vaatia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa liikkuvista tavaraeristä (esim. laatikollinen Oishi -vihreä teejuomaa) viisi pullollista näytteeksi a 490 euroa), jos haluaa, ettei pikkukauppias niitä enää tuo maahan. Laitonta, mutta minkäs teet. EU:n komissiossa noiden tappelu kestäisi 2-3 vuotta vähintään.

Elintarviketurvallisuudesta voisin vielä kyseenalaistaa sellaisen seikan, että Eviralle tärkeintä on, ettei kukaan koskaan Suomessa saa ikinä ripulia. Missään ei saa olla mitään mikrobeja. Eihän kukaan ruokakauppias toki asiakkailleen ripulia haluaisikaan, mutta: Ihmisen immuniteetti on sen verran mielenkiintoinen, että kun niitä mikrobeja keinotekoisesti vähennetään, niin immuniteetti heikkenee samassa suhteessa. Käynti Ruotsissa tai Virossa voi aiheuttaa jo turistiripulin, vaikka bakteerikantojen ero on hyvin pieni. Siksi olisi parempi, että suolisto saisi pieniä määriä noroa, e-colia, salmonellaa, kampyloa, jne. säännöllisesti, mutta vain pieniä määriä. Koska niiden saanti ei ole Suomessa mahdollista, niin sitä voi harjoitella lomamatkoillaan etelässä ja joku saattaa lopulta välttyä vatsataudilta jopa Egyptissä.

Mielenkiintoinen kasku tästä immuniteetista: Oululainen ravintola syötti 120 asiakkaalle kuumentamattomina ulkomaisia pakastemarjoja, jonka seurauksena 30 sai norosta vatsaoireita. Nämä 30 olivat Eviralle kauhistus ja se uutisoitiin sanomalehti Arinan (anteeksi Kalevan) etusivulla isona uutisena. Ilmeisesti teollisuus on antanut Eviralle päiväkäskyn paheksua mediassa ulkomaisia pakastemarjoja säännöllisesti. Kysymys kuuluu: Miksi niitä n. 90 oireettomnina selvinneitä ei pidetty uutisena? Itse syön säännöllisesti ulkomaisia pakastemarjoja kuumentamatta niitä, eikä minulla ole koskaan ollut niiden takia vatsatautia.

Kun tuli tuo media tuossa mainittua, niin muistuttaisin vielä, että media on teollisuusmafian ja keskusliikkeiden orja. Eivät sano pahaa sanaa isännistään, jotka rahoittavat varmaankin luokkaa 80-90% kaikesta kassavirrasta, joilla myös toimittajien palkat maksetaan. Kenen suojakaasumarinadia syöt, sen lauluja laulat, vai miten se meni. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan tästä aiheesta, mutta kuka sen kustantaisi? Ei varmasti kukaan. Kuka sen jakelisi? Ei varmasti tulisi R-kioskin hyllyyn ihan ekana sellainen kirja.

Ainoa tapa välittää objektiivista tai sanoisinko edes ns. vastapuolen näkemystä näistä asioista on netti ja mm. sosiaalinen media, kuten Facebook. Tulkoon vielä lopuksi mainittua, ettei minulla ole mitään intressejä tai kilpailutilannetta elintarviketeollisuuden tai keskusliikkeiden kanssa -ainakaan enää. Kuluttajan etua tässä lähinnä ajattelen. Joskus ehkä on ollut jotain vastakkainasettelua mm. SOK:n kanssa, kun valtuusto antoi vastapäisen tontin Arinamafialle, johon sitten pykäsivät ison lasipalatsin. Se ei kuitenkaan muuta miksikään edellä kuvattuja tosiasioita elintarvikekaupasta ja Suomen elintarviketeollisuus- ja keskusliikemafiasta.

Muutan elokuussa Thaimaahan ja täytyy kyllä sanoa, että aika paljon siihen on vaikuttanut tämä Suomen elintarviketilanne ja yleensäkin se, että täällä on kaikki periaatteessa erikseen kiellettyä ja joka asiaa valvoo joku valvontavirasto ja kallispalkkainen (minun rahoillani elävä) tarkastajan tarkastaja. Elintarviketarkastaja on tärkeämpi kuin keskusliikkeiden kanssa kilpaileva pikkukauppias, jolla on oma maahantuonti.
Toivottavasti tämä avartaa ehkä juuri sinun näkemystäsi siitä, miksi kaupasta ei saa tuoreita elintarvikkeita tai lähiruokaa."

Facebook-ryhmä ja sen seinällä julkaistu kommentti olivat sen kiinnostavia, että Fakta päätti ottaa puhelimen käteen ja olla suoraan yhteydessä SOK:n valikoimajohtaja Ilkka Alarotuun. Facebook-ryhmän seinällä julkaistun kommentin väitteet siitä, ettei SOK:n pienkaupat saa ottaa valikoimiinsa luomutuotteita lähituottajilta Alarotu kieltää jyrkästi.

"Väite ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Päinvastoin, jos tarkastelee S-ryhmän maakuntakauppojen valikoimaa voi huomata helposti, että tuotteita ostetaan paljon lähitiloilta. Esimerkiksi oman mökkikuntani S-kauppa myy paikallisten tuottajien vihanneksia sekä jopa paikallisen pientilallisen myymää hanhenlihaa", Alarotu kommentoi.

Kuka sitten kauppojen valikoimasta päättää ja miksi luomu on edelleen enemmänkin poikkeus kuin sääntö?

"Alueosuuskauppa vastaa kaikkien alueella olevien kauppojen toiminnasta. Luomutarjontaan pienissä kaupoissa vaikuttaa tietysti se, että pienten kauppojen tilat ovat rajalliset. Lisäksi luomutuotanto Suomessa ei riitä kaikkien kauppojen tarpeisiin. Painotan kuitenkin, että SOK:n toimintamalli tukee paikallisten tuottajien pääsyä valikoimiin, emmekä missään tapauksessa kiellä luomu- tai lähituotteiden ostoa", Alarotu vastaa.

Mistä entisen kauppiaan kommentit luomukiellosta sitten johtuvat? Miksi luomua ei tuoteta ENEMMÄN jos nykyisellään sen tuotanto ei riitä kaikkien kauppojen tarpeisiin? Olisi kiinnostavaa kuulla asiasta lisää joko tämän blogin kommenteissa tai tuon ryhmän seinällä!

Toisaalta on todettava, että ehkä asiassa mennään (hitaasti) eteenpäin myös Suomessa. Sain nimittäin SOK:n viestinnältä tiedotteen, jonka mukaan Lahdessa kokeillaan uutta lähiruokahanketta. Lahden Alueen Kehittämisyhtiö LAKESin hankkeessa kaikkiin Lahden S-marketteihin tuodaan erilliset (käsittääkseni pysyvät) lähiruokahyllyt, joista kuluttaja löytää kätevästi paikallisten tuottajien tuotteita. Kiinnostavaa ja innostavaa – toivotaan, että sama hanke rantautuu myös Helsingin alueelle! Alarodun kommentteihin viitaten on pakko vielä mainita, että tuokin sopimus tehtiin paikallisen Osuuskauppa Hämeenmaan kanssa. Toisin sanoen, luomu- ja lähiruokapalautetta kannattaa varmaankin laittaa paikallisten osuuskauppojen suuntaan, joiden yhteystiedot löydät täältä.

(Kuva: Mermaid99 - Creative Commons)

YK tuli kaupunkiin

2010-06-04T09:35:00.009+03:00

Eilen juhlittiin Pohjoinen rautatiekatu 21:n avautuneen YK-klubin avajaisia. Loppusiivous taisi venyä aina aukeamisajankohdalle asti, mutta lopulta jättimäinen kutsuvierasjono valui superklubin sisälle. Ai miten niin superklubin? Noh, ottaen huomioon paikan musiikkitarjonnan (ns. laadukas elektroninen musiikki + soul, tanssittava jazz, livekeikat jne...) on YK todella iso: se sisältää kolme hieman erilaista tilaa, joissa jokaisessa soi ainakin eilen eri musiikkityylit.

Hieman vanhaa Kerma-klubia muistuttanut pieni ja kuuma (!) alakerta täyttyi avajaisissa indierockista ja muusta "menomusiikista", yläkerran avara ikkunabaari Wahoo!:n lempeämmistä soulin ja jazzin soinnuista ja iso, hieman Kuudennen linjan fiilistä omaava, liveklubi housepainotteisesta poljennasta. F&F:n suosikkitilaksi osoittautui YK:n ikkunabaari, jota valaisi kauniisti vastapäisesta talosta heijastuva ilta-aurinko. Tuossa baarissa voisi kuvitella siemailevansa yhden jos toisenkin kesädrinkin...Varokaa vain, tänä kesänä olemme vannoneet, että vietämme edes vähän enemmän aikaa myös Pitkänsillan vääräl..eikun siis toisella puolella!

Kaiken kaikkiaan YK:sta jäi kiva fiilis. On erityisen hyvä juttu, että klubia on jaettu selvästi erillisiin tiloihin, jolloin paikalle voi saapua niin hengailemaan kuin tanssilattialle riehumaan. Myös akustiikasta oli huolehdittu hyvin: Faktan kammoksuma kakofonia (kaksi erillistä rytmiä/soundia/ääntä samassa tilassa ei ole hyväksyttävää) oli tiessään ja muutenkin tilojen äänentoisto toimi hyvin.

On myös pakko yhtyä erään tuttavan kehuihin siitä, ettei paikasta oltu tehty "liian fiiniä" vaan kaikki tilat olivat aika rentoja. Myös baaritarjoilu toimi ripeästi ja poket olivat tuttuun tapaan poikkeuksellisen ystävällisiä. Yleisarviona voi sanoa YK:n olevan klubi, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Klubin suurehkoon kokoon viitaten on kuitenkin lopetettava testiraportti erään ystävän osuvalla kommentilla: "YK on on nuorten (ja vähemmän nuorten) aikuisten teinidisko, jossa soi tosi hyvä musiikki."

Käykää siis testaamassa ja tanssimassa, kesän ohjelman löydätte täältä.

Kauravarrasleipä

2010-05-30T20:40:00.002+03:00

Blogirundimme pääsi vihdoin myös Viva Ciabatta!:n reviirille. Etsimme blogista pitkän tovin kaltaisillemme leipänoviiseille sopivaa leipää, sillä usea resepti tuntuu vaativan varmempia leipurinotteita tai ainakin vaivauskonetta (tms...). Sopivaksi reseptiksi valikoitui lopulta kauravarras, jota Viva Ciabattan Aleksi kuvailee näin: Tällaiset varrasleivät missä on öljyä aika paljon on hyviä jos tahtoo tehdä oikeaa leipää mutta ei ole juuri leivän tekoon ehtinyt vielä syventyä. Täydellistä siis näille peukaloille, jotka eivät kovin usein jauhoon upotu! Grammaohjeita pyrimme noudattamaan mahdollisimman tarkasti, mutta ilman vaakaa. Arvioimme, googletimme ja heitimme osan mitoista myös aika lonkalta. Hyvää tuli, vaikka aluksi jännitimme tuleeko uunista rinkulakorppu. Ohje on suoraan Viva Ciabattan -sivuilta, mutta laitoimme sulkuihin omat desimittamme. Toivottavasti emme riko leipureiden pyhiä sääntöjä!

190 g vehnäjauhoja (3dl)
175 g vettä (1,75dl)
50 g kaurahietaleita (reilu dl)
20 g öljyä (1,5 rkl)
10 g ruisjauhoja (1 rkl)
6 g suolaa ("hyppysellinen")
5 g hiivaa (1/10 tuorehiivaa)
(5 g hunajaa) (loraus)

Liota kaurahiutaleet vedessä jonkun aikaa. Vaivaa kaikista aineista paitsi suolasta ja öljystä taikina. Lisää loput aineet kun taikinassa on jo jonkunlainen sitko ja vaivaa valmiiksi. Anna levätä noin tunti ja muotoile pötköksi josta tee varras, nosta 45 minuuttia. Jauhota leipä ja viillä hienoksi, paista valmiiksi (F&F: me paistoimme parikymmentä minuuttia 225C uunissa).

ELOVENA-TYTTÖ
Elovena-kaurahiutalepurkin vaalea neito taitaa olla jo yksi suomalaisuuden käsitteistä. Alkuperäisen Elovena-tytön piirsi vuonna 1925 taiteilija Joel Räsänen joskin piirroksen alkuperästä ei täyttä varmuutta ole. Vaikka vaalea tukka, viljapelto ja kansallisasu ovat iskostuneet varmasti jokaisen suomalaisen alitajuntaan, oli kansallisikoni itseasiassa alunperin tummatukkainen neitonen! Nähtävästi blondeilla on kuitenkin hauskempaa – ainakin kaurahiutalepurkin kyljessä, sillä sen verran muikeasti putelin blondi kannessa hymyilee.

Mansikkadaiquri

2010-05-23T20:35:00.004+03:00

Perjantaina kuumuus nousi asfaltista ja ulkona porottava aurinko kutsui urhoollista graduilijaa luokseen. Kolmen aikaan oli taivuttava ja siirryttävä kesän vakipaikaksi muodostuneelle kattoterassille. Tarkoituksena oli tosin tehdä töitä, mutta läppärillä työskentely oli aurinkoisessa säässä yllättävän haastavaa. Harmi... Niinpä Fakta kutsui katolle joukon ystäviä, pyöräytti tehosekoittimessa mansikkadaiqurit ja nautti ah-niin-harvinaisen-suloisesta kesäsäästä. Ilta jatkui Siltasen terassilla (maistakaa Katy-rosesiideriä!) ja hikisellä tanssilattialla. Kiitos ystävät, kiitos kesä!

vaaleaa rommia
tuoreita mansikoita
sitruunamehua
jäämurskaa
(minttua - huom: ei kuulu "oikeaan" mansikkadaiquriin, mutta toimii hyvin!)

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa. Maista suhteet kunnes drinkki on ns. hyvää. Kaada lasiin ja nauti!

Kesäaamiainen

2010-05-21T09:38:00.002+03:00

Pakko tunnelmoida päivän aamupalalla: café au lait, mysliä, jugurttia ja tuoreita vadelmia. Aurinko ja kesä, nyt nautitaan!

Homemade Lemonade

2010-05-20T09:15:00.000+03:00

Viime syksyn Berliinin lomalla ihastuimme White Trash Fast Food -ravintolan tarjoilemaan homemade lemonadeen eli kotitekoiseen sitruunajuomaan. Samaista juomaa on tehty (huom. ilman vodkaa..) myöhemmin myös kotona. Sopii hyvin kesäpäivän virvoikkeeksi!

1 sitruunan mehu (tai enemmän/vähemmän riippuen makutoiveista)
kourallinen tuoretta minttua
2-4 rkl tomusokeria

Purista kannuun sitruunanmehu ja lisää sokeria maun mukaan. Sekoita ja sulata sokeri sitruunamehuun. Kaada päälle kylmää vettä, lisää tuoretta minttua (,puristetut sitruunapalat) ja sekoita. Tarjoile jääkylmänä jääpalojen kera. Nam!

NIPPELITIETOA SITRUUNAJUOMASTA
Vaikka lemonade mielletään perinteiseksi amerikkaiseksi juomaksi, ulottuu sen historia Lähi-Itään. Ensimmäinen kirjoitettu todiste sitruunajuomasta löytyy muinaisen Egyptin ajoilta, persialaisen runoilijan ja matkaajan Nasir-i-Khusrawin kirjoituksista. Muinaiset kirjoitukset osoittavat, että aikoinaan egyptiläiset maanviljelijät virvoittivat itseään nauttimalla viikunoista, hunajasta ja sitruunasta tehtyä juomaa. Myöhemmin sitruuna levisi myös Eurooppaan ja sitä kautta Yhdysvaltoihin. Nykyään sitruunajuomat eli lemonadet lajitellaan kolmeen eri laatuun: kirkkaaseen (sitruunaa ja vettä), sameaan (sitruunaa, sokeria ja vettä) ja kuplivaan (sitruunaa, sokeria ja hiilihapotettua vettä). Huolimatta tekotavasta on juoma paras ja helpoin kesäpäivän juoma. Aikuisille juoma maistuu myös drinkkinä kun kannuun lisätään pieni annos vodkaa...

Perunasalaatti

2010-05-18T08:29:00.000+03:00

Blogiseikkailun kolmas ruoka löytyi Chocochilin puolelta. Päädyimme tekemään herkulliselta kuulostavaa Vihreää perunasalaattia lauantaiselle piknikille, jonka aikana nautittiin myös Hakkaraisen ohuita chorizo-makkaroita. Salaatti oli sen verran hyvää, ettei kumpikaan bloggaajista tajunnut ottaa siitä kuvaa ennen kuin jäljellä oli pelkkä salaattikulhon pohja! Ei muuten kestänyt kauaa... Suosiosta johtuen päätimme tehdä samaista salaattia vielä sunnuntainkin puolella kasvispihvien (resepti tällä viikolla) lisukkeeksi. Ihanaa oli ja kaikki meni – onneksi kuvaaja ehti ikuistaa perunasalaatin, jota tullaan varmasti syömään vielä useammankin kerran! Ohje on suoraan Chocochilin puolelta. Käytimme pähkinöiden sijaan pistaaseja (allergian vuoksi) ja sekoitimme kaikki ainekset ronskilla otteella sekaisin.

uusia perunoita
tuoreita vihreitä papuja
0, 5 ruukku basilikaa
80 g pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
1 tl sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
kevätsipulia
villirucolaa
siemeniä ja pähkinöitä

Keitä perunat. Leikkaa pavuista päät pois ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan. Pavut saavat jäädä hiukan rapeiksi.Sekoita sauvasekoittimella peston aineet: basilika, pinjansiemenet, valkosipuli, sitruunamehu, suola ja pippuri. Lisää oliiviöljyä, kunnes koostumus on sopiva.Sekoita pesto hiukan jäähtyneiden perunoiden ja papujen jokkoon. Lisää sekaan silputtua kevätsipulia. Rouhi sekaan reilusti mustapippuria ja tarkista, onko salaatissa riittävästi suolaa. Laita kulhoon silputtua rucolaa, sesaminsiemeniä ja pistaaseja. Sekoita hyvin.

KESÄSÄÄ LÄMMITTÄÄ?
Lauantaina bloggaajat nauttivat mahtavasta kesäsäästä piknikillä. Ulkona tuli vietettyä yhteensä 14 tuntia ja kaikki ateriat syötiin puistossa. Ilta päättyi Bar Loosen alakerran tanssilattialle ja lämpimässä yössä pyöräilyyn. Tätä on kesä! Mutta jatkuuko se? Huijataanko suomalaisia taas uskomaan, että kesä tuli jo, kun oikeasti ilmat yleensä viilenevät kesäkuulle tultaessa? Enää ei tarvitse elää epätietoisuudessa, sillä täällä kertoo sammakkomies miltä kesä 2010 näyttää! Hyvältä näyttää, sillä miehen mukaan kesä menee jokseenkin näin: "Veikkaan, että kolmesta viiteen viikkoon on hellejaksoa. Välillä käy ukkosjakso, mutta sen jälkeen lämpenee uudelleen. Jossain käy jopa yli kolmenkymmenen, mutta suurin osa on 25 - 30 astetta. Marjavuodestakin tulee kohtalainen tai melko hyvä".

Onko shampanja hintansa arvoista?

2010-05-11T09:45:00.000+03:00

Otsikossa olevan kysymyksen esittää itseasiassa The Guardian -lehden toimittaja Victoria Moore. Artikkelissaan Moore kertoo olleensa Lontoossa järjestetyssä shampanja-tastingissa, jossa ranskalaiset viinitilat esittelevät tuotteitaan. Mooren mukaan vain harva juoma oli maistamisen - puhuttakaan ostamisen - arvoisia. Mistä tämä kuitenkaan johtuu? Eikö perinteisten shampanjatalojen juomien pitäisi olla tasaista "laatukamaa"?

Nähtävästi sokea luotto pullon etikettiin ei shampanjan kohdalla toimi: Champagnen alue on Ranskan ainoa viinialue, jossa shampanjatuottaja saa myydä jo pullotun, vielä kuplattoman tuotteen eteenpäin muille shampanjataloille. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että etiketti ei kerro juoman alkuperästä mitään - tuote voi olla minkä tahansa alueen viinitilan kuohuvaa ja vain kuohu on etiketissä lukevan talon "valmistamaa". Mooren mukaan käytäntöä ei myönnä kukaan, mutta että useat pientila tuottajat kertovat "off the record" myyvänsä tuotteitaan myös suuremmille viinitaloille (nimiä mainitsematta, totta kai).

Aika uskomaton touhua! Tieto tuli yllätyksenä meille, mutta ei ihme: juomme shampanjoita todella harvoin, vaikka niistä muutaman kerran on tullut kirjoitettua. Mutta jos kunnon kuplivaan ei tässä maailmassa voi luottaa niin mihin sitten? Noh, ainakin oman kokemuksen mukaan on Veuve Clicquot ollut aina hyvää ja viimeksi maistetu Piper-Heidsieckin Rosé Sauvage yllätti iloisesti. Pakko siis tukea tuttuja ja turvallisia (ja toivoa, että maailmassa pysyy edes joku roti!).

(Kuva: Champage-alue, Meanest Indian - Creative Commons)

Ravintolalöytö

2010-05-09T15:20:00.005+03:00

Vaikka molemmat bloggaajat muistivat onnitella tänään äitejään, ei mieliimme ollut iskostunut se fakta, että tänään vietetään maanlaajuista pyhäpäivää. Tuttuun tapaan raahauduimme lähikauppaan vain huomataksemme sen ja kaikkien muiden ruokakauppojen olevan tänään kiinni!

Hetken ihmeteltyämme päätimme mennä ulos syömään ja hetken Hakaniemessä hortoiltuamme (Juttutupa - liikaa perheitä) päädyimme testaamaan Hämeentiellä* sijaitsevaa, pizzerialta näyttävää, intialaista ravintolaa Zabaa/Sabaa**. Testikierros sai hyväksyvät arvosanat: maut olivat kohdallaan (maistoimme ruokia nro. 1 & 4) eikä hinnatkaan olleet pahoja (pääruoat 10-17e).

Parasta paikassa taitaa kuitenkin olla lounas, jota tarjoillaan joka arkipäivä klo 15 asti. Tuolloin paikan kaikki intialaiset ruoat irtoavat 7,90 euron hintaan. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka miljöö ei olekaan viihtyisimmästä päästä. Toivotaan, että paikasta löytyisi myös uusi Lady Liberty. Rakastamamme Moinamoti on nimittäin vast'ikää lopettanut. RIP.

*Paikka löytyy siis Neljännen Linjan ja Viidennen Linjan välistä, Valintataloa vastapäätä.
** Bloggaajien välillä löytyy ristiriitaisia muistikuvia paikan nimestä. Etteköhän näillä ohjeille löydä kuitenkin paikan pääle!

(Kuva: wilyumzzz - Creative Commons)

Tomaattikeitto jättikatkaravuilla

2010-05-08T11:20:00.004+03:00

Blogiseikkailun toinen kohde suuntautui Chez Jasun tontille. Mietimme tovin, tekisimmekö blogin liharuokia, joita blogissa on mukavan paljon (siis näin eniten kasvisruokaa tekevän blogin kannalta..) vai jotain ihan muuta. Koska edellisenä iltana olimme syöneet kotihampurilaisia, pääsyimme lopulta äyriäinen-tagin alle. Monen herkulliselta kuulostavan reseptin joukosta valitsimme pitkän pohdinnan jälkeen Tomaattikeitto jättikatkaravuilla ja oliiveilla -ohjeen.Vaikka resepti on suhteellisen helppo ja vaivaton, oli itse ruoka ihan m-i-e-l-e-t-t-ö-m-ä-n hyvää! Kiitos Chez Jasu! Nyt kuitenkin pieni huomautus: alkuperäinen ohje taitaa olla yhdelle, sillä kaksinkertaistamisesta huolimatta söimme keiton yhdeltä istumalta. Suosittelemme siis ehdottomasti ainakin nelinkertaistamaan reseptin! Alla oleva ohje on suoraan Chez Jasun reseptistä, joskin olemme hieman muokanneet kieliasua F&F:n tyyliin sopivaksi.

8 jättikatkaravun pyrstöä
kevätsipuli varsineen (F&F: käytimme tavallista sipulia)
20 ml Pernodia (käytimme tavallista anis-viinaa ja toimi oikein hyvin)
3 luumutomaattia kaltattuna ja lohkottuna
6 kirsikkatomaattia kaltattuna ja lohkottuna
tuore punainen chili pilkottuna
3 valkosipulin kynttä ohuina siivuina
kalamataoliiveja
voita
silolehtipersiljaa
suolaa ja pippuria

Paista kevätsipuli ja ravut nopeasti voissa isossa wokkipannussa. Kaada joukkoon Pernod ja anna alkoholin haihtua. Lisää tomaatit, chili, oliivit ja valkosipuli. Kuumenna hetki. Riko tomaatteja hieman lastalla, jotta nesteet irtoavat kunnolla. Lisää keittoon kunnon nokare voita, mausta suolalla ja pippurilla ja silppua päälle persiljaa.

PERNOD'STA
Pernodin historia ulottuu 200 vuoden päähän. 1700-luvun lopulla kehitteli ranskalainen fyysikko, Pierra Ordinaire, Abshinte Elixieriksi nimeämäänsä lääkettä Itävallassa. Ordinairen kuoltua vuonna 1797 osti Major Dubied kyseisen reseptin ja perusti Itävallan ensimmäisen absintti-tislaamon. Kun vuonna 1805 yritykseen liittyi Dubiedin vävy Henri-Louis Pernod, siirtyi valmistus Ranskaan, jossa tuotetta myytiin Pernod-nimen alla. Päätös siirtyä ranskalaisille markkinoille oli viisas: 1800-luvulla absinttista tuli taidepiirien suosima muotijuoma sen oletettujen "mielikuvitusta edistävien" ominaisuuksien takia. Juuri tästä syystä absintin myynti kiellettiin suuressa osassa Eurooppaa 1900-luvun alussa. Myös Ranskassa tuote kiellettiin eikä pulloja myyty absintti-nimellä lähes sataan vuoteen. Nykyään absinttijuomien valmistus ja myynti on sallittua läpi Euroopan. Ranskassa niitä myydään pakollisen "boissons spiritueuse aux plantes d'absinthe"-selostuksen alla.

Lihapullapasta

2010-05-04T18:52:00.001+03:00

Ihmettelette varmaan mihin F&F on kadonnut. Fakta kohdalla se meni jotenkin näin: kirjaprojekti, deadline ennen vappua, vappuna kuolema. Farfallea piti kiireisenä sen sijaan tähän valmistautuminen. Mutta nyt, nyt on toukokuu ja elämä edessä! On aikaa kokata, blogata ja vihdoin vastata myös kommenttilooran kysymyksiin. Aloitamme toukokuun itsellemme asettamalla haasteella. Aiomme nimittäin käydä läpi 10 kiinnostavaa suomalaista ruokablogia ja kokeilla jokaisesta blogista tiettyä reseptiä. Aloitamme suomalaisten ruokablogien "äidillä ja isällä" Pastanjauhannalla ja teemme blogin lihapullapastaa - tosin hieman varioiden. Seuraavat kohteet löydät reseptin "faktasta". Annos on 4:lle tai 2:lle todella nälkäiselle.

Lihapullat:
400g jauhelihaa
kourallinen tuoretta timjamia
puoli kourallista tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
2 valkosipulinkynttä

(1 kananmuna)

Paistamiseen:

oliiviöljyä

voita

Kastike:

Paseerattua tomaattia

basilikaa

sipuli

1 valkosipulin kynsi

Sekoita kaikki aineet sekaisin kulhossa. Taikinasta tulee saada kiinteä, ettei lihapullien rakenne hajoa pannulla paistettaessa. Kuumenna oliiviöljyä ja voita paistinpannulla. Pyörittele taikinasta 6 isoa lihapullaa ja laske ne varovasti kuumalle pannulle. Pyörittele pullia niin, että ne ovat kauttaaltaan ruskistuneet. Nosta pullat varovasti pois pannulta hetkeksi. Tämän jälkeen kuullota sipuli paistirasvassa (lisää tarvittaessa öljyä), jonka jälkeen kaada paseerattu tomaatti pannulle. Lisää loput basilikasta ja murskattu valkosipuli. Anna kastikkeen kiehahtaa ja laske lämpötilaa pienelle lämmölle. Siirrä lihapullat pannulle kastikkeen sekaan ja anna hautua vähintään tunti välillä sekottaen. Tarkista lopuksi maku mustapippurin, suolan ja sokerin avulla. Tarjoile De Cecco-spagetin ja parmesaanin kanssa.

RUOKARETKI BLOGEIHIN
Kuten yllä ehdimme paljastaa, aiomme käydä läpi 10 kiinnostavaa suomalaista ruokablogia. Osa on varmasti teillekin tuttuja, mutta kyse ei niinkään ole muiden blogien esittelystä. Huomasimme vain, että teemme omituisen harvoin muiden blogien ruokia, vaikka niitä usein seuraammekin. Nyt siis korjataan vääryys ja laitetaan ruokablogien herkut testiin! Tässä marssijärjestys: Chez Jasu, Chocochili, Viva Ciabatta!, Keittiö Piemonten sydämessä, Herkku & Koukku, Siskot kokkaa, Avaruusasema, Molekyyligastronomiaa. Kuten varmaan huomasitte, on listassa yhteensä 9 blogia (mukana siis Pastanjauhantaa). Otamme vastaan ehdotuksia 10. blogiretken kohteeksi! Nyt saa ehdottaa...

Kanasalaatti

2010-04-26T10:40:00.001+03:00

Maanantai taas ja aika salaateille. Tai siis, Faktan salaateille. Vietämme nimittäin arjet eri kaupungeissa eikä yksin jaksa aina kokkailla. Niinpä minä (eli Fakta) kokkailen arkisin yleensä salaatteja tai muita helppoja ja nopeita ruokia. Yksi lempisalaateistani on kanasalaatti, joka on myös Farfallen suosikki. Helppo ja yksinkertainen resepti, joka on samalla myös aika ruokaisa.

salaattia (esim. romanaa ja tammenlehtisalaattia)
kirsikkatomaatteja
kypsä avokado
fetaa tai vuohenjuustoa
(auringonkukansiemeniä)
tuoretta basilikaa
kanaa
voita
öljyä
mausteita (esim. currya, suolaa, pippuria, paprikajauhetta TAI viismaustetta, jonka ohjeen löydät tästä reseptistä)

Ota kanapalat hieman ennen paistoa jääkaapista. Laita lautaselle tilkka öljyä sekä haluamiasi mausteita. Sekoita. Painele kanapalat hellästi hieman litteämmiksi. Valele öljy-mausteseoksella. Kuumenna pannu ja lisää hieman voita. Laita kanapalat pannulle ja paista kunnes kana on kypsynyt yli puolenvälin. Käännä kanapala ja paista vielä 3-5 minuuttia. Ota pannu pois liedeltä ja laita päälle kansi, jotta kana kypsyy hiljalleen loppuun (näin tulee siis mehevä kanapala, varovaisten kannattaa kyllä veitsellä leikata pannulla olevaa kanapalaa ja tarkistaa ettei se ole vielä täysin raaka). Valmista kanan kypsyessä salaatti. Revi eri salaattilajikkeita kulhoon. Lisää avokado, tomaatti, tuore basilika sekä juusto. Lisää oliiviöljyä, balsamicoa sekä hyppysellinen Maldon-suolaa. Sekoita kunnolla ja lisää halutessasi paahdettuja auringonkukansiemeniä. Tarjoile kypsyneen kanan kera.

KANAN HISTORIA
Kana (tai broileri, jota myös kanaksi väitetään) on yksi yleisimmistä kotieläimistä. Alunperin kana on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, josta se levisi Eurooppaan vuoden 100 jaa. tienoilla. Alunperin kanaa käytettiin lähinnä urheilun ja uskonnon toimenpiteisiin, mutta hiljalleen kananlihaa ryhdyttiin käyttämään ravintona. Nykyiset kanalajit polveutuvat punaviidakkokanasta, mutta broileri taitaa olla kaukana linnusta. On ärsyttävää ja omituista, ettei Suomesta saa edelleenkään luomukanaa. Tai siis saa, mutta vain ranskalaisena (?!) pakasteena. Tietääkö kukaan mistä Suomen luomukanattomuus johtuu, kun tilausta näyttäisi kuitenkin olevan? Miksi maamme on luomu-motissa?

Totuus pariisilaisista

2010-04-23T11:00:00.000+03:00

Voisi kuvitella, että Pariisista saa hyvää kahvia. Onhan esimerkiksi käyttämämme Parisien-kahvi nimetty juuri tuon rakkauden kaupungin mukaan. The New York Timesin kahvisivujen kuraattori (??) Oliver Strand lyö kuitenkin kortit pöytään ja heittää ilmoille patongit ja croissantit räjäyttävän kysymyksen: "Miksi ranskalainen kahvi on niin pahaa?". Strandin mukaan pariisilainen kahvi on pahaa, koska maassa tehdään "ne pienet jutut" väärin: kahvipavut ovat vanhoja, laitteet likaisia. Kyse on jutun mukaan myös pariisilaisten makutottumuksista ("cafe au lait ei ole cappucino") sekä kahvilaatujen käytöstä (25% robustaa). Perustavanlaatuinen syy on kuitenkin koko kahvilakulttuurin olemuksessa. Pariisilainen kahvi ei ole pelkkää kahvia. Se on istuskelua ja ohi kulkevien ihmisten seuraamista. Se on rituaali. Toisin sanoen: kauniissa kaupungissa très chicina istuskelu ei kaipaa hyvää kahvia. Kuulostaa ehkä kovalta väitteeltä, mutta toisaalta sama ilmiö löytyy myös Suomesta - tosin hieman eri kontekstissa. Suomalainen perusmakkara ei päätä huimaa, sillä makkara ei ole pelkkä makkara. Se on kesämökki, juhannusaatto, peilityyni järvi ja aamunhämärässä kiekuva kuikka. Se on kesän rituaali.

(Kuva: Mohsan - Creative Commons)

Penninvenyttäjän pasta

2010-04-22T09:00:00.000+03:00

Juuri ennen palkkapäivää tai vaikkapa loman jälkeen voi säästöpossu kumista tyhjyyttään. Tässä siis penninvenyttäjän pasta Nigel Slaterin tapaan. Meidän mielestämme tätä pastaa voisi ehkä kehittää lisäämällä kermaa tai jotain muuta nestettä. Nyt pasta oli nimittäin himpun verran kuiva... Toinen vaihtoehto on vain lisätä oliiviöljyä ja säilyttää loraus pastankeitinvettä, jotta pasta on vetisen notkeaa. Ohje on yhdelle, mutta Slaterin tyyliin ei reseptissä ole tarkkoja mittoja. Kokeilkaa siis rohkeasti!

2 palaa kuivaa vaaleaa leipää
pastaa
iso pala voita
oliivöljyä
2 palaa pekonia (me laitoimme kyllä 1/2 pakettia per syöjä..)
persiljaa

Murskaa kuiva leipä muruiksi esimerkiksi tehosekoittimessa. Laita pastavesi kiehumaan ja pasta kypsymään. Sulata pannulla pala voita sekä lorausoliiviöljyä. Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi ja paista. Ota pekoni pois pannulta ja lisää hieman lisää (!) voita sekä öljyä. Laita mukaan leivänmurut ja paista kullanruskeiksi. Valuta keitetty pasta (säästä halutessasi pieni loraus keitinvettä ja heitä takaisin kattilaan), lisää leivänmurut ja pannun rasva, pekoni sekä silputtua persiljaa. Sekoita hyvin (lisää tarvittaessa oliiviöljyä) ja mausta suolalla ja pippurilla.

KÖYHÄÄ RUOKAA
Ulkomailla parhaiten tunnetut italialaiset ruoat, kuten pasta tai pizza, ovat itseasiassa maan köyhimmän väestön perinneruokaa. Erittäin hiilihydraattipitoinen, usein vähän lihaa sisältävä, ruoka valmistettiin niistä aineksista, joita oli tarjolla - usein siis pääosin vehnästä. Vaikka Italian eri osissa on aina ollut omat ruokakulttuurinsa, nousivat pizza ja pasta asemaansa maahanmuuton seurauksena. Aikoinaan Amerikkaan muuttaneet italialaiset kuuluivat nimittäin pääosin vähävaraiseen väestöryhmään ja veivät "maailmalle" juuri omat ruokansa. Kai on siis uskottava: hyvä ruoka ei ole rahasta kiinni.

Makumittari

2010-04-20T13:30:00.000+03:00

Paljon käyttämällämme Food & Wine -sivustolla on aika hauska uusi ominaisuus. Sense-o-meter-mittarissa voi nopeasti määrittää omat mieltymykset kuumasta kylmään tai pehmeästä rapeaan ja saada mielentilaan sopivan reseptin. Ensimmäisillä kokeiluilla sai Fakta vinkeiksi punaviinispaghettia (suht nopea), grissineitä (erittäin rapea) sekä suolaisia brownieita (erittäin tummaa suklaata, kuvassa). Käykää kokeilemassa ja vinkatkaa jos mittari osasi ehdottaa sopivia ruokia!

(Kuva: Food & Wine)

Vodka-savulohipasta

2010-04-19T12:00:00.000+03:00

Aika lentää kun on kivaa. Tai kun on kiire töissä tai opinnoissa. Tai kun on kiire kivalla tavalla töiden tai opintojen parissa. Toisin sanoen, viikonloput sujahtavat ohitsemme sellaista vauhtia, ettei edes kokkailulle jää aikaa. Onneksi esimerkiksi tämä pasta valmistuu nopeasti ja helposti. Aina on nimittäin oltava aikaa hyvälle ruoalle!

kylmäsavulohta
1 prk kuohukermaa
sipulia
suolaa
pippuria
loraus vodkaa
1 sitruunan mehu
öljyä

Laita pastavesi kiehumaan. Kuullota sipuli pannulla. Nosta pannun lämpötilaa ja Lisää loraus vodkaa. Sekoittele hetki. Lisää kuohukerma, 1 sitruunan mehu (laita ensin puolet ja maista), suolaa sekä pippuria. Anna saostua ja keitä tällä välin pasta. Lisää kastikkeen mukaan viipaloitua kylmäsavulohta ja pilkottua ruohosipulia. Sekoita kastike pastaan isossa kulhossa ja tarjoile sitrunaalohkojen sekä mustapippurirouheen kera.

KALANNAHKAKAUPPAA
Kalalla on aina ollut tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Esihistoriallisena aikana oli maamme pääelinkeino juuri kalastus - tuhansien järvien maassa luonteva ratkaisu. Asutus sijoitettiin tuolloin kalapaikkojen lähettyville ja asuinpaikkaa vaihdettiin pyynnin vuosikierron mukaan. Pikkuhiljaa kaukokalastus väheni ja kalastuskeinojen kehittyessä pystyttivät ihmiset pitkäaikaisia asutuksia kalapaikkojen ympärille. Kalalla ei ollut merkitystä vain yksittäisille perhekunnille vaan kala oli läpi yhteiskuntaluokkien arvostettu luonnonannin. Kuivattu kalaa käytettiin nimittäin myös vaihdantavälineenä oravannahan tavoin. Ehkäpä sieltä tulee sanonta "raha haisee"...?

Loma Lontoossa (vol. 2)

2010-04-16T10:30:00.000+03:00

Viime kesänä vierailimme Lontoossa osittain työn osittain loman puitteissa. Viime viikolla vietimme kaupungissa rehellisen loman. Ja ihana loma olikin: aurinko paistoi, lämpötila kohosi parhaimmillaan lähes 20 asteeseen ja ruokaa sekä juomaa riitti! Berliinin kartan tavoin teimme myös Fakta & Farfalle: Lontoo -kartan. Siitä voi kätevästi nähdä missä menimme ja mitä koimme viiden päivän aikana. Mutta nyt kuvareportaasia (tällä mukaan ei tullut järkkäriä vaan kuvat on otettu pokkarilla) Lontoon loman parhaista paloista:
Ensimmäinen lomapäivä, eli torstai, avautui eteemme aurinkoisena väsymyksestä huolimatta. Edellisen illan lentomyöhästelyistä johtuen unta kertyi huimat 4,5 tuntia! Onneksi kahvi, puisto ja keväinen kaupunki saivat tunnelman nousemaan.Kahvin avulla kolusimme myös osan British Museumista, joka jäi viime kerralla näkemättä työkiireiden takia. Hienolta näytti, tosin Faktahan nukahti tuolille museon Kreikka-osiossa. Lukuisista kuvatodisteista huolimatta, te saatte säästyä tältä pyhäinhäväistykseltä. Tirsojen jälkeen suuntasimme matkamme kohti Sir John Soanen museota, joka on mielenkiintoinen sekoitus hulluutta ja neroutta. Kyseessä on arkkitehtiopettaja Soanen kotitalo, josta löytyy varmasti satoja eri arkkitehtuurisia tyylejä. Mies rakensi hullun kokoelmansa näyttääkseen opiskelijoille "livenä" erilaisia arkkitehtuuri-, taide- ja rakennustyylejä. Mieletön, hullu ja ilmainen (!) kohde.Sivistyksen jälkeen oli aika kohdata paikallista kulttuuria eli lähteä pubiin. Oppaana toimi myös majoituksesta vastannut ystävämme Mona. Kuten kuvasta huomaa, oli kaupungin kirsikkapuut täydessä loistossaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana aamuna maistui "pieni" aamiainen. Paikkana Angelissa sijaitseva The Breakfast Club ja lautasella All American (pekonia, tuoremakkaraa, kolme pannukakkua, perunasörsseliä ja kananmunaa) sekä Full Monty (papuja, pekonia, tuoremakkaraa, perunasörsseliä, paahtoleipää). Uskomatonta, mutta totta: söimme lähes kaiken. Hintakaan ei ollut paha: kyseiset ateriat sekä latet ja tuorepuristettu mehu kustansivat yhteensä noin 30 euroa. Näiden jälkeen oli hyvä lähteä jonottamaan Barbican Centerin eläviä lintuja ja sähkökitaroita yhdistävään näyttelyyn. Kannattaa ehdottomasti käydä ja jonottaa suosiolla - mekin seisoimme ulkopuolella lähes tunnin...Illalla järjestimme dinner partyt kuudelle ystävälle, joihin lukeutui myös sattumalta kaupungissa ollut latvialainen ystävämme Kalvis. Tarjoilu koostui yksinkertaisesta alkupalasta (vihersalaatti, tapenade ja tuoretta leipää) ja Olga's-delistä ostetuista tuoreista (samana päivänä tehdyistä) pastanyyteistä. Täytteiksi valikoitu ricotta-pinaatti, kesäkupritsa sekä tryffeli. Arvaatte varmaan, mikä oli Faktan suosikki... Ilta jatkui pitkälle yöhön syöden, juoden ja musisoiden - olihan mukana yksi jos toinenkin musiikkipelejä hallitseva henkilö!

Seuraavana aamuna heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Eikun ylös ja mahtaville Broadway-ruokamarkkinoille (pakollinen kohde!)! Keräsimme mukaamme erilaisia herkkuja (mm. yllä olevan "artesaani-omenapiirakka) ja pystytimme leirin läheiseen puistoon. Emme muuten olleet ainoita, jotka hyödynsivät lämpimän päivän ja vihreän nurmikon - tunnelma oli lähes vappumainen! Puistoilun jälkeen yritimme päästä todella kiinnostavan näköiseen ja kehuttuun ravintolaan Bistrothequeen. Valitettavasti ravintola sekä seuraava kohteemme, kehuttu viatnamilainen Green Papaya, olivat täynnä, joten päädyimme läheiseen "ihan ok" vietnamilaiseen. Jos lukijoista löytyy tulevia Lontoon-matkaajia niin testatkaapas Bistrotheque ja kertokaa kommentit!
Loman viimeisenä kokonaisena päivänä, sunnuntaina, suuntasimme matkamme kohti Itä-Lontoon kukkatoria. Hieno paikka joskin aivan liikaa ihmisiä aamun olotilaan nähdeen. Onneksi paikasta löytyi myös tuoreita ostereita 1,5 punnan hintaan myynyt heppu. Nyt tiedetään miltä osteri maistuu: merelle, rantakalliolle, auringolle ja suolaiselle tuulelle. Torilta jatkoimme matkaamme kohti viime kesän kirjoituksessakin kehuttua Brick Lanea ja Sunday Up Markettia. Tällä kertaa oppaamme Mona vei turistit tottuneesti etiopilaista (suolaista) enjera-lettua myyvän kojun luo. Oli mielettömän hyvää, tulista ja kaikin puolin täydellistä katuruokaa!
Sunnuntai-päivän ja loman lopetimme Brick Lanen ja Bethnal Green Roadin risteyksessä sijaitsevaan Cafe Blue -baariin, josta sai muun muassa fishbowl-drinkkejä eli jättimäiseen kultakalakulhoon tehtyjä juomia! Tässä Fakta ja Mona nauttivat mansikka-mojitoa. Oli hyvää, mutta nyt ymmärrätte varmaan miksi tänä viikonloppuna vietetään detox-viikkoa...

Detox

2010-04-13T23:00:00.002+03:00

Loma. +18C. Puiston vihreä nurmikko. Kuohuviinit. Metropolin herkkuvalikoimat. Aurinkoinen Lontoo. Tässä viisi syytä miksi tällä viikolla vietetään detox-viikkoa! Kaupasta siis iso satsi hedelmiä (tosin vihreää syödään tässä keittiössä muutenkin...), salaatteja ja värejä. Huomenna Lontoo-päivitys ja (ehkä) selitys viikon ruokavalioon. Herkkuja, vinkkejä ja aurinkoisia kuvia siis tulossa!

Jäätelövene

2010-04-08T10:00:00.000+03:00

Kävipä muutama viikko sitten niin, että satuimme kävelemään kotikatuamme juuri silloin kun paikalla kaarsi Jäätelöauto! Oli sitten pakko ottaa testiin vanha lapsuuden klassikko eli jäätelövenepaketti. Toffeeveneet menivät sen verran nopeasti (huom. niitä oli syömässä myös muutama ystävä - tosin Farfallen jäätelöaddiktion tuntien ei tahti olisi ollut sen hitaampaa kahdestaankaan), että jo viikon jälkeen pahvilaatikko ammotti tyhjyyttään. Päätimme siis kokeilla jäätelöveneisen valmistusta itse. Lopputulos otti enemmän hampurilaisen kuin veneen olomuodon, mutta ihan hyviä nämä olivat. Jäätelöä, lehtitaikinaa ja suklaakastiketta - ei kai tuolla reseptillä voi mennä vikaan?

vaniljajäätelöä
lehtitaikinaa
tummaa suklaata

Sulata suklaa vesihauteessa eli kaada laakeaan astiaan tulikuumaa vettä, laita astian keskelle pienempi kulho ja laita kulhoon suklaata. Anna sulaa. Leikkaa lehtitaikinasta ympyrän muotoisia paloja. Asettele esim. muffinivuokaan (saattaa kyllä onnistua ilmankin!). Paista ohjeen mukaan. Kun veneet/pallot ovat kypsyneet, ota ne pois uunista ja anna jäähtyä hetki. Kaavi jäätelöpallolusikalla (kannattaa dippaa välillä kuumaan veteen niin jäätelö irtoaa helpommin) palloja, täytä veneet ja viimeistele sulatetulla suklaalla.

MATKOILLA TAAS
Jos blogimme hiljentyy viikonlopuksi, älkää ihmetelkö. Olemme nimittäin vierailemassa ystävämme Monan luona Lontoossa ja nauttimassa keväisestä kaupungista! Tarkoituksena on vierailla ainakin Céleste Bousier-Mougenotin näyttelyssä, jossa linnut soittavat "livenä" sähkökitaroita. Suuntaamme matkamme myös kohti Cat & Mutton -gourmetpubia sekä jo aiemmin testattua Sunday Up Markettia. Hauskaa viikonloppua!

Helppo sienipiirakka

2010-04-06T10:30:00.000+03:00

Silläkin uhalla, että Nigel Slaterin ylistäminen käy jo lukijoiden hermoille, tässä miehen Appetite-kirjasta bongattu sienipiiras. Hyvää, helppoa ja vaivatonta! Täydellinen piiras siis esimerkiksi illanistujaisiin tai laiskalle sunnuntaille (jollaisena kokeilimme tätä itse).

5 sipulia
voita
noin 350g sieniä
tuoreita yrttejä pilkottuna (itse käytimme timjamia)
200 g creme fraichea
iso lehtitaikinapaketti (600g)
1 kananmuna voiteluun

Ota lehtitaikina pakkasesta ja varaa sulamisajaksi noin tunti. Kuori ja pilkot sipulit ohuiksi viipaleiksi. Paista voissa miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat kultaisia, pehmeitä ja lähes läpinäkyviä. Itse paistelimme sipuleita noin 30 minuuttia ja tässä kannattaakin olla kärsivällinen: mitä miedommalla lämmöllä ja mitä kauemmin sipuleita kuullottaa sen herkullisempi on koko ruoan lopputulos. Kun sipulit ovat kuulottuneet heitä mukaan pilkotut sienet. Sekoita ja paista sienet kypsiksi. Älä sekoittele sipuli-sieniseosta liikaa vaan anna sienien kerätä hieman väriä pintaan. Kun seoksen neste on haihtunut ja ainesosat mukavan pehmeitä, lisää joukkoon yrttihakkelus sekä creme fraiche. Sekoita ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lehtitaikina kahteen yhtä suureen osaan. Lisää sieniseos toisen taikinalevyn päälle ja tee toisesta piirakan kansi. Sulje kansi puristamalla levyjen reunat tiukasti yhteen etusormen ja peukan välissä. Jos haluat, voit taittaa reunukset vielä kertaalleen, jottei sisus pääsee kypsyessään karkaamaan. Voitele piirakka kananmunalla ja leikkaa päälle kolme viiltoa, jotta kuumeneva ilma ei kohota kantta liikaa. Paista 200C uunissa kunnes piirakka on kullankeltainen. Nauti!

ROHKEA TIMJAMI
Lihan ystävät rakastavat timjamia: sen intensiivinen maku maustaa niin paistin kuin padankin. Tietyssä mielessä myös timjamin historia liittyy lihaan, sillä muinaiset egyptiläiset käyttivät yrttiä jalosukuisten balsamointiin. Timjamia käytettiin myös Antiikin Kreikassa, jossa yrtti toi vahvaa tuoksuaan pyhiin seremonioihin. Myös yrtin nimi liittyy Kreikkaan, sillä timjami-sanan katsotaan kehittyneen rohkeutta tarkoittaneesta termistä thumus. Yrttiä käytettiinkin pitkään rohkeuden ja elinvoimaisuuden tuojana, mutta keskiajan paikkeilla yrttiä käytettiin myös univaikeuksien ja painajaisten peittoamiseen. Nykyään timjamia käytetään keittiön lisäksi myös kosmetiikka- ja alkoholiteollisuudessa, jossa se toimii niin hajusteena kuin aromiaineena. Kotikylpijät voivatkin valmistaa timjamin lehdistä ja kukista ihoa puhdistavia ja huokosia supistavia höyrykylpyjä.

Suosikkiherkut osa I

2010-04-03T15:04:00.005+03:00

Aaarggh, Blogger on sekoillut viimeiset pari päivää eikä tekstien julkaisusta ole tullut mitään. Mutta nyt toimii, joten tässä pari päivää sisällä mehustunut ruokafiilistely:

Kuten aiemmin tällä viikolla kerroimme, juhli Fakta syntymäpäiviään 27.3. Lahjaksi tuli mm. Nigel Slaterin mahtava Appetite-kirja, kauneushoitoja, musiikkia ja erilaisia ruoka- ja juomaherkkuja. Yhdestä ruokaherkusta on tullut nopeasti Faktan suosikki ja tuo herkku on Wild Forest Productsin tryffeliöljy! Öljy tekee "ihan mistä vaan" mielettömän hyvää ja maustoipa Fakta tänään jopa paistetun kananmunan kyseisellä öljyllä - hyvää tuli!

Torstaina Farfalle sen sijaan luovutti oman lahjansa: itsekokatun luksusillallisen. Aloitimme illallisen tuoreista viikunoista, mintunlehdistä ja buffalo-mozzarellasta tehdyllä kokonaisuudella. Pääruoaksi nautimme yrttipossua ja tryffeliöljyrisottoa, joka oli vaatimattomasti sanottuna tajunnan räjäyttävä kokemus.

Koska illan teemana oli Faktan "hemmottelu" ja hyvä ruoka, päätimme yhteistuumin jättää kuvaukset seuraaville kokkauskerroille. Ei kuitenkaan huolta, sillä esimerkiksi tryffelirisoton valmistat helposti helposti käyttämällä risotto-reseptistämme löytyvää perusrisoton ohjetta (eli ilman mascarponea, leivänmuruja tai mantelia) ja maustamalla sen lopuksi tryffeliöljyllä. Yksinkertaista, mutta niiiiiiiin hyvää!

(Kuva: bw14 - Creative Commons)

Pikasämpylät

2010-03-30T11:30:00.000+03:00

Kaupat ovat nykyään joka päivä auki, mutta joskus alle 500 metrin kauppareissu voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Omituista kyllä, näinäkin hetkinä jaksaa kokkailla! Noh, ainakin näitä superhelppoja ja supernopeita sämpylöitä.

n. 4dl vehnäjauhoja
kourallinen kaurahiutaleita
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2dl maitoa
2rkl oliiviöljyä

Sekoita kuiva-aineet, lisää maito ja öljy. Jos taikina on kovin löysää lisää hieman jauhoja. Kun taikina tuntuu sopivan kiinteältä muotoile siitä viisi sämpylää, litistä hieman ja laita uunipellille. Koristele sämpylät halutessasi sesaminsiemenillä ennen paistamista. Paista 225C 10-15min.

LEIPURIEN LINKKIVINKKI
Kuten blogiamme seuranneet ovat huomanneet, valitsi Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma Fakta & Farfallen maaliskuun kuukauden blogiksi. Tunnustus tuntui erityisen kivalta, kun huomasimme kuinka hyviä blogeja ohjelma oli aiemmin palkinnut.Meitä edeltävä kuukauden blogi olikin todellinen löytö: Viva Ciabatta! on mahtava ruokablogi kaikille jauhopeukaloille ja miksei myös meille, jotka yrittävät peukaloida tasaisin väliajoin. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja toki myös kokeilemassa reseptejä - me ainakin aiomme!

Syntymäpäivä

2010-03-28T19:02:00.012+03:00

Lauantaina juhlittiin porukalla Faktan syntymäpäiviä, mutta alkuillan kutsuille pääsivät vain naiset. Ilta aloitettiin Harjutorin saunassa, joka ihan must-do-juttuja Helsingissä. Vanha 1920-luvulta peräisin oleva puusauna, vihta ja ulkona nautitut oluet saavat muistamaan miksi Helsinki on kiva paikka asua. Paikkaan kannattaa vielä ulkomaalaiset kaverit, sillä tälläistä kaupunkiromantiikkaa ei ihan joka paikasta saa. Nyt vaan kesäiltoja odottelemaan... Vai mitä mieltä olette ylläolevasta kuvasta, näyttääkö v-ä-h-ä-n ihanalta?

Saunan jälkeen siirryttiin nauttimaan juomaa ja ruokaa F&F:n kotiin. Tarjolla oli salaattipöydän antimia, Pastanjauhantaa-blogin kasvispiirakkaa (joka kerää aina kehuja) sekä Kakkugallerian suklaatrilogia- ja passion-vadelmakakkua (yllä Farfallen visuaalinen näkemys kakuista).
Ihanien lahjojen joukosta löytyi muun muassa Nigel Slaterin Appetite, jota Chez Jasu oli Sipulikeitto-kirjoitukseen aiemmin kehunut. Täytyy myöntää Chez Jasun olleen oikeassa: kirja on ihan mahtava! Ei olisi ihme jos Appetitesta tulisi myös tämän keittiön "ruokaraamattu", sillä vuonna 2000 ilmestynyt opus näyttää yhä freesiltä ja kannustaa lukijaa kokeilemaan, kokkailemaan ja varioimaan.

Kakkujen ja kuohuviinin jälkeen iltaa jatkettiin isommalla porukalla Siltasessa, jossa viihdyimme pilkkuun asti. Baarin lychee-minttu-booli oli muuten mielettömän hyvää ja luultavasti syy juhlien railakkaalle lopulle. Ehdimme juuri ja juuri Kuudennelle linjalle, mutta jo muutaman tanssipyörähdyksen jälkeen katsoimme sopivaksi pyrähtää kotiin asti. Onneksi.

(Kuvat: Harjutorin sauna, Nigel Slater)

Perussalaatti

2010-03-24T11:00:00.000+02:00

Yksin ei aina jaksa kokata, mutta onneksi hyvä salaatti valmistuu käden käänteessä. Fakta kokkailee arkipäivät yleensä yksin (Farfallen opiskellessa Lahdessa ja tehdessä juttuja muun muassa tälläisiin tapahtumiin), joten salaattia tulee syötyä useasti. Perusalaatti syntyy heittämällä yhteen laadukkaita ja kypsiä (!) raaka-aineita unohtamatta kunnon lorausta oliiviöljyä sekä balsamicoa. Tässä kuitenkin ohje salaattinoviiseille - salaisuus piilee ainesosien sekoittamisessa tasaiseksi "salaattimössöksi", kuten berliiniläisessä Eve & Adam's -salaattibaarissa annokset valmistetaan. (Lue F&F:n Berliini-juttu täältä.)

muutamaa erilaista salaattia (esim. romaine, tammenlehti, vuonankaali, jääsalaatti, rucola jne..)
kypsiä tomaatteja (jostain syystä Suomessa vihannekset ja hedelmät myydään raakana...)
kurkkua
avokadoa
tuoretta basilikaa
fetaa
erilaisia siemeniä (esim. sesamin- ja auringonkukansiemeniä)

Pese kurkku ja tomaatit, leikkaa paloiksi. Paloittele avokado ja lisää kurkun sekä tomaatin joukkoon. Revi mukaan salaattia ja basilikaa. Lisää murusteltu feta sekä pannulla paahdettuja siemeniä. Lisää paljon oliiviöljyä, loraus balsamicoa sekä suolaa ja pippuria. Sekoita kunnes kaikki ainesosat ovat fetan ja öljyn peitossa. Nauti!

LINKKIVINKKI: RUOKABLOGEJA SINKUILLE!
Yksin jaksaa harvoin kokata herkkuillallista, sillä usein seurana on joko lehti, seinä tai vaaleana hohtava tietokoneen ruutu. Jos huomaat haaveilevasi yksinkertaisista resepteistä yhdelle (olet sitten sinkku tai et) kannattaa kääntyä netin puoleen, sillä ainakin pikaisella haulla verkosta löytyy muutama "sinkkuruokablogi". Cooking with the single guy -blogi käsittelee ruokaa myös yleisesti, mutta What do single people cook? -blogin reseptit ovat vain ja ainoastaan yhdelle. Hauska idea! Harmi, että jälkimmäisesta ei löydy kovin montaa reseptiä. Jos tiedät hyviä "ruokaa yhdelle" blogeja/keittokirjoja niin vinkkaa kommenttien puolella!

Juustojen äiti

2010-03-23T08:52:00.002+02:00

The Guardian -lehti uutisoi muutama viikko sitten mielenkiintoisesta tai ainakin hyvin omituisesta juustosta. Nimittäin amerikkalainen kokki Daniel Angerer on valmistanut kokeeksi äidinmaitojuustoa vaimonsa äidinmaidosta.
Syyksi Angerer mainitsee kokin pyrkimyksen kokeilla jotain muuta, mutta äidinmaitojuusto ei ainakaan vielä päätynyt miehen ravintolan ruokalistalle.

Innokkaimmat kotikokit voivat kokeilla myös itse juuston valmistusta, sillä ohje löytyy täältä. Makua Angerer kuvailee suolaisen mausteiseksi eli kyseessä ei taida olla ihan perus-Edam. Itse emme varmaan kyseistä juustoa pystyisi henkisestä lukosta johtuen syömään, mikä toisaalta hieman outoa - syömmehän viikottain toisen nisäkkään äidinmaitoa juuston muodossa. Miksiköhän asia aiheuttaa vastareaktion myös monelle muulle kun jutusta on heille kertonut? Uppoaisiko sinulle äidinmaidosta valmistettu juusto?

(Kuva: Uqbar - Creative Commons)

Parhaat browniet

2010-03-20T12:09:00.000+02:00

Sikke Sumarin Rakastan ruokaa! -kirjasta napattu brownies-ohje on ihan oikeasti maailman paras. Varsinkin jos brownieiden päälle sulattaa mariannesuklaata. Suklaaöverit, kyllä! Fakta teki Sumarin ohjeella siskonsa syntymäpäiville brownies-muffineja ja hyviä tuli. Paistoaikaa kannattaa tuolloin lyhentää 30 minuutista 20 minuuttiin.

250 g suolatonta voita
200 g tummaa suklaata
180 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
150-200 g tummaa sokeria (esim. fariinisokeria tai tummaa ruokosokeria)
4 munaa
200 g saksanpähkinöitä tai muita pähkinöitä mukaan rouhittuna

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää ne, sokeri ja suola suklaa-voi-seoksen joukkoon. Vatkaa munat kevyesti ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi pähkinät. Pane taikina neliskanttiseen 20 x 30 senttimetrin kokoiseen vuokaan (tai kaada silikoniseen muffinivuokaan). Paista uunissa 180C noin 30 minuuttia tai jos teet muffineita laske paistoaikaa 20 minuuttiin. Anna jäähtyä ja leikkaa neliöiksi (tai poista muffinivuoasta). Jos haluat voit kuorruttaa browniet sulatetulla mariannesuklaalla. Kuorruta browniet kun ne ovat jäähtyneet, mutta kaada kuorrute päälle ennen kuin leikkaat browniet neliöiksi. Sama pätee muffineihin: kuorruta muffinit jäähtyneinä, mutta kun ne ovat vielä muffinivuoassa.

BROWNIEN HISTORIA
Amerikkalaisten rakastamat herkut, browniet, syntyivät luonnollisesti jenkkien toimesta. Vaikka brownieiden syntykaupunkia ei tiedetä tarkasti, on herkkujen syntyaika sijoitettu 1900-luvun alkuun. Kuten kaikkiin klassikkoherkkuihin myös brownien syntyyn liittyy monta myyttiä. Erään tarinaan mukaan ensimmäinen brownie syntyi kokin lisätessä vahingossa sulanutta suklaata keksikasaan. Toisen tarun mukaan browniet syntyivät kun suklaakakkua tehnyt kokki huomasi laittaneensa mukaan liian vähän jauhoja. Varmaa on kuitenkin vain se, että ensimmäisen kerran brownie-resepti julkaistiin vuonna 1906 The Boston Cooking-School Cook Book -kirjassa, jonka aiempaa versiota muuten myydään edelleen!

Luomu houkuttelee huijareita

2010-03-16T09:49:00.002+02:00

Muutama viikko sitten kerroin luomua suosivan tammikuun laskusta. Ruokakustannuksemme nousivat 50%, mutta toisaalta söimme hyvin ja terveellisesti. Vai söimmekö? Ainakin nimittäin Iso-Britanniassa on tullut ilmi luomuhuijaus, jossa tavallisten tomaattien tuottaja möi tuotteitaan luomuna ja moninkertaiseen hintaan. The Times -lehden uutisen mukaan mies sai huijauksestaan kolmen vuoden tuomion ja kolmen miljoonan punnan sakot. Se siis huijausluomun lasku. Suomalaisten ei kuitenkaan (toivottavasti) tarvitse olla huolissaan, sillä kuten Kemikaalicocktailista bongaamassani Eviran esityksessä todetaan valvotaan Suomessa luomutuotantoa tarkasti. Suomalaisen luomun ainakin siis pitäisi olla ihan oikeaa luomua. Toivotaan!

(Kuva: Muffet - Creative Commons)

Ranskalainen sipulikeitto

2010-03-14T11:50:00.004+02:00

Lauantaina flunssa helpotti sen verran, että keittiössämme päästiin jo kokkailemaan. Päätimme kokeilla ranskalaista sipulikeittoa Faktan löydettyä Nigel Slaterin klassisen reseptin. Kokkaillessa muutimme hieman ohjeita ja mokasimme keiton suurustuksen: ohjeessa kypsyneitä sipuleita paistetaan hetki vehnäjauhoissa, mutta unohdimme vaiheen ja jouduimme suurustamaan keiton jälkikäteen Maizenalla. Keitosta tuli joka tapauksessa mielettömän hyvää ja se on muuten Coq au vin -reseptin ohella ainut ranskalainen F&F-kokeilu. Ohje on 4-6 henkilölle.

700 g sipuleita
50 g kirnuvoita
loraus oliiviöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1.75 l lihalientä (me teimme vasikan fonduesta)
2 dl kuivaa valkoviiniä (käytimme Pinot Grigiota)
maalaisleipää
emmentalia (mustaleima)

Kuori ja viipaloi sipuli ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä pannu, mutta älä kuumaksi. Lisää loraus oliiviöljyä sekä 50 grammaa voita. Anna voin sulaa. Lisää sipulit ja sekoita kunnolla voihin. Anna kuullottua miedosti lämpimällä pannulla (me pidimme 3-asteella, mutta tämä riippuu liedestä) koko ajan sekoitellen noin 25 minuuttia.

Anna sipulien kuulottua samassa lämpötilassa vielä 20 minuuttia, mutta sekoittele nyt harvemmin. Näin sipuleihin tulee hieman väriä. Älä kuitenkaan anna sipuleiden palaa, sillä mieto ja pitkä kuullotus on keiton juju! Sipulit ovat valmiita kun ne murskautuvat helposti sormien välissä, ovat kauniin keltaisia ja maultaan makeita. Jos haluat, voit tehostaa karamellisoitumista lisäämällä alussa hyppysellisen sokeria.

Kun sipulit ovat valmiita, lisää vehnäjauho ja sekoita pannulla muutama minuutti. Lisää tämän jälkeen kuiva valkoviini, nosta lämpöä ja anna viinin kiehahtaa. Lisää lihaliemi ja keiton kiehua hiljalleen noin 45 minuuttia.

Kun keitto on kiehunut 35 minuuttia, laita uuni 225C. Leikkaa maalaisleivästä ohuet viipaleet, joista teet keitolle kannen. Me käytimme kahta viipaletta per annos, jotta saimme juuri sopivan kokoiset kannet. Paahda leipäviipaleet leivänpaahtimessa. Annostele keitto uuninkestäville keittolautasille, laita päälle paahdetut leipäviipaleet "kansiksi" ja lisää päälle vielä raastettua emmentalia. Laita uuniin ja kypsennä kunnes juusto on sulanut ja kullankeltainen. Nauti kuivan valkoviinin kera.

MIKSI SIPULI ITKETTÄÄ?
Pilkottuasi 700g sipuleita muistat, että sipuli itkettää. Jotkut taistelevat itkua vastaan hammasta purren, osa leikkaa sipulinsa snorkkelit päässä. Miksi sipuli kuitenkaan itkettää? Kyse ei ole kokin herkistymisestä kohta pannulle pääsevän sipulin takia vaan puhtaasta kemiasta. Kun sipulia nimittäin leikataan, vapautuu sen rikkoutuneista solukoista kemikaaleja, jotka reagoivat keskenään muodostaen kaasua. Kun tämä kaasu yhdistyy silmien nesteeseen muodostuu rikkihappoa, joka luonnollisesti ärsyttää silmien kyynelkanavia. Suojellakseen silmiä keho siis tuottaa enemmän kyyneleitä huuhtoakseen rikkihapon pois. Välttääkseen itkukohtauksen kokki voi joko pakastaa sipulin 10 minuutiksi tai leikata sipulia veden alla. Fakta kuitenkin huomasi, että myös pelkällä suulla hengittäminen auttaa valuviin silmiin. Keinon pätevyydestä ei kuitenkaan löydy tieteellistä näyttöä, joten kokeilkaa omalla vastuulla!

Ruokaa ja viihdettä

2010-03-12T11:30:00.004+02:00

Flunssasta johtuen ei ole tullut kokkailtua vaan lähinnä tuijoteltua sarjoja ja leffoja sängyn pohjalta. Onneksi myös puolivalmiista saa ihan hyvää ruokaa ja viikolla teinkin itselleni ison satsin Tom Kha -keittoa, joka ei vastannut toki täysin itsetehtyä mutta kelpasi hyvin kipeänä. Katsokaapas miten helposti se onnistui (ohje on siis Spice Up!:n tom yam -tahnapurkista, mutta lisäsin hieman aineksia):

4dl kookosmaitoa
4 dl kasvislientä
1 pussi katkarapuja
1 thaipakastevihannespussi
1 punainen chili (tai muutama kuivattu)
1 limen mehu (ja toinen tarjoiluun)
3 rkl kalakastiketta
1 prk tom yam -tahnaa (Spice Up)
tuoretta korianteria
muutama limelehti (jos löytyy)
1 tl panang-currytahnaa (jos löytyy)

Kiehauta kasvisliemi ja kookosmaito. Lisää jäiset vihannekset ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää pilkottu punainen chili, tom yam -tahna, limemehu, kalakastike ja limelehdet sekä currytahnaa jos kaapista niitä löytyy. Kiehauta muutama minuutti ja lisää katkaravut. Ota pois liedeltä ja anna katkarapujen sulaa. Tarjoile tuoreen korianterin sekä limelohkon kera.

(Kuva: Mad Men)

SARJAVINKKI MUILLE KIPEILLE
Maailman paras sarja sitten Sinkkuelämän (toim. huom. tämä on vain ja ainoastaan Faktan mielipide) taitaa olla kuvassakin oleva Mad Men. 1960-luvun mainosmaailmaan sukeltava sarja vakuuttaa paitsi puvustuksellaan ja näyttelijöillään myös ihastuttavan moniulotteisilla hahmoilla. Jokaista hahmoa rakastaa ja vihaa/säälii/halveksii samanaikaisesti eikä koskaan voi olla varma mitä sarjassa seuraavaksi tapahtuu. Harvinaisen hyvin käsikirjoitettua sarjaa kannattaa ehdottomasti katsoa maratonina ja tuotantokausia voi ostaa muun muassa Amazonista. Nelosella sarjan uudet jaksot alkavat nähtävästi 31.3. Suosittelen!

Einestä pöytään

2010-03-11T19:30:00.002+02:00

Yritykseni selättää flunssa tekemällä töitä peiton alta on osoittautunut epäonnistuneeksi. Kuumeilu jatkuu, joten kai se on uskottava ja levättävä ihan oikeasti. Rehellisesti sanottuna yksin kotona löhöily on kuitenkin hermoja raastavaa. Omituista, että kun pitää ottaa iisisti, haluaisi eniten tehdä jotain. Ihan mitä vaan.

Toisaalta kuumeisena kotoilu ei tunnu levolta vaan pelkältä tuskailulta. Ei nimittäin jaksa tehdä niitä parhaita vapaa-ajan juttuja kuten kokkailla. Ostinkin tänään enemmän eineksiä kuin olen ostanut viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Mukaan lähti kaksi pakastekeittoa, kasvishernekeitto, tuorepastaa, purkkipastakastiketta sekä valmiita (!) lettuja. Ruokahalu on ainakin siis tallella....

Nyt pitäisi vain keksiä jotain "levollista" tekemistä. Huominen on turvattu elokuvilla ja britti-Ellellä, mutta ajatus viikonlopusta neljän seinän kauhistuttaa. Ei kai auta muu kuin kääriytyä vilttiin, juoda flunssajuomaa ja toivoa parasta.

(Kuva: Photo Giddy - Creative Commons)

Tulihan se sieltä...

2010-03-09T17:45:00.006+02:00

Koko talven olen vannonut superfoodien ja smoothien voimaan flunssan välttämiseksi. Koko talvi menikin ilman flunssaa ja suosittelin super-smoothietani jokaiselle vastaantulevalle niiskuttajalle. Nyt alan pohtimaan johtuiko flunssattomuuteni vain järkyttävästä työmäärästä, sillä heti kun kiire helpotti tuli sitä korvaamaan kurkkukipu ja nuhainen olo. Noh, onneksi kotoa löytyy flunssajuoman ainekset. Nyt peiton alle (ja huomenna töihin)!

T. Fakta

Tervetuloa viinitastingiin!

2010-03-09T14:30:00.000+02:00

Tämä viinitasting järjestetään sinun kotonasi. Siis juuri sinun, siellä tietokoneen takana! ViiniTV nimittäin järjestää (nähtävästi jo toisen) virtuaalisen viinitasting-chatin, johon voi osallistua kuka tahansa omalta kotisohvaltaan. Tasting järjestetään 19.3 klo 19 ja mukaan pääset kirjautumalla ViiniTV:n chattiin salasanalla viinitv. Tällä kertaa maistelussa on australialainen De Bortoli -viini, jonka jokainen osallistuja siis hankkii itse Alkosta. Tässä vielä hieman infoa suoraan tiedotteesta:

"Virtuaalitastingissa kuka tahansa viinin lipittelystä nauttiva voi ottaa osaa viinitastingiin omalta kotisohvaltaan. Maistelijoiden sekalainen seurakunta kokoontuu sovittuna ajankohtana ViiniTV:n ylläpitämään chattihuoneeseen, jossa viininmaistelua säestää leppoisa rupattelu.

Maistelussa olevan De Bortolin viinitalon edustaja ottaa osaa tastingiin ja keskustelee viinistä osanottajien kanssa!

Virtuaalitasting jatkaa Internetissä toimivan ViiniTV:n rennon viinikulttuurin filosofiaa. Uskomme, että se kasvaa maan merkittävimmäksi viinitastingtapahtumaksi nopeasti. ViiniTV:n virtuaalitasting on ensimmäinen webkameroiden kanssa toteutettu onlinetasting maailmassa."

Kuulostaa hauskalta idealta! Itse emme viineistä hirveästi tiedä, mutta olemmekin viinimaailmassa ikuisia etsijöitä*. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä osallistumme tähän tastingiin, mutta pistämme toki siitä vielä lisää viestiä. Olisi mukavaa jos F&F-lukijat ja muut bloggarit pääsisivät myös mukaan!

(* viimeisin löyty oli australialainen Peter Lehmannin Barossa Shiraz vuodelta 2006, joka on suosittelun arvoinen! Ei siis ihme, että viinitila valittiin vuonna 2008 Australian parhaaksi viinintuottajaksi.)
(kuva: Shoot Art, Not Each Other - Creative Commons)

Punajuuripesto

2010-03-08T09:49:00.000+02:00

Maanantai. Väsyttää eikä jaksa mitään. Onneksi tämä punajuuripestopasta salata ricottalla on sen verran helppo ruoka, että se onnistuu myös viikon alusta. Alkuperäinen resepti löytyi täältä. Pestoa ohjeella tulee noin 4 annokseen, mutta juuston määrä on tässä kahdelle. Ohjetta on hieman muokattu ja se paitsi näyttää myös maistuu paremmalta jos annokseen lisää päälle hieman rucola-salaattia.

Pesto:
1 iso punajuuri raastettuna
n.100g parmesania raastettuna
4 tl paahdettuja pinjansiemeniä
sitruunamehua
2 tl raastettua valkosipulia
noin 1,5dl rucolaa (tiiviisti pakattuna, tämä tulee siis itse pestoon)
n.50 ml oliiviöljyä
suolaa
pippuria
rucolaa annoksen päälle

Uuniricotta:
1 salata ricotta (ei siis pehmeää vaan kovaa ricottaa)
1 punainen kuivattu chili
hyppysellinen timjamia
oliiviöljyä
pippuria

Laita uuni 200C. Valmista pesto: jauha tehosekoittimessa kaikki ainekset ja maista. Lisää aineksia tarvittaessa. Leikkaa ricotta 4 osaan, laita uunivuokaan. Laita päälle oliiviöljyä, timjamia, chiliä ja pippuria. Kääntele ricottaa niin, että se maustuu kokonaan. Paista uunissa kunnes juusto alkaa tummua, noin 20 minuuttia. Keitä pasta. Sekoita pesto pastaan ja tarjoile ricottan sekä rucolan kera.

RICOTTAA, RICOTTA SALATAA, RICOTTA INFORNATAA...
Kuten otsikko kertoo, löytyy ricottasta erilaisia variaatioita. Ricotta nimi on italiaa ja tarkoittaa "uudelleen valmistettua". Nimi kertookin juuston tekotavasta: juusto tehdään toisten juustojen valmistuksessa ylijäävästä herasta, joka kuumennetaan, jäähdytetään ja siivilöidään. Ricottalla tarkoitetaan yleensä pehmeää tuorejuustoa, jota käytetään jälkiruoissa. Ricotta salata on sen sijaan "kuivattua", kovaa ja suolaista ricottaa, jota käytetään suolaisissa ruoissa. Ricotta infornata ei sen sijaan ole oma juustonsa vaan Sisiliassa ja Sardiniassa suosittu tapa valmistaa ricottaa uunissa. Erikoisin ricotta-variaatio on kuitenkin ricotta scanta, joka valmistetaan tavallisesta ricotasta hapattamalla. Ricottaa säilötään noin 100 päivää, jonka aikana siitä muodostuu homemaista ja pehmeää juustoa, jonka tuoksu ja maku ovat "erittäin aromaattisia". Hmmmm....

Pizzasarja jatkuu: Lady Liberty

2010-03-06T10:29:00.000+02:00

Olemme kehuneet useasti Kolmannelta linjalta löytyvän Moinamoti-ravintolan Lady Liberty -pizzaa. Siis sitä pizzaa joka p-a-r-h-a-u-t-t-a väsyneinä lauantaipäivinä. Muutama kuukausi sitten päätimme kokeilla itse Lady Libertyn valmistusta ja kokeilu onnistui "ihan jees". Esikuvan tasolle emme päässeet, mutta ihan hyvää tämäkin oli. Käytimme pizzassa afrikkalaisen maistettua kanaa, jota oli jäänyt yli edellisiltä kokkailuilta. Kanan voi toki maustaa miten tahansa, mutta ainakin alkuperäisessä pizzassa kana on hieman tulista. Jos kokeilette tätä (kannattaa!) niin pistäkääpäs kehitysideoita jakoon! Kehitysasteelle jäi erityisesti tomaattikastikkeen koostumus..

1 tlk Mutti-tomaattipyreetä
1 punainen chili tai pieniä punaisia chilejä viipaleina
sipulia renkaina
1 iso tomaatti viipaleita
1 afrikkalaisittain maistettu kanafile
suolaa
pippuria
1 rkl sambal oelek -tahnaa
tuoretta korianteria
pizzajuustoa

Laita uuni 300C. Tee seuraavaksi pizzapohja F&F-ohjeella. Sekoita tomaattipyreeseen suolaa, pippuria ja sambal oelek -tahnaa. Levitä tomaattikastike pizzapohjalle, lisää pilkottu kana ja paista kuumassa uunissa 7 minuuttia. Lisää tuore tomatti, sipuli, viipaloitua punaista chiliä sekä pizzajuustoa. Paista vielä muutama minuutti.

COPYCAT-RUOKAA
Joskus hyvän ravintolaillallisen jälkeen harmittelee, ettei itse osaa tai pysty tekemään samaa annosta kotona. Ainakin jenkit tuntuvat olevan ravintola-annoksien perään, sillä netistä löytyy huima määrä copycat-blogeja, joissa etsitään ja kehitellään reseptejä, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon ravintoloiden (usein ketjujen) ruokia. Tässä muutama linkki: Copykat Recipes, Justmecooking (täältä löytyy lähinnä pikaravintoloiden ohjeita, mutta myös Ben & Jerry'sin Cherry Garcia -resepti!). Mitäköhän suomalaisia ravintolaruokia kannattaisi yrittää kopioida. Ainakin Chez Jasu oli tehnyt spelttilisuketta ravintola Juuren tapaan.

Ravintola- ja kahvilavinkki Tallinnaan

2010-03-04T10:30:00.000+02:00

Faktan viime viikonloppu Tallinassa meni lähinnä työn parissa, mutta onneksi aikaa oli myös ruokailuun. Suunnitelma testata Vanhassa Kaupungissa sijaitsevaa Clazzia kaatui, mutta nautimme erinomaisen illallisen opiskelijoiden ja taideväen suosimassa Hell Huntissa.

Lauantaina nautittu lohiannos oli sen verran hyvä, että sunnuntaina päädyimme samaan paikkaan lounaalle. Juustoinen tomaattikeitto toimi mainiosti ja matkakumppanin Club Sandwich katosi lautaselta nopeasti. Lounaan jälkeen päädyimme viereiseen Anneli Viik -suklaapuotiin, jossa nautimme espressot ja konvehdit. Mukaan tarttui kolme pientä pakettia käsintehtyjä luksuskonvehteja tuliaisiksi (lue: itselle). Neljän luksuskonvehdin paketti kauniissa kääreissä kustansi noin neljä euroa ja taso oli suomalaisen Chojkon luokkaa. Aika hyvä diili siis!

(Kuva: tuleva matkabloggari Ida)

Aamiaistaidetta

2010-03-03T09:57:00.004+02:00

Designboom.com tarjosi tänä aamuna mielenkiintoisen artikkelin. Artikkelissa esitelty kuvasarja näyttää eri maiden aamiaistottumuksista valokuvaaja Oliver Schwarzwaldin silmin. Inspiroivaa esillepanoa ruokabloggaajillekin.

(Kuva: Designboom / Oliver Schwarzwald)

Luomun lasku

2010-03-02T09:48:00.000+02:00

Onko luomu kalliimpaa kuin tavallinen ruoka? Ja kuinka paljon kalliimpaa? Noh kerrataan ensin hieman: Vehnättömän kuukauden lisäksi vietimme tammikuussa myös luomua ja lisäaineetonta ruokaa suosivaa kuukautta. Ideamme oli siis korvata "tavallinen" tuote aina kun mahdollista luomulla, mutta ruokatottumuksiamme emme vehnättömyyden lisäksi muuttaneet luomuilun perässä.

Nyt saimme vihdoin jonkinlaista tietoa luomuilun (ja vehnättömyyden?) kustannuksista, sillä postiluukusta kopsahti S-Ryhmän lehtinen, jossa on eritelty ruokakauppoihin käyttämämme rahat (emme ole bonusten perässä juoksijoita, mutta lähikaupat ovat kaikki S-Ryhmän kauppoja...). Lappusesta käy ilmi, että ruokakustannuksemme nousivat tammikuun ajalla lähes 50%! Luomua suosiva ja vehnätön tammikuu maksoi siis 1,5 "tavallisen" kuukauden verran.

Tulokset eivät sinänsä ole yllättäviä, sillä esimerkiksi Taloussanomissa ilmestyneen luomukriittisen kolumnin mukaan ainakin Briteissä luomu on jopa 60% kalliimpaa kuin "tavallinen" ruoka. Fakta kuitenkin yllättyi kuukauden laskusta, sillä optimistina kuvitteli luomun maksavan noin 30% enemmän kuin "tavallisen" ruoan. Toisaalta tämäkään linkki ei tue Faktan mielikuvaa: luomu on muuta ruokaa selvästi kalliimpaa.

Luomun kova hinta on perusteltua, mutta F&F ihmettelee miksi luomunkulutusta ei tueta esimerkiksi verohelpotuksin. Korkea hinta ei kaikkia haittaa, mutta luomuruoka on selvästi vähävaraisten ulottumattomissa. Vai mitä mieltä lukijat ovat: onko luomu liian kallista tai tulisiko luomua edes ylipäätään tukea?

(Kuva: Binary Ape - Creative Commons - Huom: Kuvassa luomutorimyyjän hintavertailua omien ja peruskaupan tuotteiden kesken. Nähtävästi luomu on ainakin jossain halvempaa!)

F&F kuukauden ruokablogi!

2010-03-01T09:09:00.004+02:00

Saimme hauskan tunnustuksen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämiskeskukselta. Fakta & Farfalle on nimittäin valittu viime kuukauden eli helmikuun ruokablogiksi! Perustelut valinnalle menevät näin:

"Fakta & Farfalle ilahduttaa ideallaan: se antaa reseptien ja ruokaan liittyvien elämysten lisäksi tilaa myös pienille ruokafaktoille ja ruokauutisten kommentoinnille. Bloggaajat ovat myös laittaneet itsensä likoon esimerkiksi viettämällä vehnätöntä kuukautta ja raportoimalla kokeilusta kiinnostavasti ja lähestyttävästi"

Aiempia tunnustuksen saamia blogeja ovat muun muassa Pastanjauhantaa, Voisilmäpeliä, Siskot kokkaa ja Vuosi Vegaanina. Muutama meille tuntematon blogi löytyi joukosta eli pitääpä tutustua. Ainakin tammikuun ruokablogiksi valittu Viva Ciabatta! -blogista löytynyt hapanjuurileipä vaikutti ehdottoman kokeiltavalta reseptiltä.

Terveisiä Tallinnasta!

2010-02-27T21:21:00.006+02:00

Fakta viettää viikonloppua tällä hetkellä Tallinnassa. Kyseessä ei tosin ole puhtaasti lomareissu, mutta onneksi viikonloppu taittuu hyvässä seurassa! Eilen väsyneet raadot raahautuivat Elevant-ravintolaan, joka tarjoilee perushyvää intialaista, mutta joka on (valitettavasti!) nähnyt jo parhaat päivänsä. Tai sitten satuimme paikalle vain heikompana hetkenä. Tänään on tarkoitus testata Clazzia, joka on live-baarin ja ravintolan sekoitus. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan....Kaupunki on meidän!

Kuvassa Ida (jonka matkablogi starttaa muuten lähiaikoina - kannattaa kurkkiä F&F:stä linkkiä, sillä nainen on SUPERreissaaja!) ja väsynyt ruokabloggari Fakta.

Tofua thaityyliin

2010-02-25T14:27:00.002+02:00

Kiirettä pitää eli pidetään reseptit simppeleinä. Tämä ohje löytyi paljon käyttämältämme Food & Wine -sivustolta. Alkuperäisen ohjeen mukaan resepti on neljälle.

1 rkl öljyä
1 sipuli viipaloituna
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi ohuina viipaleina
1 iso chili viipaloituna
1 tl kurkumaa
4 isoa herkkusientä paloina
500g parsakaalia palasina
1 porkkana ohueksi viipaloituna
1-2 tölkkiä säilöttyjä luumutomaatteja (alkuperäisessä ohjeessa 3 tölkkiä...)
300 ml kookosmaitoa
1 pkt kiinteää tofua
1,5 dl vettä
2 rkl soijaa
iso kourallinen tuoretta thaibasilikaa
limelohkoja tarjoiluun

Kuumenna öljy wok-pannussa Lisää sipuli, inkivääri, valkosipuli ja chili. Kuullota muutama minuutti. Lisää kurkuma, sienet, parsakaali ja porkkana. Wokkaa noin 3 minuuttia. Lisää tomaatit, kookosmaito, tofu, vesi ja soija. Anna kiehua noin 4 minuuttia tai kunnes vihannekset ovat al dente. Lisää pilkottua basilikaa ja tarjoile limelohkoilla.

BONGAA BLOGGARI
Onko tämä nyt fakta vai mikä, mutta huomaako kukaan bloggaria yllä olevassa kuvassa? Siellä se on, katsokaa tarkkaan! Kuvassa näkyy siis Farfalle työn touhussa eli valokuvaamassa. Pitääpäs muuten tehdä joku päivä bloggaus kuvaamisesta... Hienoja laitteita tai välineitä ei meillä ole, mutta mielikuvitusta kylläkin. Kuvaussessioissa hyödynnetään niin foliota kuin valkoisia kansioita. Noh, lisää näistä kuvauspostauksen yhteydessä!

Selityksen makua: heikon aamun hampurilaiset

2010-02-23T17:00:00.000+02:00

Tiedetään, tiedetään. Blogia on tullut päivitettyä aivan liian harvoin. Onneksi hiljaisuudelle löytyy tähdelliset syyt: Fakta on aloitellut uudessa työpaikassa (ja viimeistellyt freelancer-keikkoja) ja Farfalle osallistunut Artekin UNI ON 2010 -näyttelyyn. Kiirettä on siis pitänyt, mutta käykää Artekissa ihmettelemässä miksi kokkailut ovat viime aikoina jääneet vähälle huomiolle. Se oli sen arvoista, mutta nyt täytyy keskittyä kokkailuun apinan raivolla!

Kyseisen näyttelyn avajaiset menivät viime torstaina sen verran railakkaissa merkeissä, että perjantaina otimme rehellisen lepopäivän. Aamiaiseksi nautimme kaksi Moinamotin Lady Libertyä ja puoli litraa jäätelöä. Illalla päädyimme tekemään liiallisuuksiin menevät hampurilaiset, joiden ohje löytyy tästä. Vanha hampurilaisohjeemme löytyy täältä, mutta nyt pihveissä on käytetty eri maustetta ja koko setti on kuorrutettu salsalla ja mozzarellalla. Hyvää, mutta törkeän epäterveellistä!

400g jauhelihaa
muutama rkl korppujauhoja
loraus vettö
1 kananmuna
1 valkosipulinkynsi pienenä hakkeena
kourallinen tuoretta timjamia
1 tl Pohjola-maustetta (lahjoja Meiralta)
1tl Worcestershire-kastiketta
1,5 rkl soijaa
suolaa ja pippuria
salsa-kastiketta
mozzarellaa
salaattia
suolakurkkuja
tomaattia
majoneesia
ketsuppia
hampurilaisleivät (tai juustosämpylöitä, joita käytimme äkillisen juustohimon johdosta)

Sekoita korppujauhot veteen. Lisää soijakastike, Worcestershire-kastike valkosipuli, pilkottu timjami, Pohjola-maustetta suola ja pippuri. Sekoita hyvin ja anna turvota hetki. Lisää lopulta jauheliha ja kananmuna. Sekoita sopivaksi massaksi, älä sitkosta. Paista pannulla ensin toinen puoli, käännä ja paista hetki toista puolta. Lusikoi päälle salsakastiketta ja lisää mozzarellaviipaleet (teimme isoja pihvejä, joten juustoviipaleita laitoimme kaksi). Anna pihvin paistua ja juuston sulaa. Nauti kuorrutetut pihvit hampurilaisten lisukkeena.

WUUS-TUR-SHUR
Niin siis mikä? Noh Worchestershire-kastike (papukaijamerkki sille, joka osaa kirjoittaa tuon ilman Googlen apua)! Kyseinen peri-brittiläinen kastike on itseasiassa kalakastiketta, sillä sen valmistukseen käytetään anjoviksia. Maailman tunnetuin ja "alkuperäisin" resepti löytyy Lea & Perrins -yhtiöltä ja legendan mukaan kastike, kuten kaikki muukin hyvä, syntyi vahingossa. Alunperin nimittäin kastikkeen keksineet kemistit tekivät erään hienostorouvan pyynnostä curry-jauhetta, mutta päättivät kokeilla jauheen toimimista kastikemuodossa. Ensimaistelulla kastike oli aivan kitkerää ja kemistit jättivät kastikepurkit sikseen. Muutaman vuoden kuluttua kyseiset purnukat kuitenkin putkahtivat esiin ja yllätys, yllätys, niistä löytyi nykyisin tuntemaamme Woscestershire-kastiketta! Jos muuten kuulut meidän tavoit joukkoon, jolle kastikkeen nimen ääntäminen tuottaa ongelmia, voit löytää apua esimerkiksi täältä.

Yllätä ystävä laskiaispullalla

2010-02-14T10:19:00.004+02:00

Kuten kaikki ehkä tietävät, on tänään laskiaissunnuntai sekä ystävänpäivä! Yhteiset pulkkamäet ja ystävänpäivä jäävät meillä tänään väliin, sillä bloggaajat ovat olleet viikonlopun eri kaupungeissa. Noh, ei se mitään sillä ystävänpäivä ei ole meillä suurikaan juttu ja ainakin Fakta pääsee tänään herkuttelemaan ystävänpäivän illallisille. Luvassa on kuulemma madekeittoa ja rommirusinakakkua. Nam! Illallisille pitäisi vielä alkuruoka, mutta pää lyö tyhjää. Jos jollain välähtää niin ideoita otetaan vastaan!

Mutta nyt siihen tärkeään eli laskiaispullaan. Me teimme kotitekoiset laskiaispullat heti helmikuun alussa ja hyvää tuli! Käytimme blogistamme löytyvää mahtavaa pullaohjetta, mutta korvapuustien sijaan muotoilimme taikinasta jättipullia ja täytimme valmiit, jäähtyneet, pullat kermalla ja hillolla. Kyllä, olemme siis "niitä hilloihmisiä". Entä te? Suosittepa sitten mantelia tai hilloa, kannattaa kokeilla pullaohjettamme, jolla on poikkeuksetta tullut hyvä ja kuohkea pulla. Laskiaispulla ja kuuma kaakao on takuuvarma hitti laskiaismäessä riehuneiden kavereiden keskuudessa! Mutta nyt oman laskiaisen viettoon, hyvää ystävänpäivää lukijat!

(Kuva: pulkkailua vuodelta 1904 - Postaletrice - Creative Commons)

Päärynäpiirakka

2010-02-12T14:14:00.000+02:00

Viikonlopun kunniaksi näyttävä, mutta suhteellisen helppo makean piirakan ohje. Ohje on yhdistelmä luumu-mascarponepiirakkaa ja Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytynyttä portviinipäärynäohjetta. Käytimme portviinin sijaan kaapista löytynyttä sherryä, mutta veikkaamme portviinin tuovan piirakkaan lisää makua. Kyseinen lehti on kadoksissa, mutta ohje löytyi numerosta 8/69. Tässä käytetty ohje on kyllä muistaakseni samankaltainen, mutta jos joltain kyseinen numero löytyy niin reseptin voi laittaa kommenttiosioon. Osa reseptin kohdista on "maun mukaan", sillä ohjeet ovat tosiaan hukassa ja koska maistelemalla syntyy paras kakku!

Täyte:
2 päärynää
2dl portviiniä (tai 3dl sherryä, voit laittaa mukaan myös desin punaviiniä)
1 dl vettä
1 kanelitanko (ei pakollinen, sillä tuo jouluista makua)
1 vaniljatanko halkaistuna
3 maustepippuria
3 rkl sokeria
2 mausteneilikkaa
500g mascarponea
vaniljasokeria ja sokeria maun mukaan
sitruunanmehua maun mukaan

Pohja
200g kylmää suolatonta voita
250g vehnäjauhoja (lisäsimme näitä noin 300 grammaan)
1,1/4 dl kermaviiliä

Laita kattilaan viini, vesi ja mausteet. Anna kiehahtaa. Lisää kokonaiset kuoritut päärynät ja keittele noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä liemessä ja viipaloi ohuiksi lohkoiksi. Säästä liemi! Laita uuni 200C. Tee pohja nyppimällä vehnäjauho voihin. Lisää lopuksi kermaviili ja sekoit/vaivaa kunnolla. Muotoile palloksi ja laita jääkaappiin 20 minuutiksi. Valmista mascarpone-täyte sekoittamalla mascarponea, sitruunamehua ja sokeria maun mukaan. Kannattaa tehdä aika makean kirpeä, jotta piirakkaan tulee kunnolla makua. Painele taikina voideltuun piirakkapohjaan, laita päälle foliota ja kaada painoksi kuivaherneitä. Paista piirakkapohjaa 15 minuuttia, ota folio pois ja jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Anna jäähtyä. Levitä pohjalle mascarpone-seos, asettele päälle päärynäviipaleet ja kaada päälle lientä ohuena norona. Koristele liemen vaniljatangoilla ja maustepippureilla

MAAILMAN SUURIN PIIRAKKASOTA
Koska aika on tällä hetkellä kortilla, korvaamme päivän faktan videolla maailman suurimmasta piirakkasodasta. Sota käytiin 7.1.2010 Texasissa. Tässä siis itse video "tunnelmamusiikilla" maustettuna. Vakavaa hommaa tuo piirakkasota!

Kotijäätelö ilman jäätelökonetta

2010-02-11T10:00:00.001+02:00

Tammikuussa vietimme paitsi vehnätöntä myös mahdollisimman lisäaineetonta kuukautta. Tavallisessa jäätelössä on harmiksemme joukko lisäaineita, joten kokeilimme jäätelön tekemistä kotona. Fakta ihastui erityisesti marjaversioon, mutta Farfallelle maistui myös suklaisempi jäätelö. Kannattaa kuitenkin ehkä kokeilla suklaaversiossa jogurtin korvaamista kermalla eli käyttämällä perinteistä jäätelöreseptiä. Täältä löytyi ainakin yksi ohje oikealle vaniljakermajäätelölle. Kotijäätelön teko-ohjeen löysimme täältä, jota kannattaa kurkkia jos nämä ohjeet ovat sekavat.

1 tlk luomukookosmaitoa (katso kirjoituksemme kookosmaidon lisäaineista)
kreikkalaista jogurttia / kermaa
mustikoita
vadelmia
Green & Black's -luomumantelisuklaata (huhhuh, miten hyvää!)
luomukaakaota

Laita tehosekoittimeen puoli tölkkiä (tai enemmän) kookosmaitoa, muutama desilitra jogurttia ja kolme desiä marjoja. Sekoita ja maista. Lisää aineksia tarvittaessa. Laita pakastimen kestävään kippoon, anna jäätyä 45 minuuttia, ota pois pakkasesta ja sekoita uudelleen tehosekoittimessa. Laita sekoitettu jäätelöaines uudelleen jääkaappiin, anna jäätyä 30 minuuttia, toista sekoitus kohta. Toista sekoittelua ja pakastamista kunnes seos on jäätelömäistä eli ainakin 4 kertaa. Suklaajäätelössä korvaat jogurtin kermalla (seuraa linkissä ollutta ohjetta) ja käytät marjojen tilalla oman maun mukaan kaakaota. Lisää viimeisen sekoituskerran jälkeen suklaapalat ja anna jähmettyä vielä kerran.

JÄÄTELÖN HISTORIASTA
Etsiessämme tietoa jäätelön historiasta kohtasimme monta eriävää tarinaa. Eräiden lähteiden mukaan jäätelön keksi Rooman keisari Nero, toiset sanovat jäisen herkun syntyneen ensimmäisen kerran Kiinassa. Vaikka molemmat väitteet ovat jää-osuuden kannalta tosia, eivät roomalaiset tai kiinalaiset nauttineet tänä päivänä tuntemaamme jäätelöä vaan pikemminkin kyse oli jään ja marjojen sekoituksesta. Kyseessä oli siis varhainen sorbetti ei jäätelö. Mutta minne jäätelö, siis kermajäätelö, juontaa juurensa? Taas lähteet vaihtelevat, mutta kiinnostavin tarina vie jäätelöhistorioitsijat 1600-luvun Englantiin. Väitteiden mukaan vuosina 1600-1649 hallinneen kuningas Kaarle I:n hovikokki keksi supersalaisen "jääkerman" reseptin, jota varjeltiin kuin valtion salaisuutta konsanaan. Historioitsijat eivät tiedä saiko kokki salaisuuden pitämisestä ruhtinaalliset palkkiot vai oliko suun supussa pitäminen varmistettu mestauksen uhalla, mutta salaisuutena jäätelöresepti pysyi aina vuoteen 1649 asti, jolloin Kaarle I menetti päänsä. Tapahtuneen jälkeen hovikokki paljasti salaisen reseptin ja jäätelön ensimmäinen versio levisi hiljalleen koko Eurooppaan – toki vain hovikeittiöihin.

Valkoinen pizza

2010-02-05T10:00:00.003+02:00

Tiedättekö mitä on valkoinen tai vaalea pizza? Me nimittäin emme tieneet vielä muutama kuukausi sitten. Valkoinen pizza eli pizza bianca (kiitos Jennille tarkennuksesta!) tarkoittaa joka tapauksessa pizzaa ilman tomaattia. Tämä luomus syntyi joulukuun puolella kotoa löytyneestä puolikkaasta kesäkurpitsasta sekä himosta pizzaan. Nyt kun vehnätönkin on jo ohi, voidaan tätä ohjetta kokeilla uudelleen. Ohje löytyi Epicurios.com -sivultolta ja suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan jos et ole ennen tutustunut vaaleaan pizzaan. Alkuperäisessä ohjeessa pizza tehdään ulkogrillissä (!), mutta me teimme sen tavallisessa uunissa. Katso myös muut pizza-sarjamme reseptit, parmankinkku-parmesan ja vuohenjuusto! Ohjeesta tulee yksi pizza eli tuplaa täytteet jos teet kaksi.

Täyte:
2 pakettia mozzarellaa karkeana raasteena
puolikas kesäkurpitsa (tai enemmän) viipaleina
1 iso valkosipulinkynsi raastettuna
2 ruokalusikkaa oliiviöljyä
1/4tl suolaa

Lämmitä uuni ja grillivastukset noin 250C. Tee ensin pizzapohja, ohjeen löydät täältä. Kun taikina nousee, laita paloiteltu kesäkurpitsa uunivuokaan, lisää hyppysellinen suolaa sekä 1 tl oliiviöljyä. Sekoita hieman ja laita uuniin heti grillivastuksen alle. Paista kunnes viipaleet ovat grillaantuneet. Nosta uunin lämpö 300C.
Sekoita pienessä kupissa oliiviöljy sekä raastettu valkosipulinkynsi.
Muotoile taikinasta pyöreä levy leivinpaperin päällä ja sivele pinnalle valkosipuli-oliiviöljyä. Paista uunissa noin 4 minuuttia tai kunnes pizza on saanut hieman väriä. Ota pizza uunista, lisää päälle puolet raastetusta mozzarellasta sekä grillatuista kesäkurpitsoista. Lisää päälle vielä loput mozzarellat. Paista niin kauan kunnes juusto hieman sulaa. Ota uunista ja ripottele päälle kuivaa tai tuoretta oreganoa.
Tarjoilimme pizzan muuten tomaatti-basilika-salaatin kera eli: leikkaa kypsästä (pehmeästä) tomaatista paksuja viipaleita, lorauta päälle paljon oliiviöljyä ja lisää tuoretta basilikaa, suolaa sekä pippuria. Sekoita ja anna maustua.

PIZZA = PIKARUOKAA?
Viime vuonna pohdimme onko pizza pikaruokaa. Saimme muutaman vastauksen, mutta totuutta lähdimme etsimään mistäs muualta kuin netistä. Nutrition.about-sivusto osasi kertoa yhden ravintolapizzapalan sisältävän vähintään 300 kaloria, joten terveysruokahaaveet voi heittää pizzauuniin seuraavalla Moinamoti-vierailulla. Eatingwell.com ylistää edellisen sivuston tapaan kotona tehtyä pizzaa ja vinkkaa pizzan kuitupitoisuuden nousevan 50% jos tavalliset vehnäjauhot korvaa kokojyvävehnäjauhoilla! Healthmad.com on sen sijaan terveysmäärittelyissään tiukempi ja tyrmää terveellisen pizzan olemassaolon. Juusto, vehnä ja rasvaiset täytteet eivät nimittäin yllä terveyshullujen top10-listalle. Ehkäpä on paras siis nostaa jalat ylös, nojata taakse ja nauttia pizzan mausta ja sen lukemattomista variaatioista.

Omenoita iPhonelle?

2010-02-04T11:00:00.000+02:00

Helsingin Sanomien teknologiablogista löytyi yllättävä kirjoitus liittyen ruokaan. Blogin kirjoittaja Jarmo Toivonen kertoo kirjoituksessa S-ryhmän ja Digital Foodien lanseeraamasta foodie.fm-palvelusta, joka näyttää iPhonen käyttäjälle lähimmät S-marketit ja ehdottelee reseptejä käyttäjän mieltymysten mukaan! Mitä enemmän siis ohjelmaa käyttää sitä paremmin se osaa foodielle suositella erilaisia aineksia ja reseptejä. Kiinnostava teknologinen ilmiö ruokasaralla, mutta nyt puuttuu vain se iPhone. Ennen valkoisen herkun hankkimista joudumme siis etsimään reseptit ihan itse ja jopa kirjoitamaan ne paperille...

(Kuva: Foodie.fm)

Pohjoinen dieetti

2010-02-02T14:30:00.004+02:00

The Guardian -lehden verkkoversiosta löytyi mielenkiintoinen artikkeli "pohjoismaisesta dieetistä". Skandinaavisen ruokavalion ihannointi alkoi jutun mukaan siitä, kun Noma-ravintolan omistaja Claus Meyer toi yhteen joukon skandikokkeja, joiden yhteistyön tuloksena syntyi The New Nordic Cuisine Movement -manifesto. Manifeston keskeisin idea on tuoreiden kausivihannesten, riistan, rukiin, rasvaisen kalan sekä lähiruoan suosiminen. Kuulostaa hyvältä.

Pohjoismaisen dieetin ylistys sai uutta potkua, kun muutama vuosi sitten tanskalainen tutkijaryhmä totesi skandinaavisen ruokavalion olevan erittäin terveellistä. Mediassa löytö aiheutti uutisia eikä ihme, sillä pohjoismaista ruokavaliota verrataan tutkimuksessa terveysvaikutuksiltaan paljon ylistettyyn Välimeren ruokavalioon. Nyt pohjoismainen dieetti on laitettu kansien väliin, sillä tanskalainen Trina Hahnemann on julkaissut kirjan pohjoismaisen ruokavalion eduista resepteineen.

Ajatus on kieltämättä ihan hauska, sillä on mukavaa että pohjoismaiden ruokakulttuuria viedään eteenpäin. Itse jäin kuitenkin pohtimaan, onko esimerkiksi suomalainen ruokavalio oikeasti terveellistä vai mennäänkö kirjassa ja ruokavaliossa mielikuvien pohjalta. Guardianin toimittajan tavoin kyseenalaistan myös sen, onko pohjoismaisesta ruokavaliosta ihan oikeasti terveysruokavalioksi vai onko kyse vain kokoelmasta terveellisiä reseptejä, jotka nyt vain sattuvat löytyvän Skandinavian alueelta.

Mitä ajatuksia pohjoismainen dieetti teissä herättää? Toteutuuko manifeston ruokavalio lukijoiden kotona?

(Kuva: jamesmorton - Creative Commons)

Terveellistä pikaruokaa

2010-01-31T12:50:00.000+02:00

Mikä on terveellistä, nopeaa ja helppoa valmistaa sekä kaiken lisäksi ihan mielettömän hyvää? Ei, emme puhu dieettihampurilaisista tai pikapastasta (vietämmehän vehnättömän kuukauden viimeistä päivää!) vaan aasialaisista tuorekevätrullista! Vinkki näihin herkkuihin löytyi Hanna Jensenin blogista, mutta Jensenin tiedoista poiketen löysimme näitä isoja, lautasen kokoisia, riisipapereita juurikin aasialaiskaupasta (Vii Voan). Kuvien perusteella nämä paperit paperit näyttävät hieman ohuemmilta, mutta veikkaamme maun olevan sama merkistä riippumatta. Vii Voanin myyjä tosin suositteli mahdollisimman ohuita papereita tuorerulliin, joten kannattaa kysyä neuvoa jos tarjolla on useampaa riisipaperimerkkiä. Ohje on kahdelle, mutta ainakin meidän paketista jäi vielä monta riisipaperia käyttämättä.

1 pkt ohuita riisipapereita
1 rapea salaatti
2 avokadoa
ituja
4 retiisiä
1 kiinteä maustamaton tohu
1 pussi katkarapuja
puolikas punainen chili
peukalonpää inkivääriä
kourallinen korianteria
2 valkosipulia
2 limen mehut
loraus ketsuppia
1 rkl sokeria
0,5dl soijaa
0,5dl vettä
sweet chili -kastiketta ja soijaa dippailuun

Sulata katkaravut. Valmista kulhossa liemi katkaravuille puolikkaasta viipaloidusta chilistä, hienonnetusta inkivääristä, pilkotusta valkosipulista, tuoreesta korianterista ja limemehusta. Lisää hieman soijaa ja laita sulaneet katkaravut liemeen maustumaan.
Valmista tofu. Sekoita kulhossa puoli desiä soijaa, loraus ketsuppia, sokeria ja vettä. Viipaloi tofu ja kuumenna pannu tulikuumaksi. Laita tofut pannulle (ilman öljyä) ja paista molemmin puolin rapeaksi. Kaada päälle soijaseos ja anna liemen kiehua hiljalleen pois. Ota maustuneet tofuviipaleet lautaselle jäähtymään.
Valmistele muut täytteet eli viipaloi avokado, pese idut ja salaatti ja leikkaa retiisit ohuiksi viipaleiksi. Asettele täytteet lautaselle ja ota riisipaperit esille.
Valmista tuorerulla: Kostuta riisipaperi esimerkiksi sumutinpullolla molemminpuolin. Kun paperi on pehmeä, lisää toiselle reunalle täytteet, rullaa täytteen puolelta paperi päälle, käännä reunat sisään ja kiedo rullalle. Dippaa sweet chili -kastikkeeseen tai soijaan.
Vinkki papereiden kostutukseen: Omat paperimme olivat ennen kostutusta kuivia ja kovia, mutta pehmenivät vedellä. Kannattaa kuitenkin olla kärsivällinen eikä kostuttaa papereita liikaa, sillä silloin niistä tulee inhottavan limaisia. Paperit eivät pehmene heti eli ei kannata hosua veden kanssa vaan odottaa kiltisti. Nälkäisenä odottaminen on suhteellisen mahdotonta, mutta kannattaa ainakin yrittää!

MIETTEITÄ VEHNÄTTÖMÄSTÄ KUUKAUDESTA
Vehnätön tammikuu vetelee viimeistä päiväänsä ja yllättävää kyllä ei, kummallakaan ole mitään mieletöntä "jee huomenna vehnää!" -fiilistä. Toisaalta on ihan mukavaa, että voi 30 päivän jälkeen syödä ilman rajoituksia ja nauttia myös ajoittaisista pastaruoista. Kuukauden pahimmaksi haastajaksi osoittautui kuitenkin laskiaispulla, joka kuuluu muutenkin talven lempiherkkuihin. Vehnäleipää ei sen sijaan tee mieli, mutta toisaalta syömme muutenkin lähinnä täysruisleipää.
Oliko kuukaudesta kuitenkaan mitään hyötyä? 30 päivän jälkeen voi helposti sanoa, että kyllä ja ei. Oma ruokavalio on laajentunut ja ruokatietoisuus on lisääntynyt huimasti kuukauden aikana. Tähän tosin vaikutti myös tavoite olla syömättä lisäaineita (onnistui suhteellisen hyvin) ja suosia luomua, mutta jo pelkkä vehnättömyys pakotti miettimään omaa ruokailuaan sekä keksimään ja kokeilemaan uusia reseptejä. Myös virkeystaso on ollut hieman parempi eikä ruoan jälkeen ole ollut pastaruoista tuttua ähkyä oloa. Kuukauden aikana on kuitenkin joutunut tunnustamaan oman hiilariaddiktionsa, sillä sokeria ja muita hiilaripiikkejä on tehnyt mieli entistä enemmän. On siis pakko myöntää, että keho on oppinut saamaan sokeripiikkinsä jostain ja tämä näkyi vehnättömän kuukauden aikana erittäin korkeana makeanhimona. Pelottavaa...
Hiilareita pystymme tuskin siis kokonaan eliminoimaan, mutta luulemme kuukauden vaikuttaneen ruokavalioomme pysyvästi. Ainakin nyt tiedämme vaihtoehtoja pastalle ja jatkamme varmasti yhä monipuolisemman ruokavalion toteutusta jatkossa. Toisaalta italialainen ruoka pastoineen kuuluu elämämme nautintoihin ja välillä elämästä pitää ihan vain nauttia. Uskomme myös vuoden ensimmäisen laskiaispullan maistuvan mainiolta, mutta voimme vain toivoa ettei olo ole ihan karmea sen jälkeen...

Merta edemmäs makkaralle

2010-01-30T13:00:00.001+02:00

Pakkautuessamme kolmansiin housuihin, neljänsiin villapaitoihin ja jo toisiin villakaulaliinoihin kävi mielessä, onko tässä mitään järkeä. Elohopea laski -16C ja tuulikin pyöri puuskissa yli kuuden metrin vauhtia. Epäröivät katseet kohtasivat hetkellisesti ja jopa ilman sanoja ymmärsimme kyseenalaistavamme mielihalumme makkaraan. Onko lihanhimo naaman jäädyttävää pakkasta vahvempi? Kyllä.

Pukeutumisemme oli varmasti kaukana Hel Looksin muotipiireistä, mutta 10 hengen villaan, karvaan ja untuvaan pukeutuneessa seurueessamme tunsimme olevamme yhtä perhettä. Matka kohti makkaraa ja kuumia juomia alkoi hilpeissä tunnelmissa Helsinginkadu kulmilta. Suuntasimme retkemme kohti talvista Seurasaarta, jossa vierailijat pääsevät grillipuuhiin juhlakentän vierellä sijaitsevalle avogrillille. Perille päästyämme ei kulunut aikaakaan kun pakkasen purema luontoäiti pakotti turvautumaan lämmikkeisiin. Minttukaakao ja rommilla terästetty omenglögi täyttivät tehtävänsä. Kuumien juomien lisäksi ravitsimme talven ryvettämää mieltä lisäaineettomalla Vatajan Oiva-grillimakkaralla. Kyllä se taitaa olla niin, että talvea jaksaa vain siitä nauttimalla!

Tässä vielä nauttimamme kuumien juomien reseptit muille talven retkeililjöille. Pakkasilla kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan yksi termospullo retkeilijää kohden, sillä kuuma juoma maistuu erityisesti pysähdyspaikalla kun kylmä ilma alkaa todenteolla pureutua vaeltajan luihin ja ytimiin. Molemmat ohjeet ovat 0,5l termospulloon.

Omenaglögi:
3,5dl omenamehua
1,5 dl vaaleaa rommia
1 kanelitanko
puolikas pussillinen glögimaustetta
loraus sitruunamehua

Kiehauta omenamehu mausteineen. Lisää rommi ja purista mukaan sitruunamehua. Siivilöi juoma termospulloon.

Minttukaakao:
5dl maitoa
kaakaojauhetta
minttuviinaa

Kuumenna maito, lisää kaakaojauhe ja sekoita. Lisää minttuviinaa. Lisää minttuviina, sillä ensimmäisellä kerralla et kuitenkaan laittanut tarpeeksi. Nauti esimerkiksi nuotiolla paahdettujen vaahtokarkkien kera.

MITEN SEURASAAREEN?
Seurasaareen pääset suoraan jäitä pitkin kävelemällä tai keskustasta bussilla numero 24. Saaren juhlakentällä sijaitseva kioski on avoinna viikonloppuisin ja sen aukiololoaikoina on vierailijoilla mahdollisuus käyttää saaren puugrilliä. Vierailijat sytyttävät grillin itse eli tulitikut mukaan! Matkaan kannattaa pakata myös ylimääräinen villapaita tai -viltti, sillä pysähdyttäessä tulee helposti kylmä. Jos makkara ei maistu tai haluaa nauttia kuumia juomia sisätiloissa suosittelemme vierailemaan Villa Angelicassa.

Juustotarjottimelle: ruislastut

2010-01-29T10:00:00.000+02:00

Tässäpä lukijoille oiva viikonlopun herkkuvinkki: otetaan esille hieman vuohenjuusto-brietä, sinihomejuustoa, hedelmiä sekä pullo hyvää viiniä. Viimeistellään pöytä Päivärinteen ruislastuilla ja nautitaan luultavasti aivan liian nopeaan tahtiin. Sen verran hyviä ovat nimittäin nämä lastuherkut, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla! Täydellistä ja mikä parasta - vehnätöntä! Helsingissä herkkuja myy Eat & Joy -maatilatori ja muut myyntipaikat löydät täältä.

(Huom: tämä ei ole lastuilla maksettu mainos...valitettavasti!)

Vehnätön tammikuu: erävoittoja ja lipsumisia

2010-01-26T12:27:00.003+02:00

Vehnätön tammikuu lähestyy loppuaan. Kuukausi on ollut mielenkiintoinen kokeilu, mutta elämämme muuttuu tuskin täysin vehnättömäksi sen jälkeen. Olemme nimittin kohdanneet vehnättömyyden pahimman haastajan: laskiaispullan. Kahviloiden vitriineissä pullistelevat kermapullat ovat testanneet tahdonvoimaa aikalailla - miten joku edes voi näyttää niin herkulliselta?

Kolmen viikon aikana pahin pastanhimo on kuitenkin laantunut eikä kaupan leipätiskin ohi käveleminen tuota enää ongelmia. Myös oma virkeystaso ja hyvä fiilis on kasvanut, kun ei ole ahtanut itseään täyteen leipää tai pastaa. Toisaalta ajoittain olemme kaivanneet jääkaapista löytyvistä jämäaineksista kehiteltyjä pastaruokia, sillä munakkaat ovat alkaneet tökkiä eikä riisiäkään jaksaisi joka päivä syödä. Toisaalta tammikuun aikana "löydetty" quinoa on tehnyt pysyvän vaikutuksen ruokavalioomme. Kokeilimme sitä muun muassa Chili sin carnen kera.

Hyvästä olosta huolimatta on totuuden nimissä kerrottava myös lipsumisista. Farfalle on nimittäin kuukauden aikana nauttinut äärimmäisissä nälkäolosuhteissa kerran pizzaa sekä vehnätortilloja. Viime sunnuntaina suuhun livahti myös Ben & Jerry'sin Strawberry Cheecake -jäätelöä, joka sisältää vehnää. Aijai! Mutta viikko aikaa vielä kieltäytyä ja se viedään loppuun kunnialla. Täytyy kuitenkin myöntää, että Fakta haaveilee jo nyt 1. helmikuuta nautittavasta jättimäisestä laskiaispullasta! Saa nähdä mikä on fiilis sen jälkeen... Koko vehnättömän kuukauden arviointi sekä fiilistelyt tulossa toki viikonloppuna!

P.S. Teimme vehnättömän aterian kuukauden ruokahaasteeseen ja äänestämässä voit käydä täällä!

(Kuva: Matti Mattila - Creative Commons)

Aurinkoon! Eli thaimaalainen katkarapukeitto

2010-01-22T10:00:00.001+02:00

Tämän reseptin sai Fakta lomaillessaan muutaman kuukauden ajan Aasiassa. Hyvää ja ehdottomasti vehnätöntä ruokaa! Varoituksena on tosin mainittava, että resepti aiheuttaa vakavia kaukokaipuun oireita... Ohje on kahdelle.

5 dl kana- tai kasvislientä
pussi katkarapuja (tuoreita tai ihan tavallisia pakastealtaasta)
5 sientä
1 limen mehu
4 sitruunaruohon vaalea osa (muutama sentti päästä)
4 revittyä kaffirlimen lehteä
2 rkl kalakastiketta
muutaman sentin pala galang-juurta
3 rkl chilitahnaa
2 tuoretta chiliä
loraus kookoskermaa
korianterinlehtiä revittyinä

Kiehauta liemi kattilassa. Lisää veitsellä murskatut (eli laita veitsi lappeelleen ja paina ruohoja) ja paloitellut sitruunanruohot, viipaloitu galanga, chilitahna, limelehdet, kalakastike, pilkotut chilit ja anna liemen kiehahtaa uudelleen. Lisää pilkotut sienet ja katkaravut. Lisää hieman lämpöä ja anna keittyä hetki. Siirrä liemi levyltä ja lisää limemehu. Tarjoile revityn korianterin kera.

BANGKOKIN PARAS RAVINTOLA?
Pakko vinkata teille lukijoille maailman parhaasta thai-ravintolasta. Paikka löytyy Bangkokista eli jos kaupunkiin eksyy on tämä must visit -paikka! Fakta ystävineen löysi ravintolan eksymällä ja kysymällä neuvoa ohikulkevilta paikallisilta. Muita turisteja ei paikassa näkynyt ja ravintola onkin "pelkkä" avohuone kadun seinässä. Ravintolan nimi oli luultavasti "55" (tai mahdollisesti 57 tai 59) ja se löytyy Sukhumvit Roadilta, Soi 38 ja Soi 61 väliltä. Jos kävelet Soi 38:n kohdalta Soi 61:lle, löydät ravintolan kadun vasemmalta puolelta. Toivotaan, että paikka on vielä pystyssä. Oli nimittäin sen verran hyvää ruokaa! Jos et pääse Bangkokiin asti voit nauttia erinomaisesta thaimaalaisesta myös Kalliossa sijaitsevassa Lemon Grass -ravintolassa.