Edellisessä postauksessa pohdin ruoan ja yhteiskuntaluokan yhteyttä. Kuten kirjoitin, on pikaruoan kulutus noussut Yhdysvalloissa ja erityisesti maan köyhä väestö korvaa aterioitaan hampurilaisilla tai kanakoreilla. Selatessani The New York Timesin ruokasivuja, bongasin uuden aiheeseen liittyvän uutisen. Nähtävästi New Yorkissa on astunut voimaan säädös, jonka mukaan pikaruokaloiden on ilmoitettava tiskillä myytävien tuotteiden kalorimäärät. Tämän säädöksen katsottiin vaikuttavan erityisesti köyhien alueiden asukkaiden terveyteen, mutta toisin kävi. Uusimpien tulosten mukaan kalorien esittäminen ei ole muuttanut ruokailutapoja vaan taustalla vaikuttaa edelleen raha. Itseäni jäi mietityttämään, miksi kaupasta ostettu ruoka on Yhdysvalloissa kallista. Vai onko pikaruoka vaan todella todella halpaa? Voisiko asiaan vaikuttaa verotuksen avulla? Suomessa onneksi hampurilaisateria taitaa maksaa vielä yli 5 euroa (?) ja sillä rahalla tekee jo hyvät kotihampurilaiset. Takuulla parempaa ja terveellisempää!
p.s. Täytyy kyllä myöntää, että pikaruokaheikkous löytyy myös tästä keittiöstä...Nimittäin juuri sunnuntaina haimme Moinamotista jälleen kerran pizzat (Lady Libertyt)sunnuntaiheikotukseen. Hyvää oli! Mutta onko pizza pikaruokaa?
(kuva: Flickr - Monsieur Lui - CC)
Riippuu pizzasta :) Perus karvakäsikebabin liikennemerkin kokoiset rasvapommit voitaneen laskea siksi itsekseen, kun taas pienempi kasvispainotteinen, ohut- ja rapeapohjainen herkkupala tuskin on :)
VastaaPoistaNew York Timesissa oli yli vuosi sitten juttu, joka on jäänyt aika pysyvästi mieleen. Kun tänne ei voi näköjään juttuja pasteta, niin hakekaa googlella "Tighten your belt, strenghten your mind".
VastaaPoistaJutun pointti oli se, että huonommin toimeentulevalle ruoka on tapa hallita omaa kulutuskuriaan. Jos joka päivä joutuu kieltäytymään tietyistä ostoksista, esimerkiksi kallis lehti, hieno vaate tai muutenkin olemaan koko ajan tietoinen omista taloudellista rajoitteistaan, niin se lopulta ajaa siihen, että itselle halutaan antaa näitä kulutusnautinnon hetkiä syömällä epäterveellisemmin. Eli ikäänkuin ihmisillä on vain tietty määrä kieltäytymistä itsessään, ennen kuin mitta tulee täyteen ja on pakko saada hemmotella itseään. Rikas voi ostaa sen lehden/elokuvan/paidan kun tekee mieli hemmotella tai palkita itseään, köyhälle usein ei jää muuta vaihtoehtoa kuin se suklaapatukka tai hampurilainen.
Kyllä kaikki tietävät, että McDonald'sin ruoka on epäterveellistä. Itse asiassa kaloreiden listaus tiskillä saattaa jopa lisätä tätä tietoisuutta ja tehdä siitä entistä houkuttelevamman tällaisena itsensä palkitsemisvaihtoehtona.
Itse käyttäydun juuri Henrin kuvailemalla tavalla! Välttelen kalliita baareja ja yökerhoja enkä shoppaile juuri koskaan. Ravintolassakaan en syö enää ollenkaan. PAITSI hot wingsejä. Järjettömän rasvaisia, uppopaistettuja kanansiipiä rasvaisessa soossissa ja kylkeen rasvaa tirskuvat rapeat kierreranskalaiset tai ristikkoperunat ja tupladippi, tottakai! Ja tätä tulee tehtyä parhaimmillaan 2-4 kertaa viikossa, juurikin syystä, että se on köyhän ainoa halpa ja helppo luxusherkkuhetki :) Kyllä silloin hymyilyttää eikä tosiaan mietitä ottaisko pienen annoksen vaan aina niin paljon kuin napa vetää...
VastaaPoistaAnonyymi1: No näin ollaan ajateltu! Mmm..tekeepäs mieli pizzaa :D
VastaaPoistaHenri: Joo tosta tulikin kuultua joskus. Mielenkiintoista, mutta epäilen että kyse olisi vain tästä. Kai kyse on myös kulutustottumuksista, siitä mistä sitä hyvää fiilistä on opittu hakemaan? Ja saahan hemmottelua myös "laadukkaasta" ruoasta, Jenkeissä taitaa vaan olla niin, että McDonaldsin kassalle houkuttelee myös hinta. Mutta ihan valideja pointteja tossa on.
Anonyymi: MISTÄ saa hyviä hot wingsejä? Suomessa en ole vielä niihin törmännyt :/