Kauravarrasleipä

Blogirundimme pääsi vihdoin myös Viva Ciabatta!:n reviirille. Etsimme blogista pitkän tovin kaltaisillemme leipänoviiseille sopivaa leipää, sillä usea resepti tuntuu vaativan varmempia leipurinotteita tai ainakin vaivauskonetta (tms...). Sopivaksi reseptiksi valikoitui lopulta kauravarras, jota Viva Ciabattan Aleksi kuvailee näin: Tällaiset varrasleivät missä on öljyä aika paljon on hyviä jos tahtoo tehdä oikeaa leipää mutta ei ole juuri leivän tekoon ehtinyt vielä syventyä. Täydellistä siis näille peukaloille, jotka eivät kovin usein jauhoon upotu! Grammaohjeita pyrimme noudattamaan mahdollisimman tarkasti, mutta ilman vaakaa. Arvioimme, googletimme ja heitimme osan mitoista myös aika lonkalta. Hyvää tuli, vaikka aluksi jännitimme tuleeko uunista rinkulakorppu. Ohje on suoraan Viva Ciabattan -sivuilta, mutta laitoimme sulkuihin omat desimittamme. Toivottavasti emme riko leipureiden pyhiä sääntöjä!

190 g vehnäjauhoja (3dl)
175 g vettä (1,75dl)
50 g kaurahietaleita (reilu dl)
20 g öljyä (1,5 rkl)
10 g ruisjauhoja (1 rkl)
6 g suolaa ("hyppysellinen")
5 g hiivaa (1/10 tuorehiivaa)
(5 g hunajaa) (loraus)

Liota kaurahiutaleet vedessä jonkun aikaa. Vaivaa kaikista aineista paitsi suolasta ja öljystä taikina. Lisää loput aineet kun taikinassa on jo jonkunlainen sitko ja vaivaa valmiiksi. Anna levätä noin tunti ja muotoile pötköksi josta tee varras, nosta 45 minuuttia. Jauhota leipä ja viillä hienoksi, paista valmiiksi (F&F: me paistoimme parikymmentä minuuttia 225C uunissa).

ELOVENA-TYTTÖ
Elovena-kaurahiutalepurkin vaalea neito taitaa olla jo yksi suomalaisuuden käsitteistä. Alkuperäisen Elovena-tytön piirsi vuonna 1925 taiteilija Joel Räsänen joskin piirroksen alkuperästä ei täyttä varmuutta ole. Vaikka vaalea tukka, viljapelto ja kansallisasu ovat iskostuneet varmasti jokaisen suomalaisen alitajuntaan, oli kansallisikoni itseasiassa alunperin tummatukkainen neitonen! Nähtävästi blondeilla on kuitenkin hauskempaa – ainakin kaurahiutalepurkin kyljessä, sillä sen verran muikeasti putelin blondi kannessa hymyilee.

Mansikkadaiquri

Perjantaina kuumuus nousi asfaltista ja ulkona porottava aurinko kutsui urhoollista graduilijaa luokseen. Kolmen aikaan oli taivuttava ja siirryttävä kesän vakipaikaksi muodostuneelle kattoterassille. Tarkoituksena oli tosin tehdä töitä, mutta läppärillä työskentely oli aurinkoisessa säässä yllättävän haastavaa. Harmi... Niinpä Fakta kutsui katolle joukon ystäviä, pyöräytti tehosekoittimessa mansikkadaiqurit ja nautti ah-niin-harvinaisen-suloisesta kesäsäästä. Ilta jatkui Siltasen terassilla (maistakaa Katy-rosesiideriä!) ja hikisellä tanssilattialla. Kiitos ystävät, kiitos kesä!

vaaleaa rommia
tuoreita mansikoita
sitruunamehua
jäämurskaa
(minttua - huom: ei kuulu "oikeaan" mansikkadaiquriin, mutta toimii hyvin!)

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa. Maista suhteet kunnes drinkki on ns. hyvää. Kaada lasiin ja nauti!

Kesäaamiainen

Pakko tunnelmoida päivän aamupalalla: café au lait, mysliä, jugurttia ja tuoreita vadelmia. Aurinko ja kesä, nyt nautitaan!

Homemade Lemonade

Viime syksyn Berliinin lomalla ihastuimme White Trash Fast Food -ravintolan tarjoilemaan homemade lemonadeen eli kotitekoiseen sitruunajuomaan. Samaista juomaa on tehty (huom. ilman vodkaa..) myöhemmin myös kotona. Sopii hyvin kesäpäivän virvoikkeeksi!

1 sitruunan mehu (tai enemmän/vähemmän riippuen makutoiveista)
kourallinen tuoretta minttua
2-4 rkl tomusokeria

Purista kannuun sitruunanmehu ja lisää sokeria maun mukaan. Sekoita ja sulata sokeri sitruunamehuun. Kaada päälle kylmää vettä, lisää tuoretta minttua (,puristetut sitruunapalat) ja sekoita. Tarjoile jääkylmänä jääpalojen kera. Nam!

NIPPELITIETOA SITRUUNAJUOMASTA
Vaikka lemonade mielletään perinteiseksi amerikkaiseksi juomaksi, ulottuu sen historia Lähi-Itään. Ensimmäinen kirjoitettu todiste sitruunajuomasta löytyy muinaisen Egyptin ajoilta, persialaisen runoilijan ja matkaajan Nasir-i-Khusrawin kirjoituksista. Muinaiset kirjoitukset osoittavat, että aikoinaan egyptiläiset maanviljelijät virvoittivat itseään nauttimalla viikunoista, hunajasta ja sitruunasta tehtyä juomaa. Myöhemmin sitruuna levisi myös Eurooppaan ja sitä kautta Yhdysvaltoihin. Nykyään sitruunajuomat eli lemonadet lajitellaan kolmeen eri laatuun: kirkkaaseen (sitruunaa ja vettä), sameaan (sitruunaa, sokeria ja vettä) ja kuplivaan (sitruunaa, sokeria ja hiilihapotettua vettä). Huolimatta tekotavasta on juoma paras ja helpoin kesäpäivän juoma. Aikuisille juoma maistuu myös drinkkinä kun kannuun lisätään pieni annos vodkaa...

Perunasalaatti

Blogiseikkailun kolmas ruoka löytyi Chocochilin puolelta. Päädyimme tekemään herkulliselta kuulostavaa Vihreää perunasalaattia lauantaiselle piknikille, jonka aikana nautittiin myös Hakkaraisen ohuita chorizo-makkaroita. Salaatti oli sen verran hyvää, ettei kumpikaan bloggaajista tajunnut ottaa siitä kuvaa ennen kuin jäljellä oli pelkkä salaattikulhon pohja! Ei muuten kestänyt kauaa... Suosiosta johtuen päätimme tehdä samaista salaattia vielä sunnuntainkin puolella kasvispihvien (resepti tällä viikolla) lisukkeeksi. Ihanaa oli ja kaikki meni – onneksi kuvaaja ehti ikuistaa perunasalaatin, jota tullaan varmasti syömään vielä useammankin kerran! Ohje on suoraan Chocochilin puolelta. Käytimme pähkinöiden sijaan pistaaseja (allergian vuoksi) ja sekoitimme kaikki ainekset ronskilla otteella sekaisin.

uusia perunoita
tuoreita vihreitä papuja
0, 5 ruukku basilikaa
80 g pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
1 tl sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
kevätsipulia
villirucolaa
siemeniä ja pähkinöitä

Keitä perunat. Leikkaa pavuista päät pois ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan. Pavut saavat jäädä hiukan rapeiksi.Sekoita sauvasekoittimella peston aineet: basilika, pinjansiemenet, valkosipuli, sitruunamehu, suola ja pippuri. Lisää oliiviöljyä, kunnes koostumus on sopiva.Sekoita pesto hiukan jäähtyneiden perunoiden ja papujen jokkoon. Lisää sekaan silputtua kevätsipulia. Rouhi sekaan reilusti mustapippuria ja tarkista, onko salaatissa riittävästi suolaa. Laita kulhoon silputtua rucolaa, sesaminsiemeniä ja pistaaseja. Sekoita hyvin.

KESÄSÄÄ LÄMMITTÄÄ?
Lauantaina bloggaajat nauttivat mahtavasta kesäsäästä piknikillä. Ulkona tuli vietettyä yhteensä 14 tuntia ja kaikki ateriat syötiin puistossa. Ilta päättyi Bar Loosen alakerran tanssilattialle ja lämpimässä yössä pyöräilyyn. Tätä on kesä! Mutta jatkuuko se? Huijataanko suomalaisia taas uskomaan, että kesä tuli jo, kun oikeasti ilmat yleensä viilenevät kesäkuulle tultaessa? Enää ei tarvitse elää epätietoisuudessa, sillä täällä kertoo sammakkomies miltä kesä 2010 näyttää! Hyvältä näyttää, sillä miehen mukaan kesä menee jokseenkin näin: "Veikkaan, että kolmesta viiteen viikkoon on hellejaksoa. Välillä käy ukkosjakso, mutta sen jälkeen lämpenee uudelleen. Jossain käy jopa yli kolmenkymmenen, mutta suurin osa on 25 - 30 astetta. Marjavuodestakin tulee kohtalainen tai melko hyvä".

Onko shampanja hintansa arvoista?

Otsikossa olevan kysymyksen esittää itseasiassa The Guardian -lehden toimittaja Victoria Moore. Artikkelissaan Moore kertoo olleensa Lontoossa järjestetyssä shampanja-tastingissa, jossa ranskalaiset viinitilat esittelevät tuotteitaan. Mooren mukaan vain harva juoma oli maistamisen - puhuttakaan ostamisen - arvoisia. Mistä tämä kuitenkaan johtuu? Eikö perinteisten shampanjatalojen juomien pitäisi olla tasaista "laatukamaa"?

Nähtävästi sokea luotto pullon etikettiin ei shampanjan kohdalla toimi: Champagnen alue on Ranskan ainoa viinialue, jossa shampanjatuottaja saa myydä jo pullotun, vielä kuplattoman tuotteen eteenpäin muille shampanjataloille. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että etiketti ei kerro juoman alkuperästä mitään - tuote voi olla minkä tahansa alueen viinitilan kuohuvaa ja vain kuohu on etiketissä lukevan talon "valmistamaa". Mooren mukaan käytäntöä ei myönnä kukaan, mutta että useat pientila tuottajat kertovat "off the record" myyvänsä tuotteitaan myös suuremmille viinitaloille (nimiä mainitsematta, totta kai).

Aika uskomaton touhua! Tieto tuli yllätyksenä meille, mutta ei ihme: juomme shampanjoita todella harvoin, vaikka niistä muutaman kerran on tullut kirjoitettua. Mutta jos kunnon kuplivaan ei tässä maailmassa voi luottaa niin mihin sitten? Noh, ainakin oman kokemuksen mukaan on Veuve Clicquot ollut aina hyvää ja viimeksi maistetu Piper-Heidsieckin Rosé Sauvage yllätti iloisesti. Pakko siis tukea tuttuja ja turvallisia (ja toivoa, että maailmassa pysyy edes joku roti!).

(Kuva: Champage-alue, Meanest Indian - Creative Commons)

Ravintolalöytö

Vaikka molemmat bloggaajat muistivat onnitella tänään äitejään, ei mieliimme ollut iskostunut se fakta, että tänään vietetään maanlaajuista pyhäpäivää. Tuttuun tapaan raahauduimme lähikauppaan vain huomataksemme sen ja kaikkien muiden ruokakauppojen olevan tänään kiinni!

Hetken ihmeteltyämme päätimme mennä ulos syömään ja hetken Hakaniemessä hortoiltuamme (Juttutupa - liikaa perheitä) päädyimme testaamaan Hämeentiellä* sijaitsevaa, pizzerialta näyttävää, intialaista ravintolaa Zabaa/Sabaa**. Testikierros sai hyväksyvät arvosanat: maut olivat kohdallaan (maistoimme ruokia nro. 1 & 4) eikä hinnatkaan olleet pahoja (pääruoat 10-17e).

Parasta paikassa taitaa kuitenkin olla lounas, jota tarjoillaan joka arkipäivä klo 15 asti. Tuolloin paikan kaikki intialaiset ruoat irtoavat 7,90 euron hintaan. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka miljöö ei olekaan viihtyisimmästä päästä. Toivotaan, että paikasta löytyisi myös uusi Lady Liberty. Rakastamamme Moinamoti on nimittäin vast'ikää lopettanut. RIP.

*Paikka löytyy siis Neljännen Linjan ja Viidennen Linjan välistä, Valintataloa vastapäätä.
** Bloggaajien välillä löytyy ristiriitaisia muistikuvia paikan nimestä. Etteköhän näillä ohjeille löydä kuitenkin paikan pääle!

(Kuva: wilyumzzz - Creative Commons)