Totuus pariisilaisista

Voisi kuvitella, että Pariisista saa hyvää kahvia. Onhan esimerkiksi käyttämämme Parisien-kahvi nimetty juuri tuon rakkauden kaupungin mukaan. The New York Timesin kahvisivujen kuraattori (??) Oliver Strand lyö kuitenkin kortit pöytään ja heittää ilmoille patongit ja croissantit räjäyttävän kysymyksen: "Miksi ranskalainen kahvi on niin pahaa?". Strandin mukaan pariisilainen kahvi on pahaa, koska maassa tehdään "ne pienet jutut" väärin: kahvipavut ovat vanhoja, laitteet likaisia. Kyse on jutun mukaan myös pariisilaisten makutottumuksista ("cafe au lait ei ole cappucino") sekä kahvilaatujen käytöstä (25% robustaa). Perustavanlaatuinen syy on kuitenkin koko kahvilakulttuurin olemuksessa. Pariisilainen kahvi ei ole pelkkää kahvia. Se on istuskelua ja ohi kulkevien ihmisten seuraamista. Se on rituaali. Toisin sanoen: kauniissa kaupungissa très chicina istuskelu ei kaipaa hyvää kahvia. Kuulostaa ehkä kovalta väitteeltä, mutta toisaalta sama ilmiö löytyy myös Suomesta - tosin hieman eri kontekstissa. Suomalainen perusmakkara ei päätä huimaa, sillä makkara ei ole pelkkä makkara. Se on kesämökki, juhannusaatto, peilityyni järvi ja aamunhämärässä kiekuva kuikka. Se on kesän rituaali.

(Kuva: Mohsan - Creative Commons)