sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kauravarrasleipä

Blogirundimme pääsi vihdoin myös Viva Ciabatta!:n reviirille. Etsimme blogista pitkän tovin kaltaisillemme leipänoviiseille sopivaa leipää, sillä usea resepti tuntuu vaativan varmempia leipurinotteita tai ainakin vaivauskonetta (tms...). Sopivaksi reseptiksi valikoitui lopulta kauravarras, jota Viva Ciabattan Aleksi kuvailee näin: Tällaiset varrasleivät missä on öljyä aika paljon on hyviä jos tahtoo tehdä oikeaa leipää mutta ei ole juuri leivän tekoon ehtinyt vielä syventyä. Täydellistä siis näille peukaloille, jotka eivät kovin usein jauhoon upotu! Grammaohjeita pyrimme noudattamaan mahdollisimman tarkasti, mutta ilman vaakaa. Arvioimme, googletimme ja heitimme osan mitoista myös aika lonkalta. Hyvää tuli, vaikka aluksi jännitimme tuleeko uunista rinkulakorppu. Ohje on suoraan Viva Ciabattan -sivuilta, mutta laitoimme sulkuihin omat desimittamme. Toivottavasti emme riko leipureiden pyhiä sääntöjä!

190 g vehnäjauhoja (3dl)
175 g vettä (1,75dl)
50 g kaurahietaleita (reilu dl)
20 g öljyä (1,5 rkl)
10 g ruisjauhoja (1 rkl)
6 g suolaa ("hyppysellinen")
5 g hiivaa (1/10 tuorehiivaa)
(5 g hunajaa) (loraus)

Liota kaurahiutaleet vedessä jonkun aikaa. Vaivaa kaikista aineista paitsi suolasta ja öljystä taikina. Lisää loput aineet kun taikinassa on jo jonkunlainen sitko ja vaivaa valmiiksi. Anna levätä noin tunti ja muotoile pötköksi josta tee varras, nosta 45 minuuttia. Jauhota leipä ja viillä hienoksi, paista valmiiksi (F&F: me paistoimme parikymmentä minuuttia 225C uunissa).

ELOVENA-TYTTÖ
Elovena-kaurahiutalepurkin vaalea neito taitaa olla jo yksi suomalaisuuden käsitteistä. Alkuperäisen Elovena-tytön piirsi vuonna 1925 taiteilija Joel Räsänen joskin piirroksen alkuperästä ei täyttä varmuutta ole. Vaikka vaalea tukka, viljapelto ja kansallisasu ovat iskostuneet varmasti jokaisen suomalaisen alitajuntaan, oli kansallisikoni itseasiassa alunperin tummatukkainen neitonen! Nähtävästi blondeilla on kuitenkin hauskempaa – ainakin kaurahiutalepurkin kyljessä, sillä sen verran muikeasti putelin blondi kannessa hymyilee.

2 kommenttia:

  1. no tuliko siitä hyvää ollenkaan? ei tuossa lue :)
    hyvän näkönen tuli kyllä.

    VastaaPoista
  2. "Hyvää tuli, vaikka aluksi jännitimme tuleeko uunista rinkulakorppu."

    Tuli siis hyvää! Ja oli muuten hyvää vielä seuraavana päivänäkin kun reunaan oli tullut pikkasen rapeutta :)

    VastaaPoista