sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Maalaispatonki

Tämä mahtava patonkiresepti on Voisilmäpeliä-blogista.

Pussi kuivahiivaa

1 rkl sokeria
3 1/2 dl vettä (n. 40 asteista, eli kädenlämpöisestä vähän lämpimämpää)
9 dl jauhoja
2 1/2 tl suolaa

Laita sokeri, hiiva ja lämmin vesi kulhoon. Anna seisoa 5-10 minuuttia tai kunnes seos vaahtoaa. (Kannattaa muuten tosiaan olla kärsivällinen, sillä itselläni kesti 15min seoksen vaahtoamiseen.) Lisää ensin puolet jauhoista ja sekoita huolella. Lisää joukoon suola ja loput jauhot ja sekoita suunnilleen tasaiseksi. Vaivaa kymmenisen minuuttia tai kunnes taikina on kimmoisaa eikä tartu sormiin. (Me vaivoimme taasen hieman kauemmin, noin 15 minuuttia.) Öljyä kevyesti iso kulho ja laita taikina kulhoon kohoamaan vähintään puoleksitoista tunniksi. (Me kohotimme taikinaa kiireisen aikataulun takia vain tunnin ja hyvää tuli!)

Laita uunin pohjalle uunikulhollinen vettä ja uuni lämpiämään 250 asteeseen. Laita myös pelti uuniin tässä vaiheessa.
Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja jaa kolmeen osaan. Käsittele yksi pala kerrallaan. Levitä taikinapallo varovaisesti neliöksi, yritä suojella taikinassa olevia ilmakuplia. Taita neliön kaksi vastakkaista sivua neliön keskilinjalle ja painele tiukasti kiinni. Taita muodostuneen sauman kohdalta vielä puoliksi ja nipistele seunat kiinni. Käännä patonki ympäri niin, että sauma on pohjapuolella. Rullaile varovaisesti patonki vähän pidemmäksi ja ohuemmaksi. Toista toisille taikinapalloille. Anna patonkien kohota 30-60 min leivinpaperiarkin päällä. (Kohotimme vain puoli tuntia ja toimi.)

Nosta kuuma pelti uunista (sulje uuninluukku tässä vaiheessa!) ja liu'uta patongit pellille. Tee muutama viilto kunkin patongin pinnalle ja nosta pelti heti uuniin. Paista patonkeja 20-30 min tai kunnes ne ovat kullankeltaisia ja kuulostavat ontoilta kun niitä koputtaa pohjasta.


KOODATTUA RUOKAA
Keskiviikkona Fakta eksyi keittiön sijasta baariin, mutta keittiö ja kokkaaminen sivusi keskustelua myös siellä. Ystäväni hehkutti luvussa ollutta Petos ruokalautasella -kirjaa, joka selvittää ruokateollisuuden muutosta 1800-luvulta lähtien. Kirja siis käsittelee E-koodeja, laadun heikkenemistä, massatuotantoa ja kaikkea sitä, mistä sinä ja minä EMME mielellämme tiedä mitään. Mielenkiintoinen kirjasta löytynyt fakta liittyi leipään. Sen mukaan leipäresepteissä käytetyn sokerin määrä on noussut räjähdysmäisesti sadassa vuodessa eikä tämä johdu sokeriaddiktiosta vaan puhtaasti huonolaatuisesta vehnästä. Huonoa eli mautonta vehnää korvataan siis sokerilla, ja määrät kasvavat. Sokeri on kuitenkin vähäisin nykyleivän ongelma, sillä kun vilkaisee kaupassa myytävän leivän tuoteselostusta, voi kokea aikamoisen yllätyksen. Moni leipä sisältää kymmeniä eri ainesosia, joista moni alkaa kirjaimella E. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin leipoa kotona, ja tätä reseptiä voi suositella huoletta. Leipomamme leipä paljon kehuja toisen ystäväni järjestämällä portugalilaisella illallisella, jonka reseptejä kokeillaan varmasti myös tässä keittiössä! Suomalaisesta leipäteollisuudesta kiinnostuneiden kannattaa muuten lukea Ylioppilaslehdessä ilmestynyt juttu, jonka löytää täältä.

4 kommenttia:

  1. Moro, mulla on kyseinen kirja jos haluat lainaan. Suosittelen teosta lämpimästi!

    Linkin takana hieman vuodentakaista dataa leivästä + resepti

    http://www.ylioppilaslehti.fi/2008/12/12/jokapaivainen-leipamme/

    -Tommi

    VastaaPoista
  2. Hei hyvä juttu, laitan sen itse tekstiin. Ja kirja siis todellakin tänne!

    VastaaPoista
  3. en kyllä tiiä tosta sokerin lisäämisestä leipään.. tosi harvaan sitä laitetaan. eikä normi leivässäkään sitä ee-koodia juuri löydy kun joku emulgontiaine. paahtoleivät ja jumpulapömpylä-sämpylät on sitte eriasia.

    kylmällä vedelä tulee muuten parempi leipä..

    VastaaPoista
  4. Pitääpä kokeilla kylmällä vedellä seuraavalla kerralla :) Niin suomalainen leipä on kai ihan "terveellistä", mutta toisaalta oma leipä on ainakin maistuu paremmalta ;)

    VastaaPoista