skip to main |
skip to sidebar
Paljon käyttämällämme Food & Wine -sivustolla on aika hauska uusi ominaisuus. Sense-o-meter-mittarissa voi nopeasti määrittää omat mieltymykset kuumasta kylmään tai pehmeästä rapeaan ja saada mielentilaan sopivan reseptin. Ensimmäisillä kokeiluilla sai Fakta vinkeiksi punaviinispaghettia (suht nopea), grissineitä (erittäin rapea) sekä suolaisia brownieita (erittäin tummaa suklaata, kuvassa). Käykää kokeilemassa ja vinkatkaa jos mittari osasi ehdottaa sopivia ruokia!
(Kuva: Food & Wine)
Aika lentää kun on kivaa. Tai kun on kiire töissä tai opinnoissa. Tai kun on kiire kivalla tavalla töiden tai opintojen parissa. Toisin sanoen, viikonloput sujahtavat ohitsemme sellaista vauhtia, ettei edes kokkailulle jää aikaa. Onneksi esimerkiksi tämä pasta valmistuu nopeasti ja helposti. Aina on nimittäin oltava aikaa hyvälle ruoalle!
kylmäsavulohta
1 prk kuohukermaa
sipulia
suolaa
pippuria
loraus vodkaa
1 sitruunan mehu
öljyä
Laita pastavesi kiehumaan. Kuullota sipuli pannulla. Nosta pannun lämpötilaa ja Lisää loraus vodkaa. Sekoittele hetki. Lisää kuohukerma, 1 sitruunan mehu (laita ensin puolet ja maista), suolaa sekä pippuria. Anna saostua ja keitä tällä välin pasta. Lisää kastikkeen mukaan viipaloitua kylmäsavulohta ja pilkottua ruohosipulia. Sekoita kastike pastaan isossa kulhossa ja tarjoile sitrunaalohkojen sekä mustapippurirouheen kera.
KALANNAHKAKAUPPAA
Kalalla on aina ollut tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Esihistoriallisena aikana oli maamme pääelinkeino juuri kalastus - tuhansien järvien maassa luonteva ratkaisu. Asutus sijoitettiin tuolloin kalapaikkojen lähettyville ja asuinpaikkaa vaihdettiin pyynnin vuosikierron mukaan. Pikkuhiljaa kaukokalastus väheni ja kalastuskeinojen kehittyessä pystyttivät ihmiset pitkäaikaisia asutuksia kalapaikkojen ympärille. Kalalla ei ollut merkitystä vain yksittäisille perhekunnille vaan kala oli läpi yhteiskuntaluokkien arvostettu luonnonannin. Kuivattu kalaa käytettiin nimittäin myös vaihdantavälineenä oravannahan tavoin. Ehkäpä sieltä tulee sanonta "raha haisee"...?
Viime kesänä vierailimme Lontoossa osittain työn osittain loman puitteissa. Viime viikolla vietimme kaupungissa rehellisen loman. Ja ihana loma olikin: aurinko paistoi, lämpötila kohosi parhaimmillaan lähes 20 asteeseen ja ruokaa sekä juomaa riitti! Berliinin kartan tavoin teimme myös Fakta & Farfalle: Lontoo -kartan. Siitä voi kätevästi nähdä missä menimme ja mitä koimme viiden päivän aikana. Mutta nyt kuvareportaasia (tällä mukaan ei tullut järkkäriä vaan kuvat on otettu pokkarilla) Lontoon loman parhaista paloista:
Ensimmäinen lomapäivä, eli torstai, avautui eteemme aurinkoisena väsymyksestä huolimatta. Edellisen illan lentomyöhästelyistä johtuen unta kertyi huimat 4,5 tuntia! Onneksi kahvi, puisto ja keväinen kaupunki saivat tunnelman nousemaan.
Kahvin avulla kolusimme myös osan British Museumista, joka jäi viime kerralla näkemättä työkiireiden takia. Hienolta näytti, tosin Faktahan nukahti tuolille museon Kreikka-osiossa. Lukuisista kuvatodisteista huolimatta, te saatte säästyä tältä pyhäinhäväistykseltä. Tirsojen jälkeen suuntasimme matkamme kohti Sir John Soanen museota, joka on mielenkiintoinen sekoitus hulluutta ja neroutta. Kyseessä on arkkitehtiopettaja Soanen kotitalo, josta löytyy varmasti satoja eri arkkitehtuurisia tyylejä. Mies rakensi hullun kokoelmansa näyttääkseen opiskelijoille "livenä" erilaisia arkkitehtuuri-, taide- ja rakennustyylejä. Mieletön, hullu ja ilmainen (!) kohde.
Sivistyksen jälkeen oli aika kohdata paikallista kulttuuria eli lähteä pubiin. Oppaana toimi myös majoituksesta vastannut ystävämme Mona. Kuten kuvasta huomaa, oli kaupungin kirsikkapuut täydessä loistossaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana aamuna maistui "pieni" aamiainen. Paikkana Angelissa sijaitseva The Breakfast Club ja lautasella All American (pekonia, tuoremakkaraa, kolme pannukakkua, perunasörsseliä ja kananmunaa) sekä Full Monty (papuja, pekonia, tuoremakkaraa, perunasörsseliä, paahtoleipää). Uskomatonta, mutta totta: söimme lähes kaiken. Hintakaan ei ollut paha: kyseiset ateriat sekä latet ja tuorepuristettu mehu kustansivat yhteensä noin 30 euroa. Näiden jälkeen oli hyvä lähteä jonottamaan Barbican Centerin eläviä lintuja ja sähkökitaroita yhdistävään näyttelyyn. Kannattaa ehdottomasti käydä ja jonottaa suosiolla - mekin seisoimme ulkopuolella lähes tunnin...
Illalla järjestimme dinner partyt kuudelle ystävälle, joihin lukeutui myös sattumalta kaupungissa ollut latvialainen ystävämme Kalvis. Tarjoilu koostui yksinkertaisesta alkupalasta (vihersalaatti, tapenade ja tuoretta leipää) ja Olga's-delistä ostetuista tuoreista (samana päivänä tehdyistä) pastanyyteistä. Täytteiksi valikoitu ricotta-pinaatti, kesäkupritsa sekä tryffeli. Arvaatte varmaan, mikä oli Faktan suosikki... Ilta jatkui pitkälle yöhön syöden, juoden ja musisoiden - olihan mukana yksi jos toinenkin musiikkipelejä hallitseva henkilö!
Seuraavana aamuna heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Eikun ylös ja mahtaville Broadway-ruokamarkkinoille (pakollinen kohde!)! Keräsimme mukaamme erilaisia herkkuja (mm. yllä olevan "artesaani-omenapiirakka) ja pystytimme leirin läheiseen puistoon. Emme muuten olleet ainoita, jotka hyödynsivät lämpimän päivän ja vihreän nurmikon - tunnelma oli lähes vappumainen! Puistoilun jälkeen yritimme päästä todella kiinnostavan näköiseen ja kehuttuun ravintolaan Bistrothequeen. Valitettavasti ravintola sekä seuraava kohteemme, kehuttu viatnamilainen Green Papaya, olivat täynnä, joten päädyimme läheiseen "ihan ok" vietnamilaiseen. Jos lukijoista löytyy tulevia Lontoon-matkaajia niin testatkaapas Bistrotheque ja kertokaa kommentit!
Loman viimeisenä kokonaisena päivänä, sunnuntaina, suuntasimme matkamme kohti Itä-Lontoon kukkatoria. Hieno paikka joskin aivan liikaa ihmisiä aamun olotilaan nähdeen. Onneksi paikasta löytyi myös tuoreita ostereita 1,5 punnan hintaan myynyt heppu. Nyt tiedetään miltä osteri maistuu: merelle, rantakalliolle, auringolle ja suolaiselle tuulelle. Torilta jatkoimme matkaamme kohti viime kesän kirjoituksessakin kehuttua Brick Lanea ja Sunday Up Markettia. Tällä kertaa oppaamme Mona vei turistit tottuneesti etiopilaista (suolaista) enjera-lettua myyvän kojun luo. Oli mielettömän hyvää, tulista ja kaikin puolin täydellistä katuruokaa!
Sunnuntai-päivän ja loman lopetimme Brick Lanen ja Bethnal Green Roadin risteyksessä sijaitsevaan Cafe Blue -baariin, josta sai muun muassa fishbowl-drinkkejä eli jättimäiseen kultakalakulhoon tehtyjä juomia! Tässä Fakta ja Mona nauttivat mansikka-mojitoa. Oli hyvää, mutta nyt ymmärrätte varmaan miksi tänä viikonloppuna vietetään detox-viikkoa...
Loma. +18C. Puiston vihreä nurmikko. Kuohuviinit. Metropolin herkkuvalikoimat. Aurinkoinen Lontoo. Tässä viisi syytä miksi tällä viikolla vietetään detox-viikkoa! Kaupasta siis iso satsi hedelmiä (tosin vihreää syödään tässä keittiössä muutenkin...), salaatteja ja värejä. Huomenna Lontoo-päivitys ja (ehkä) selitys viikon ruokavalioon. Herkkuja, vinkkejä ja aurinkoisia kuvia siis tulossa!
Kävipä muutama viikko sitten niin, että satuimme kävelemään kotikatuamme juuri silloin kun paikalla kaarsi Jäätelöauto! Oli sitten pakko ottaa testiin vanha lapsuuden klassikko eli jäätelövenepaketti. Toffeeveneet menivät sen verran nopeasti (huom. niitä oli syömässä myös muutama ystävä - tosin Farfallen jäätelöaddiktion tuntien ei tahti olisi ollut sen hitaampaa kahdestaankaan), että jo viikon jälkeen pahvilaatikko ammotti tyhjyyttään. Päätimme siis kokeilla jäätelöveneisen valmistusta itse. Lopputulos otti enemmän hampurilaisen kuin veneen olomuodon, mutta ihan hyviä nämä olivat. Jäätelöä, lehtitaikinaa ja suklaakastiketta - ei kai tuolla reseptillä voi mennä vikaan?
vaniljajäätelöä
lehtitaikinaa
tummaa suklaata
Sulata suklaa vesihauteessa eli kaada laakeaan astiaan tulikuumaa vettä, laita astian keskelle pienempi kulho ja laita kulhoon suklaata. Anna sulaa. Leikkaa lehtitaikinasta ympyrän muotoisia paloja. Asettele esim. muffinivuokaan (saattaa kyllä onnistua ilmankin!). Paista ohjeen mukaan. Kun veneet/pallot ovat kypsyneet, ota ne pois uunista ja anna jäähtyä hetki. Kaavi jäätelöpallolusikalla (kannattaa dippaa välillä kuumaan veteen niin jäätelö irtoaa helpommin) palloja, täytä veneet ja viimeistele sulatetulla suklaalla.
MATKOILLA TAAS
Jos blogimme hiljentyy viikonlopuksi, älkää ihmetelkö. Olemme nimittäin vierailemassa ystävämme Monan luona Lontoossa ja nauttimassa keväisestä kaupungista! Tarkoituksena on vierailla ainakin Céleste Bousier-Mougenotin näyttelyssä, jossa linnut soittavat "livenä" sähkökitaroita. Suuntaamme matkamme myös kohti Cat & Mutton -gourmetpubia sekä jo aiemmin testattua Sunday Up Markettia. Hauskaa viikonloppua!
Silläkin uhalla, että Nigel Slaterin ylistäminen käy jo lukijoiden hermoille, tässä miehen Appetite-kirjasta bongattu sienipiiras. Hyvää, helppoa ja vaivatonta! Täydellinen piiras siis esimerkiksi illanistujaisiin tai laiskalle sunnuntaille (jollaisena kokeilimme tätä itse).
5 sipulia
voita
noin 350g sieniä
tuoreita yrttejä pilkottuna (itse käytimme timjamia)
200 g creme fraichea
iso lehtitaikinapaketti (600g)
1 kananmuna voiteluun
Ota lehtitaikina pakkasesta ja varaa sulamisajaksi noin tunti. Kuori ja pilkot sipulit ohuiksi viipaleiksi. Paista voissa miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat kultaisia, pehmeitä ja lähes läpinäkyviä. Itse paistelimme sipuleita noin 30 minuuttia ja tässä kannattaakin olla kärsivällinen: mitä miedommalla lämmöllä ja mitä kauemmin sipuleita kuullottaa sen herkullisempi on koko ruoan lopputulos. Kun sipulit ovat kuulottuneet heitä mukaan pilkotut sienet. Sekoita ja paista sienet kypsiksi. Älä sekoittele sipuli-sieniseosta liikaa vaan anna sienien kerätä hieman väriä pintaan. Kun seoksen neste on haihtunut ja ainesosat mukavan pehmeitä, lisää joukkoon yrttihakkelus sekä creme fraiche. Sekoita ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lehtitaikina kahteen yhtä suureen osaan. Lisää sieniseos toisen taikinalevyn päälle ja tee toisesta piirakan kansi. Sulje kansi puristamalla levyjen reunat tiukasti yhteen etusormen ja peukan välissä. Jos haluat, voit taittaa reunukset vielä kertaalleen, jottei sisus pääsee kypsyessään karkaamaan. Voitele piirakka kananmunalla ja leikkaa päälle kolme viiltoa, jotta kuumeneva ilma ei kohota kantta liikaa. Paista 200C uunissa kunnes piirakka on kullankeltainen. Nauti!
ROHKEA TIMJAMI
Lihan ystävät rakastavat timjamia: sen intensiivinen maku maustaa niin paistin kuin padankin. Tietyssä mielessä myös timjamin historia liittyy lihaan, sillä muinaiset egyptiläiset käyttivät yrttiä jalosukuisten balsamointiin. Timjamia käytettiin myös Antiikin Kreikassa, jossa yrtti toi vahvaa tuoksuaan pyhiin seremonioihin. Myös yrtin nimi liittyy Kreikkaan, sillä timjami-sanan katsotaan kehittyneen rohkeutta tarkoittaneesta termistä thumus. Yrttiä käytettiinkin pitkään rohkeuden ja elinvoimaisuuden tuojana, mutta keskiajan paikkeilla yrttiä käytettiin myös univaikeuksien ja painajaisten peittoamiseen. Nykyään timjamia käytetään keittiön lisäksi myös kosmetiikka- ja alkoholiteollisuudessa, jossa se toimii niin hajusteena kuin aromiaineena. Kotikylpijät voivatkin valmistaa timjamin lehdistä ja kukista ihoa puhdistavia ja huokosia supistavia höyrykylpyjä.
Aaarggh, Blogger on sekoillut viimeiset pari päivää eikä tekstien julkaisusta ole tullut mitään. Mutta nyt toimii, joten tässä pari päivää sisällä mehustunut ruokafiilistely:
Kuten aiemmin tällä viikolla kerroimme, juhli Fakta syntymäpäiviään 27.3. Lahjaksi tuli mm. Nigel Slaterin mahtava Appetite-kirja, kauneushoitoja, musiikkia ja erilaisia ruoka- ja juomaherkkuja. Yhdestä ruokaherkusta on tullut nopeasti Faktan suosikki ja tuo herkku on Wild Forest Productsin tryffeliöljy! Öljy tekee "ihan mistä vaan" mielettömän hyvää ja maustoipa Fakta tänään jopa paistetun kananmunan kyseisellä öljyllä - hyvää tuli!
Torstaina Farfalle sen sijaan luovutti oman lahjansa: itsekokatun luksusillallisen. Aloitimme illallisen tuoreista viikunoista, mintunlehdistä ja buffalo-mozzarellasta tehdyllä kokonaisuudella. Pääruoaksi nautimme yrttipossua ja tryffeliöljyrisottoa, joka oli vaatimattomasti sanottuna tajunnan räjäyttävä kokemus.
Koska illan teemana oli Faktan "hemmottelu" ja hyvä ruoka, päätimme yhteistuumin jättää kuvaukset seuraaville kokkauskerroille. Ei kuitenkaan huolta, sillä esimerkiksi tryffelirisoton valmistat helposti helposti käyttämällä risotto-reseptistämme löytyvää perusrisoton ohjetta (eli ilman mascarponea, leivänmuruja tai mantelia) ja maustamalla sen lopuksi tryffeliöljyllä. Yksinkertaista, mutta niiiiiiiin hyvää!
(Kuva: bw14 - Creative Commons)
Paljon käyttämällämme Food & Wine -sivustolla on aika hauska uusi ominaisuus. Sense-o-meter-mittarissa voi nopeasti määrittää omat mieltymykset kuumasta kylmään tai pehmeästä rapeaan ja saada mielentilaan sopivan reseptin. Ensimmäisillä kokeiluilla sai Fakta vinkeiksi punaviinispaghettia (suht nopea), grissineitä (erittäin rapea) sekä suolaisia brownieita (erittäin tummaa suklaata, kuvassa). Käykää kokeilemassa ja vinkatkaa jos mittari osasi ehdottaa sopivia ruokia!
Aika lentää kun on kivaa. Tai kun on kiire töissä tai opinnoissa. Tai kun on kiire kivalla tavalla töiden tai opintojen parissa. Toisin sanoen, viikonloput sujahtavat ohitsemme sellaista vauhtia, ettei edes kokkailulle jää aikaa. Onneksi esimerkiksi tämä pasta valmistuu nopeasti ja helposti. Aina on nimittäin oltava aikaa hyvälle ruoalle!
Ensimmäinen lomapäivä, eli torstai, avautui eteemme aurinkoisena väsymyksestä huolimatta. Edellisen illan lentomyöhästelyistä johtuen unta kertyi huimat 4,5 tuntia! Onneksi kahvi, puisto ja keväinen kaupunki saivat tunnelman nousemaan.
Kahvin avulla kolusimme myös osan British Museumista, joka jäi viime kerralla näkemättä työkiireiden takia. Hienolta näytti, tosin Faktahan nukahti tuolille museon Kreikka-osiossa. Lukuisista kuvatodisteista huolimatta, te saatte säästyä tältä pyhäinhäväistykseltä. Tirsojen jälkeen suuntasimme matkamme kohti Sir John Soanen museota, joka on mielenkiintoinen sekoitus hulluutta ja neroutta. Kyseessä on arkkitehtiopettaja Soanen kotitalo, josta löytyy varmasti satoja eri arkkitehtuurisia tyylejä. Mies rakensi hullun kokoelmansa näyttääkseen opiskelijoille "livenä" erilaisia arkkitehtuuri-, taide- ja rakennustyylejä. Mieletön, hullu ja ilmainen (!) kohde.
Sivistyksen jälkeen oli aika kohdata paikallista kulttuuria eli lähteä pubiin. Oppaana toimi myös majoituksesta vastannut ystävämme Mona. Kuten kuvasta huomaa, oli kaupungin kirsikkapuut täydessä loistossaan.
Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana aamuna maistui "pieni" aamiainen. Paikkana Angelissa sijaitseva The Breakfast Club ja lautasella All American (pekonia, tuoremakkaraa, kolme pannukakkua, perunasörsseliä ja kananmunaa) sekä Full Monty (papuja, pekonia, tuoremakkaraa, perunasörsseliä, paahtoleipää). Uskomatonta, mutta totta: söimme lähes kaiken. Hintakaan ei ollut paha: kyseiset ateriat sekä latet ja tuorepuristettu mehu kustansivat yhteensä noin 30 euroa. Näiden jälkeen oli hyvä lähteä jonottamaan Barbican Centerin eläviä lintuja ja sähkökitaroita yhdistävään näyttelyyn. Kannattaa ehdottomasti käydä ja jonottaa suosiolla - mekin seisoimme ulkopuolella lähes tunnin...
Illalla järjestimme dinner partyt kuudelle ystävälle, joihin lukeutui myös sattumalta kaupungissa ollut latvialainen ystävämme Kalvis. Tarjoilu koostui yksinkertaisesta alkupalasta (vihersalaatti, tapenade ja tuoretta leipää) ja Olga's-delistä ostetuista tuoreista (samana päivänä tehdyistä) pastanyyteistä. Täytteiksi valikoitu ricotta-pinaatti, kesäkupritsa sekä tryffeli. Arvaatte varmaan, mikä oli Faktan suosikki... Ilta jatkui pitkälle yöhön syöden, juoden ja musisoiden - olihan mukana yksi jos toinenkin musiikkipelejä hallitseva henkilö!
Seuraavana aamuna heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Eikun ylös ja mahtaville Broadway-ruokamarkkinoille (pakollinen kohde!)! Keräsimme mukaamme erilaisia herkkuja (mm. yllä olevan "artesaani-omenapiirakka) ja pystytimme leirin läheiseen puistoon. Emme muuten olleet ainoita, jotka hyödynsivät lämpimän päivän ja vihreän nurmikon - tunnelma oli lähes vappumainen! Puistoilun jälkeen yritimme päästä todella kiinnostavan näköiseen ja kehuttuun ravintolaan Bistrothequeen. Valitettavasti ravintola sekä seuraava kohteemme, kehuttu viatnamilainen Green Papaya, olivat täynnä, joten päädyimme läheiseen "ihan ok" vietnamilaiseen. Jos lukijoista löytyy tulevia Lontoon-matkaajia niin testatkaapas Bistrotheque ja kertokaa kommentit!
Loman viimeisenä kokonaisena päivänä, sunnuntaina, suuntasimme matkamme kohti Itä-Lontoon kukkatoria. Hieno paikka joskin aivan liikaa ihmisiä aamun olotilaan nähdeen. Onneksi paikasta löytyi myös tuoreita ostereita 1,5 punnan hintaan myynyt heppu. Nyt tiedetään miltä osteri maistuu: merelle, rantakalliolle, auringolle ja suolaiselle tuulelle. Torilta jatkoimme matkaamme kohti viime kesän kirjoituksessakin kehuttua Brick Lanea ja Sunday Up Markettia. Tällä kertaa oppaamme Mona vei turistit tottuneesti etiopilaista (suolaista) enjera-lettua myyvän kojun luo. Oli mielettömän hyvää, tulista ja kaikin puolin täydellistä katuruokaa!
Sunnuntai-päivän ja loman lopetimme Brick Lanen ja Bethnal Green Roadin risteyksessä sijaitsevaan Cafe Blue -baariin, josta sai muun muassa fishbowl-drinkkejä eli jättimäiseen kultakalakulhoon tehtyjä juomia! Tässä Fakta ja Mona nauttivat mansikka-mojitoa. Oli hyvää, mutta nyt ymmärrätte varmaan miksi tänä viikonloppuna vietetään detox-viikkoa...
Loma. +18C. Puiston vihreä nurmikko. Kuohuviinit. Metropolin herkkuvalikoimat. Aurinkoinen Lontoo. Tässä viisi syytä miksi tällä viikolla vietetään detox-viikkoa! Kaupasta siis iso satsi hedelmiä (tosin vihreää syödään tässä keittiössä muutenkin...), salaatteja ja värejä. Huomenna Lontoo-päivitys ja (ehkä) selitys viikon ruokavalioon. Herkkuja, vinkkejä ja aurinkoisia kuvia siis tulossa!
Kävipä muutama viikko sitten niin, että satuimme kävelemään kotikatuamme juuri silloin kun paikalla kaarsi Jäätelöauto! Oli sitten pakko ottaa testiin vanha lapsuuden klassikko eli jäätelövenepaketti. Toffeeveneet menivät sen verran nopeasti (huom. niitä oli syömässä myös muutama ystävä - tosin Farfallen jäätelöaddiktion tuntien ei tahti olisi ollut sen hitaampaa kahdestaankaan), että jo viikon jälkeen pahvilaatikko ammotti tyhjyyttään. Päätimme siis kokeilla jäätelöveneisen valmistusta itse. Lopputulos otti enemmän hampurilaisen kuin veneen olomuodon, mutta ihan hyviä nämä olivat. Jäätelöä, lehtitaikinaa ja suklaakastiketta - ei kai tuolla reseptillä voi mennä vikaan?
Silläkin uhalla, että Nigel Slaterin ylistäminen käy jo lukijoiden hermoille, tässä miehen Appetite-kirjasta bongattu sienipiiras. Hyvää, helppoa ja vaivatonta! Täydellinen piiras siis esimerkiksi illanistujaisiin tai laiskalle sunnuntaille (jollaisena kokeilimme tätä itse).
Aaarggh, Blogger on sekoillut viimeiset pari päivää eikä tekstien julkaisusta ole tullut mitään. Mutta nyt toimii, joten tässä pari päivää sisällä mehustunut ruokafiilistely:
