Tuoremakkaraa punaviinissä

Kesä Piemonten sydämessä -blogiin tutustuimme muutaman ruokahaasteen kautta. Reseptit ovat aina vaikuttaneet ihanilta – eikä vähiten upeiden italialaisten raaka-aineiden takia! Blogikierroksellamme päätimme testata blogin herkulliselta kuulostavaa tuoremakkarapataa ja polentaa. Hakkaraiselta haetuista tuoremakkaroista tehty makkarapata oli todella herkullista, mutta polentan kanssa taisimme epäonnistua. Syy ei taida olla reseptissä vaan siinä, että maissjauhoja noin kolmea eri ohjetta soveltaen. Suosittelemme pidättäytymään pakkauksen ohjeessa tai edes yhdessä ohjeessa. Oli nimittäin aika hyllyvää ja liisterimäistä "polentaa". Noh seuraavalla kerralla sitten..Ohje on kopioitu suoraan Kesä Piemonten sydämessä -blogista.

pätkä selleriä ja toinen porkkanaa
puolikas sipuli
laakerinlehtiä
valkosipulia kynsi tai kaksi
mukavasti tuoremakkaraa (nimeltään salsiccia, ehkä 400g)
puoli pulloa barbera-viiniä

Selleri, porkkana ja sipulit rullataan tehosekoittimessa, käristetään oliiviöljyssä pannulla. Lisätään muutaman sentin pätkiin pilkottu makkara ja yritetään saada niitä ruskistumaan. Pannuni oli liian pieni ja makkarat jäivät kalseiksi, mutta ei haitta mittä! Viini kaadetaan sekaan ja sekoitellaan. Pannaan kansi kiinni, lisätään laakerinlehdet sekaan ja odotellaan kypsymistä.

150g polenta- eli maissijauhoja, esikypsytettyjä, jos ei huvita tuntitolkulla hämmentää
köntti voita
köntti sinihomejuustoa (kokeile myös tateilla!)

A pioggia, eli sateena ripotellen valutetaan ryynit kiehuvaan, suolattuun veteen. Koko ajan sekoittaen. Vettä taisi olla reilu pari desiä, ehkä kolme. Keitetään pakkauksen kertoman mukaan. Lopuksi sekoitetaan yhteen voiköntin ja gorgonzolan kanssa.

LYHYESTI MAKKARASTA
1. Makkaran englannin kielinen nimi "sausage" johtaa juurensa latinan "salsus" sanaan, joka tarkoittaa "jotain suolattua". 2. Makkarat mainitaan Homeruksen 2700 vuotta sitten kirjoittamassa Odysseuksessa. 3. 83% kaikista makkaroista valmistetaan porsaasta (toim.huom. ei taida pitää paikkansa Suomessa..) 4. Ensimmäiset makkarat olivat sisäelimillä täytettyjä mahalaukkuja 5. Nykyään makkaran kuori valmistetaan jopa muovista. Nam...

Etiopialaista ruokaa: Jadgar

Kun NYT-liite kirjoitti Itäkeskuksessa sijaitsevasta etiopialaisesta Jadgar-ravintolasta, oli paikan antimia päästävä testaamaan heti. Etiopialaista injera-lättyä on nimittäin päästy maistelemaan niin Lontoossa kuin Amsterdamissa eikä herkku ole koskaan pettänyt makuhermoja: tulisilla kastikkeilla täytetty lätty on varsinaista superdarraruokaa eli helposti syötävää, mausteista mössöä. Ah!

Etiopialaiseen ruokaan sopiva olotila saapuikin kuin tilauksesta jo seuraavana lauantaina ja matka kohti Itää sai alkaa hyvän ystävän seurassa. Ensin katselimme hieman paikallisia nähtävyyksiä (Hansasilta) ja shoppailtiin tuliaisia (ystävä osti paidan, Fakta croissantin). Hetken harhailujen jälkeen löysimme vihdoin myös Jadgarin ja pelonsekainen odotus sai alkaa: Olisiko injera yhtä hyvää kuin edellisillä kerroilla? Entä jos maut olisivat erilaisia? Mitä jos lätty olisi kuivaa?!

Huolet osoittautuivat onneksi turhiksi kun eteen kannettiin Lucy's Special -annos, joka sisälsi ainakin kuutta eri soossia lihasta linssipataan. Maut iskivät väsyneeseen tajuntaan ja ruokahurmio saavutettiin jo ensimmäisillä sormillisilla - ruokaa nimittäin syödään käsin injera-lätyn avulla. Vanhat muistikuvat pitivät paikkansa: tulinen injera-lätty parantaa pahimmankin väsymyksen ja aiheuttaa väistämättä ruokaöverit. Käykää testaamassa väitteet itse, ette pety!

P.S. Ainakin viime viikolla ravintolassa kävi vain käteinen eli ottakaa kolikot mukaan!

Lisää Evirasta (ja kivijalkakaupoista)

Helsingin Sanomissakin uutisoidun Kivijalkahoito-blogin kirjoittajat yrittävät elää mahdollisimman pitkälle ilman ketjukauppoihin lankeamista. Kirjoittajiin lukeutuu myös muutama Faktan tuttu ja viime viikolla kävimme kiinnostavaa keskustelua siitä, miksi keskustasta aamuisin pelkkää ketjukahvia ja pitääkö Unicafeta välttää ketjukauppalakon aikana (Alkoa ei voi, valtion monopoli!). Tänään Kivijalkahoito-blogiin oli ilmestynyt erittäin kiinnostava juttu Evirasta, jota sivusimme edellisessä F&F-kirjoituksessa. Käykää lukemassa ja hakemassa inspiraatiota siihen, miten lähikauppojen tukeminen siirretään sanoista tekoihin!

Kauppamafia kieltää luomun?

Facebookista löytyy kiinnostava Terveellinen ruoka takaisin lähikauppoihin, ja pienet ravintolat kunniaan -ryhmä, jossa paitsi muistellaan entisajan lähikauppojen tarjontaa myös parjataan nykyistä kahden "kauppamafian" ylivaltaa. Hienoa huomata, että jo yli 4000 ihmistä kiinnostaa hyvälaatuinen (usein luomu) ruoka ja pienten kauppiaiden tukeminen! Ryhmän sivulla kyseltiin joku aika sitten elintarvikealalla työskennelleiden kommentteja siitä, miksi Suomesta löytyy käytännössä vain kahden ketjun kauppoja ja miksi niiden hyllyt pursuilevat e-koodeilla varustettua valmisruokaa. Tässä yhden entisen kauppiaan vastaus (johon pyysimme kommentit myös SOK:lta, katso postauksen lopusta!):

"Mulla on ollut kaksi ruokakauppaa. Elintarviketeollisuusmafia ja keskusliikemafia sanelee kaiken ja elintarvikemukaturvallisusvirasto Evira ajaa kaikilla toimillaan teollisuuden ja keskusliikkeiden etua, ei misään nimessä kuluttajan etua. Pykälät suunnitellaan yhdessä teollisuuden kanssa sellaisiksi, että hyllyssä saa olla vain teollisuuden mössöjä ja uunista saa vain Faxzerin valmispakasteita. Kylmälaitteiden lämpötilaseuranta on yksi iso vitsi, jonka kaikki kaupassa työskennelleet ymmärtävät. Keskusliikkeiden mafiapomot kiertävät pikkukaupat ja kieltävät ostamasta suoraan luomutilallisilta (ainakin paikallinen SOK). K-ruokakauppias saa hieman enempi itsenäisesti päättää, mitä hyllyyn ottaa, mutta tietty pakkovalikoima ja teollisuuden pakkotarjoukset pitää kuitenkin olla saatavilla.

Tehotuotanto on tehottomin tapa käsitellä eläimiä. Jos unohdetaan eläinten oikeudet ja elmämän laatu, niin rahassa ajateltunakin se on tehottominta. 50% lihasta päätyy roskikseen ylipäiväisenä pikatukusta, marketista ja osa jopa kuluttajan jääkaapista. Omalta pihalta grilliin tapetusta kanasta tulee käytettyä 100%. Jopa ne jalat kynsineen syödään. Kylmäketjua ei tarvita, kun kana on vielä lämmin, kun se pannaan grilliin. Nyt niitä jalkoja täytyy hakea pakasteena eräästä etnokaupasta.

Elintarviketarkastaja on kuluttajan vihollinen numero yksi. Perusteluna kaikelle paskalle, mitä heiltä kauppiaille ja ravintoloitsijoille tulee, on aina se sama virsi:"Haluattehan te itsekin myydä parasta ja tuoreinta." Tuosta pitää paikkansa vain se, että tahtotila kauppiaan kannalta on todellinen, mutta Evira ei sitä laatua ja tuoreutta ainakaan takaa vaan usein päin vastoin rajoittaa. Teollisuuden painostuksesta mm. kalaan ei tullut pyyntipäiväystä, vaikka kuluttajat sitä kaipasivatkin. Marketin muka tuore kala on pussiin pakattua haisevaa paskaa, koska sen kuuluu kiertää teollisuuden välikäsien ja välistävetäjien kautta. Sitä ei pääse painelemaan, kääntelemään, tutkimaan silmää ja hajua. Sama toki lihatuotteiden suhteen.

Elintarviketeollisuusmafia on soluttautunut mm. täysin tyhjänpäiväiseen valtion ravitsemusneuvottelukuntaan (hyi helvetti, mikä nimi), joka säätelee kansalle ravintosuositukset. Neuvottelukunnan puheenjohtajalla on seitsemän vuoden tausta margariiniteollisuudessa. Samainen mafia on luonut mm. http://www.facebook.com/l/5862c;ruokatieto.fi -sivuston, jolla ei ole mitään tekemistä ruokatiedon kanssa. Sen hallituksessa istuvat teollisuuspohatat ja sivusto on täynnä valmisruokien ja einesten ylistystä ja ruokaohjeita pakastevihanneksineen.
Margariinia ei muuten kovin monesta valtiosta löydy. Se on teollisuustuote ja ihmiselle tarpeeton. Voi on terveellisempää, mutta teollisuus käyttää miljoonia vuosittain tämän tosiasian kumoamiseksi. Teollisuus on valjastanut TV-kokit myymään paskaansa ja iskelmälaulajat laulavat pakastepitsalauluja ja nyt jopa ravitsemusterapeutit mainostavat teollisuuden maustenappeja. Danonen mainoksia tule kolme erilaista yhden TV:n mainoskatkon aikana. Ovat muka erityisen terveellisiä, vaikka Lidlin jugurtti ajaa saman asian. Saarioisten einekset ovat muka äitien tekemää ruokaa. Äiti on niin pyhä asia, ettei sitä saa kritisoida.

Oma pienten kauppojen maahantuonti on tehty mahdottomaksi. Elintarvikepakkauksessa pitää olla ingredientsit ja nutrition factsit suomeksi ja ennenkaikkea pakkoruotsiksi. Sellaisen pakkausmerkinnän voi toki käännättää ja tilata tehtaalta, jos ostaa kontillisen tavaraa. Osta siinä sitten esim. viikossa vanhenevaa Fetaa kontillinen. Jos taas tulostelet tarroja jokaiseen 50 sentin hintaiseen tuotteeseen ja liimailet niitä niihin, niin tuotteen hinta onkin sitten äkkiä euron.

Eikä siinä vielä kaikki. Pienen maahantuojan riesana on Suomen tulli -niminen mafia, joka vaatii mm. Hollannissa valmistetun Old Jamaica Ginger Beerin _Suomen virvoitusjuomien valmisteveroa_ maksettavaksi. Kun väittää vastaan, että meillähän on ollut vuodesta 1995 asti tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden kesken EU:n perustamissopimuksen mukaisesti, niin vastaus on, että me olemme Suomen tulli ja sinähän maksat. Voit aina valittaa EU:n komissiolle ja vaatia Suomen valtiota maksamaan verot sinulle takaisin. Lisäksi tulli voi vaatia maksamaan ns. kierrätysmaksun, koska pientä kauppiasta (eikä edes isompaa: Lidl) kelpuuteta Palpan järjestelmään. Hohhoijaa. Suomen Tulli -niminen mafiai voi myös vaatia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa liikkuvista tavaraeristä (esim. laatikollinen Oishi -vihreä teejuomaa) viisi pullollista näytteeksi a 490 euroa), jos haluaa, ettei pikkukauppias niitä enää tuo maahan. Laitonta, mutta minkäs teet. EU:n komissiossa noiden tappelu kestäisi 2-3 vuotta vähintään.

Elintarviketurvallisuudesta voisin vielä kyseenalaistaa sellaisen seikan, että Eviralle tärkeintä on, ettei kukaan koskaan Suomessa saa ikinä ripulia. Missään ei saa olla mitään mikrobeja. Eihän kukaan ruokakauppias toki asiakkailleen ripulia haluaisikaan, mutta: Ihmisen immuniteetti on sen verran mielenkiintoinen, että kun niitä mikrobeja keinotekoisesti vähennetään, niin immuniteetti heikkenee samassa suhteessa. Käynti Ruotsissa tai Virossa voi aiheuttaa jo turistiripulin, vaikka bakteerikantojen ero on hyvin pieni. Siksi olisi parempi, että suolisto saisi pieniä määriä noroa, e-colia, salmonellaa, kampyloa, jne. säännöllisesti, mutta vain pieniä määriä. Koska niiden saanti ei ole Suomessa mahdollista, niin sitä voi harjoitella lomamatkoillaan etelässä ja joku saattaa lopulta välttyä vatsataudilta jopa Egyptissä.

Mielenkiintoinen kasku tästä immuniteetista: Oululainen ravintola syötti 120 asiakkaalle kuumentamattomina ulkomaisia pakastemarjoja, jonka seurauksena 30 sai norosta vatsaoireita. Nämä 30 olivat Eviralle kauhistus ja se uutisoitiin sanomalehti Arinan (anteeksi Kalevan) etusivulla isona uutisena. Ilmeisesti teollisuus on antanut Eviralle päiväkäskyn paheksua mediassa ulkomaisia pakastemarjoja säännöllisesti. Kysymys kuuluu: Miksi niitä n. 90 oireettomnina selvinneitä ei pidetty uutisena? Itse syön säännöllisesti ulkomaisia pakastemarjoja kuumentamatta niitä, eikä minulla ole koskaan ollut niiden takia vatsatautia.

Kun tuli tuo media tuossa mainittua, niin muistuttaisin vielä, että media on teollisuusmafian ja keskusliikkeiden orja. Eivät sano pahaa sanaa isännistään, jotka rahoittavat varmaankin luokkaa 80-90% kaikesta kassavirrasta, joilla myös toimittajien palkat maksetaan. Kenen suojakaasumarinadia syöt, sen lauluja laulat, vai miten se meni. Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan tästä aiheesta, mutta kuka sen kustantaisi? Ei varmasti kukaan. Kuka sen jakelisi? Ei varmasti tulisi R-kioskin hyllyyn ihan ekana sellainen kirja.

Ainoa tapa välittää objektiivista tai sanoisinko edes ns. vastapuolen näkemystä näistä asioista on netti ja mm. sosiaalinen media, kuten Facebook. Tulkoon vielä lopuksi mainittua, ettei minulla ole mitään intressejä tai kilpailutilannetta elintarviketeollisuuden tai keskusliikkeiden kanssa -ainakaan enää. Kuluttajan etua tässä lähinnä ajattelen. Joskus ehkä on ollut jotain vastakkainasettelua mm. SOK:n kanssa, kun valtuusto antoi vastapäisen tontin Arinamafialle, johon sitten pykäsivät ison lasipalatsin. Se ei kuitenkaan muuta miksikään edellä kuvattuja tosiasioita elintarvikekaupasta ja Suomen elintarviketeollisuus- ja keskusliikemafiasta.

Muutan elokuussa Thaimaahan ja täytyy kyllä sanoa, että aika paljon siihen on vaikuttanut tämä Suomen elintarviketilanne ja yleensäkin se, että täällä on kaikki periaatteessa erikseen kiellettyä ja joka asiaa valvoo joku valvontavirasto ja kallispalkkainen (minun rahoillani elävä) tarkastajan tarkastaja. Elintarviketarkastaja on tärkeämpi kuin keskusliikkeiden kanssa kilpaileva pikkukauppias, jolla on oma maahantuonti.
Toivottavasti tämä avartaa ehkä juuri sinun näkemystäsi siitä, miksi kaupasta ei saa tuoreita elintarvikkeita tai lähiruokaa."

Facebook-ryhmä ja sen seinällä julkaistu kommentti olivat sen kiinnostavia, että Fakta päätti ottaa puhelimen käteen ja olla suoraan yhteydessä SOK:n valikoimajohtaja Ilkka Alarotuun. Facebook-ryhmän seinällä julkaistun kommentin väitteet siitä, ettei SOK:n pienkaupat saa ottaa valikoimiinsa luomutuotteita lähituottajilta Alarotu kieltää jyrkästi.

"Väite ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Päinvastoin, jos tarkastelee S-ryhmän maakuntakauppojen valikoimaa voi huomata helposti, että tuotteita ostetaan paljon lähitiloilta. Esimerkiksi oman mökkikuntani S-kauppa myy paikallisten tuottajien vihanneksia sekä jopa paikallisen pientilallisen myymää hanhenlihaa", Alarotu kommentoi.

Kuka sitten kauppojen valikoimasta päättää ja miksi luomu on edelleen enemmänkin poikkeus kuin sääntö?

"Alueosuuskauppa vastaa kaikkien alueella olevien kauppojen toiminnasta. Luomutarjontaan pienissä kaupoissa vaikuttaa tietysti se, että pienten kauppojen tilat ovat rajalliset. Lisäksi luomutuotanto Suomessa ei riitä kaikkien kauppojen tarpeisiin. Painotan kuitenkin, että SOK:n toimintamalli tukee paikallisten tuottajien pääsyä valikoimiin, emmekä missään tapauksessa kiellä luomu- tai lähituotteiden ostoa", Alarotu vastaa.

Mistä entisen kauppiaan kommentit luomukiellosta sitten johtuvat? Miksi luomua ei tuoteta ENEMMÄN jos nykyisellään sen tuotanto ei riitä kaikkien kauppojen tarpeisiin? Olisi kiinnostavaa kuulla asiasta lisää joko tämän blogin kommenteissa tai tuon ryhmän seinällä!

Toisaalta on todettava, että ehkä asiassa mennään (hitaasti) eteenpäin myös Suomessa. Sain nimittäin SOK:n viestinnältä tiedotteen, jonka mukaan Lahdessa kokeillaan uutta lähiruokahanketta. Lahden Alueen Kehittämisyhtiö LAKESin hankkeessa kaikkiin Lahden S-marketteihin tuodaan erilliset (käsittääkseni pysyvät) lähiruokahyllyt, joista kuluttaja löytää kätevästi paikallisten tuottajien tuotteita. Kiinnostavaa ja innostavaa – toivotaan, että sama hanke rantautuu myös Helsingin alueelle! Alarodun kommentteihin viitaten on pakko vielä mainita, että tuokin sopimus tehtiin paikallisen Osuuskauppa Hämeenmaan kanssa. Toisin sanoen, luomu- ja lähiruokapalautetta kannattaa varmaankin laittaa paikallisten osuuskauppojen suuntaan, joiden yhteystiedot löydät täältä.

(Kuva: Mermaid99 - Creative Commons)

YK tuli kaupunkiin

Eilen juhlittiin Pohjoinen rautatiekatu 21:n avautuneen YK-klubin avajaisia. Loppusiivous taisi venyä aina aukeamisajankohdalle asti, mutta lopulta jättimäinen kutsuvierasjono valui superklubin sisälle. Ai miten niin superklubin? Noh, ottaen huomioon paikan musiikkitarjonnan (ns. laadukas elektroninen musiikki + soul, tanssittava jazz, livekeikat jne...) on YK todella iso: se sisältää kolme hieman erilaista tilaa, joissa jokaisessa soi ainakin eilen eri musiikkityylit.

Hieman vanhaa Kerma-klubia muistuttanut pieni ja kuuma (!) alakerta täyttyi avajaisissa indierockista ja muusta "menomusiikista", yläkerran avara ikkunabaari Wahoo!:n lempeämmistä soulin ja jazzin soinnuista ja iso, hieman Kuudennen linjan fiilistä omaava, liveklubi housepainotteisesta poljennasta. F&F:n suosikkitilaksi osoittautui YK:n ikkunabaari, jota valaisi kauniisti vastapäisesta talosta heijastuva ilta-aurinko. Tuossa baarissa voisi kuvitella siemailevansa yhden jos toisenkin kesädrinkin...Varokaa vain, tänä kesänä olemme vannoneet, että vietämme edes vähän enemmän aikaa myös Pitkänsillan vääräl..eikun siis toisella puolella!

Kaiken kaikkiaan YK:sta jäi kiva fiilis. On erityisen hyvä juttu, että klubia on jaettu selvästi erillisiin tiloihin, jolloin paikalle voi saapua niin hengailemaan kuin tanssilattialle riehumaan. Myös akustiikasta oli huolehdittu hyvin: Faktan kammoksuma kakofonia (kaksi erillistä rytmiä/soundia/ääntä samassa tilassa ei ole hyväksyttävää) oli tiessään ja muutenkin tilojen äänentoisto toimi hyvin.

On myös pakko yhtyä erään tuttavan kehuihin siitä, ettei paikasta oltu tehty "liian fiiniä" vaan kaikki tilat olivat aika rentoja. Myös baaritarjoilu toimi ripeästi ja poket olivat tuttuun tapaan poikkeuksellisen ystävällisiä. Yleisarviona voi sanoa YK:n olevan klubi, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Klubin suurehkoon kokoon viitaten on kuitenkin lopetettava testiraportti erään ystävän osuvalla kommentilla: "YK on on nuorten (ja vähemmän nuorten) aikuisten teinidisko, jossa soi tosi hyvä musiikki."

Käykää siis testaamassa ja tanssimassa, kesän ohjelman löydätte täältä.

Kauravarrasleipä

Blogirundimme pääsi vihdoin myös Viva Ciabatta!:n reviirille. Etsimme blogista pitkän tovin kaltaisillemme leipänoviiseille sopivaa leipää, sillä usea resepti tuntuu vaativan varmempia leipurinotteita tai ainakin vaivauskonetta (tms...). Sopivaksi reseptiksi valikoitui lopulta kauravarras, jota Viva Ciabattan Aleksi kuvailee näin: Tällaiset varrasleivät missä on öljyä aika paljon on hyviä jos tahtoo tehdä oikeaa leipää mutta ei ole juuri leivän tekoon ehtinyt vielä syventyä. Täydellistä siis näille peukaloille, jotka eivät kovin usein jauhoon upotu! Grammaohjeita pyrimme noudattamaan mahdollisimman tarkasti, mutta ilman vaakaa. Arvioimme, googletimme ja heitimme osan mitoista myös aika lonkalta. Hyvää tuli, vaikka aluksi jännitimme tuleeko uunista rinkulakorppu. Ohje on suoraan Viva Ciabattan -sivuilta, mutta laitoimme sulkuihin omat desimittamme. Toivottavasti emme riko leipureiden pyhiä sääntöjä!

190 g vehnäjauhoja (3dl)
175 g vettä (1,75dl)
50 g kaurahietaleita (reilu dl)
20 g öljyä (1,5 rkl)
10 g ruisjauhoja (1 rkl)
6 g suolaa ("hyppysellinen")
5 g hiivaa (1/10 tuorehiivaa)
(5 g hunajaa) (loraus)

Liota kaurahiutaleet vedessä jonkun aikaa. Vaivaa kaikista aineista paitsi suolasta ja öljystä taikina. Lisää loput aineet kun taikinassa on jo jonkunlainen sitko ja vaivaa valmiiksi. Anna levätä noin tunti ja muotoile pötköksi josta tee varras, nosta 45 minuuttia. Jauhota leipä ja viillä hienoksi, paista valmiiksi (F&F: me paistoimme parikymmentä minuuttia 225C uunissa).

ELOVENA-TYTTÖ
Elovena-kaurahiutalepurkin vaalea neito taitaa olla jo yksi suomalaisuuden käsitteistä. Alkuperäisen Elovena-tytön piirsi vuonna 1925 taiteilija Joel Räsänen joskin piirroksen alkuperästä ei täyttä varmuutta ole. Vaikka vaalea tukka, viljapelto ja kansallisasu ovat iskostuneet varmasti jokaisen suomalaisen alitajuntaan, oli kansallisikoni itseasiassa alunperin tummatukkainen neitonen! Nähtävästi blondeilla on kuitenkin hauskempaa – ainakin kaurahiutalepurkin kyljessä, sillä sen verran muikeasti putelin blondi kannessa hymyilee.

Mansikkadaiquri

Perjantaina kuumuus nousi asfaltista ja ulkona porottava aurinko kutsui urhoollista graduilijaa luokseen. Kolmen aikaan oli taivuttava ja siirryttävä kesän vakipaikaksi muodostuneelle kattoterassille. Tarkoituksena oli tosin tehdä töitä, mutta läppärillä työskentely oli aurinkoisessa säässä yllättävän haastavaa. Harmi... Niinpä Fakta kutsui katolle joukon ystäviä, pyöräytti tehosekoittimessa mansikkadaiqurit ja nautti ah-niin-harvinaisen-suloisesta kesäsäästä. Ilta jatkui Siltasen terassilla (maistakaa Katy-rosesiideriä!) ja hikisellä tanssilattialla. Kiitos ystävät, kiitos kesä!

vaaleaa rommia
tuoreita mansikoita
sitruunamehua
jäämurskaa
(minttua - huom: ei kuulu "oikeaan" mansikkadaiquriin, mutta toimii hyvin!)

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa. Maista suhteet kunnes drinkki on ns. hyvää. Kaada lasiin ja nauti!