Lasi. Tiesittekö tämän? Ei huolta, emme mekään ennen maanantaita. Tuona päivänä Fakta nimittäin osallistui Riedelin järjestämään maistelutilaisuuteen, jossa viinilasiyrityksen 11. sukupolven edustaja Maximilian Riedel maistatutti erilaisia alkoholeja erilaisista laseista. Pääroolissa olivat siis tällä kertaa juomien sijaan erilaiset lasit.
Ravintola Savoyssa järjestetty tilaisuus alkoi mitä parhaimmalla tavalla eli roseshampanjalla. Shamppanjaa maisteltiin kahdesta erilaisesta lasista: perinteisestä shampanjalasista sekä Riedelin Pinot Noir -lasista. Paikalla ollut sommelier neuvoi viininoviisi-Faktaa tunnustelemaan miltä kuohuva maistuu ja tuntuu eri laseista juotuna. Vinkin avulla tulikin huomattua, että maku ja erityisesti juoman tuntu muuttuivat huimasti Pinot Noir -lasissa: shamppanja purskahti suuhun ja kuplat tuntuivat lähes nielussa asti! Kysymykseen siitä, miksi shamppanjaa pitäisi nauttia isommasta lasista, sommerlier vastasi ilmekään värähtämättä. "Lasi on hyvä vaihtoehto jos haluaa nauttia shamppanjaa koko aterian ajan". Halutaan, halutaan. Nyt vain se lottovoitto...
Shamppanjan jälkeen siirtyi paikalle kutsuttu yleisö maistelupisteiden luo. Aloitimme punaviineistä ja Maximilian Riedel pyysi yleisöä maistamaan ensin juomaa "B" ja tämän jälkeen juomaa "A". Vaikka esitetyt makuluonnehdinnat saattoivat vaikuttaa elämykseen, oli juoma "B" viininoviisinkin suussa selvästi toista parempi. Myöhemmin saimme kuitenkin kuulla, että molemmissa laseissa oli samaa viiniä - vuoden 2004 Castello di Brolion chiantia! Miksi toinen oli siis toista parempi? Vastaus löytyi herra Riedelin mukaan dekantoimisesta, sillä juoma B oli dekantoitu "maailman nopeimmalla" dekanterilla Evellä. Makuero oli tosiaan suuri, mutta ottaen huomioon kapistuksen hinnan (378e), voi Maximilian Riedelin isoisän heittämä vinkki olla lähempänä meitä viininoviiseja. Miehen mukaan illalla juotava kannattaa nimittäin avata jo aamuaikaan jos haaveissa on ilmattu (?) viinielämys.
Viinien maistelun jälkeen - noin kello 10.30 - siirryimmekin aamun aikataulun mukaan väkeviin viinoihin. Tarjottimelle oli aseteltu kolme erilaista lasia ja kolme juomaa: viskiä, konjakkia ja - Faktan kauhuksi - tequilaa. Kauniisti sanottuna on kyseinen juoma nimittäin jättänyt aikoinaan niin "lähtemättömän vaikutuksen", ettei sitä ole sen koommin Kallion keittiössä maisteltu...Tilanteeseen pakotettuna Fakta kuitenkin tarttui annettuun tequilakuppiin ja kaatoi sen rohkeasti shampanjalasia erehdyttävästi muistuttavaan Riedelin tequilalasiin. Tämän jälkeen juomaa heiluteltiin ja huljuteltiin ja lopulta uskalsimme työntää nenämme pitkälle korkeaan lasiin. Nuuhkaisu, kauhun sekainen jännitys ja... ei mitään! Ei pahanolonrefleksiä, ei kakomista, ei kauhunsekaista paniikkia. Alkoholin iskevä tuoksu oli poissaan ja kuten herra Riedel kertoi, onnistui lasi tuomaan esille tequilan ominaisaromit: kukkaisuuden ja hedelmäisyyden. Huonoja muistoja hienoikaan lasi ei onnistunut poistamaan, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä tequilan saavan ehkä vielä uuden mahdollisuuden.
Meksikon kansallisjuoman jälkeen siirryimme konjakkiin, mutta johtuneeko sitten nuoruuden "otetaan vähän tota ja vähän tota, niin vanhemmat ei huomaa" -juomasekoituksista vai mummon tarjoamista konjakkikarkeista, ei konjakkikaan ole kuulunut Faktan suosikkijuomiin. Koska paikalla kuitenkin oltiin raportoimassa laseista lukijoille, päätti Fakta ottaa lusikan (vai lasin?) kauniiseen käteen ja maistaa juomaa Riedelin uudenlaisesta konjakkilasista, joka on eroaa täysin perinteisen konjakkilasin muodoista.
Riedelin mukaan syy uudenlaisen lasimallin kehittämiseen on kaunistelemattoman yksinkertainen: perinteinen lasi tekee konjakista pahaa. Aikamoinen väite, ottaen huomioon, että konjakki on pahaa -ainakin Faktan mielestä. Väite oli kuitenkin laitettava testiin ja taas kerran pääsi maisteluyleisö yllättymään (tai siis ainakin Fakta). Alkoholin sijaan lasista tulvahti makeaa, pehmeää ja hedelmäistä tuoksua, joka muistutti jollain tapaa Madeira-viiniä. Maistelun jälkeen alkoholi kaadettiin vielä perinteiseen konjakkilasiin, jotta makueron voitaisiin osoittaa johtuvan juuri lasista eikä esimerkiksi erikoishyvästä konjakista. Taas kerran juomaa sekoiteltiin, huljuteltiin ja lopulta nuuhkaistiin. Samalla sekunnilla nenään iski jykevä alkoholin lemu ja silmiin nousivat kyneeleet. Missä oli hedelmäisyys? Missä oli makeus? Nähtävästi pisaramallisen lasin pohjalla, sillä ero edelliseen maisteluun oli järkyttävän suuri. Maistelun jälkeen oli pakko yhtyä Maximilian Riedelin väitteeseen siitä, ettei tavallinen konjakkilasi käy muuhun kuin koriste-esineen tehtävään.
Tastingin viimeinen osuus keskittyi viskin maisteluun. Tarjolla oli skottilaista Laphroaig-viskiä eikä lasina toiminut tälläkään kertaa perinteinen viskilasi. Tasapohjaisen, avoimen lasin sijaan Skotlannin jaloa juomaa maisteltiin nimittäin Riedelin ja skottilaisten tislaamojen yhteistyön tuloksena syntyneestä lasista. Taas kerran oikeanlainen lasi osoitti voimansa, sillä pelkän alkoholin sijaan maku oli savuinen, suolainen ja jollain tapaa pehmeä. Poissa olivat viinan maku tai pistävyys ja jopa viskiä kammonnut Fakta sai todeta juoman olevan ihan hyvää.
Mistä ihmeestä makuihin liittyneet yllätykset kuitenkaan johtuivat? Riedelin mukaan kaikki on kiinni lasista. Oikeanlainen lasi tuo esiin juomien ominaismaut, kun taas väärä lasi tuo pintaan pelkän alkoholin. Maistelutilaisuuden jälkeen on pakko olla samaa mieltä. Maistelimme nimittäin jokaista juomaa eri laseista ja makuerot yllättivät joka kerta voimakkuudellaan. Oli kiinnostavaa huomata, että oikealla lasilla juotuna ei tequilan kaivannut limeä tai että konjakki sisältää uskomattoman määrän erilaisia makuja. Onkin pakko myöntää, että jäljelle jäi polttava halu ostaa kunnolliset viinilasit. Jotenkin nimittäin tuntuu, etteivät Iittalan Verna-lasit tuo makueroja esiin ihan parhaalla tavalla, vaikka puolustavatkin paikkaansa maailman kestävimpinä viinilaseina. Löytyisiköhän siis lukijoista viiniharrastajia, jotka osaisivat suositella hyviä, peruskäyttöön tarkoitettuja, viinilaseja?
(Kuvassa vasemmalta oikealle: viskilasi, tequilalasi ja konjakkilasi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti