keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kantarellimunakas

Munakas kuuluu tämän keittiön vakioruokiin, sillä kaapista löytyy usein sekava kattaus kananmunia, jotain juustoa, hieman liian pehmeitä tomaatteja sekä basilikaa. Tämä yksilö sai sisäänsä kuitenkin myös kanttarelleja, mutta myös muut sienet käyvät hyvin.

tuoreita kanttarelleja
voita
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
valkosipulia
2 munaa
loraus maitoa
suolaa
pippuria
parmesania raasteena

Paista kanttarelleja ilman rasvaa pannussa kunnes sienien neste on täysin haihtunut. Lisää nokare voita, paista hetki ja ota pois pannulta. Sekoita kulhossa kananmunat, maito, suola ja pippuri. Kaada seos lämpimälle pannulle, lisää kanttarellit, sormissa murskatut kirsikkatomaatit, basilikaa, murskattua valkosipulia ja parmesania. Älä sekoita! Paista liedelllä muutama minuutti ja laita sen jälkeen pannu 200C uuniin noin viideksi minuutiksi saamaan väriä (teflon-pannun voit laittaa uuniin jos suojaat muovisen kahvan paksulla foliokerroksella!). Nauti rucolan kera.

SIENIMETSÄLLE?
Nyt seuraa tunnustus: ainakaan Fakta ei ole koskaan ollut sienimetsällä. Miksei tule koskaan mentyä? Aina on joko kiire ja viikonloppuisin ei aamumetsä houkuttele. Toisaalta, enpä edes tiedä missä sieniä kasvaa...Onko lukijoilla hyviä sienimetsävinkkejä? Tai edes vastaus siihen, kannattaako sienimetsälle mennä jos ei tunne sieniä?

5 kommenttia:

  1. Minä kävin ensimmäistä kertaa sienimetsällä tänä syksynä, ja sienikirjan kanssa tietysti. Löydettiin rutkasti tatteja, ja oltiin tooosi tyytyväisiä itseemme. Kotona selvisi, että suurimmalta osin kyseessä oli sappitatit, jotka ovat syötäviä, mutta erittäin pahan makuisia :D

    Kiitoksena loistavasta, ja visuaalisestikin laadukkaasta blogista, blogissani on teille tunnustus.

    VastaaPoista
  2. Melkeinpä paras juttu on se, jos ensimmäisinä kertoina pääsee sienimetsälle kokeneen sienestäjän kanssa. Tunnistusrepertuaarin ei tarvitse olla valtavan suuri - omalla listallani ovat kantarellit, suppilovahverot, kosteikkovahverot, mustatorvisienet, rouskut, tatit ja korvasienet. Suppis on erittäin helppo tunnistaa - ja niitähän löytyy metsistä vielä näinkin myöhään syksyllä!

    VastaaPoista
  3. Jalouse: Oi kiitos :) Pitääpä tehdä omat tunnustukset mahdollisimman pian. Ja siis juuri tätä pelkään, että kotiin tulee kilokaupalla pahoja (tai myrkyllisiä!) sieniä...Noh mutta taisitte silti saada edes muutaman tatin?

    Kamicha: Näin olen itsekin kuullut, että eniten saa irti jos menee ensin kokeneen sienestäjän kanssa. Suppilovahvero kyllä houkuttelee metsälle..jos sitä vielä ehtis!

    VastaaPoista
  4. Tartun tärkeeseen yksityiskohtaan eli kuvanlaatuun! Onko uploadi menny pieleen kun muuten hyvä kuva on rakeinen :)

    t.Konda

    VastaaPoista
  5. Konda:
    Kiitos huomiostasi ja erittäin tärkeeseen yksityiskohtaan tartuitkin.
    En usko että bloggerin uploadissa on vikaa vaan tällä kertaa ongelma löytyy ihan kuvaajasta :) Koska "studiossammme" on luotettu pitkälti auringon suomaan valoon, näin syksyn myötä hyvän kuvan saaminen on muuttunut haastavammaksi. Tarkoitan tietenkin valonmäärän vähenemistä. Tässä kuvassa on yritetty valaista ruokaa loppuunpalaneella kirkasvalolampulla sekä läppärin näytöllä, joka paljastuu lautasen heijastuksesta. Lopputulos ei aina ole toivottu :)
    Valitettavasti kohina ja rakeisuus on aina vieraanamme, kunnes lottovoitto osuu kohdallemme jolloin Rajalasta tarttuu mukaan täyskennollinen kamera.
    Ennen sitä, löytyisikö lukijoilta hyviä ja luovia vinkkejä kotistudion tuunaamiseen?

    VastaaPoista