1000 mahtavaa asiaa

Selailin suomalaisia muotiblogeja ja Colour Me!:sta löytyi hauska linkki 1000 awesome things -sivustolle. Saitilta löytyi myös "mahtavia ruoka-asioita" kuten suurimman keksipalan sisältävä jäätelölusikallinen ja Ceasar-kastikkeessa uiva salaatinlehti. Sivuston innoittamana päätin listata myös omia mahtavia ruoka-asioita:

Extrasuolainen salmiakkipääkallo
Salmiakkipääkallot ovat tietysti suolaisia, mutta joskus pussin/karkkiboksin pohjalta löytyy extrasuolainen kallo. Tiedättehän, se suolasta valkoiseksi huurtunut möhkäle joka on onnistunut nappaamaan mukaansa muutaman muunkin karkin suola-annokset. Kyseessä on todellinen löytö, joka pitää nauttia nopeasti ennen toisen syöjän pääkallobongailua...

Rapsakka viinirypäle
Vihaan, vihaan vetisiä viinirypäleitä. Sitäkin enemmän rakastan "kuivia" viinirypäleitä, jotka rapsahtavat puraistessa. Koostumus löytyy useimmiten tummista viinirypäleistä.

Latte ilman maitovaahtoa
Oikeaoppiseen latteen ei tule maitovaahtoa (korkeintaan hieman pehmeää vaahtoa pinnalle), mutta silti helsinkiläisistä kahviloista saa lähes poikkeuksetta järkyttävät määrät maitovaahtoa omaavia "latteja". En ymmärrä, miten vaikeaa voi olla käsittää ettei latte ole "iso cappucino". Muutamasta paikasta saa kuitenkin hyvää kahvia ja näihin kuuluvat La Torrefazione, Espresso Edge sekä Kaffecentralen (myymälä & kahvila).

Pieni mandariiniviipale
Joskus mandariinista löytyy minikokoinen viipale, joka on makeampi ja kaikilla mittareilla parempi kuin muut "tavalliset" viipaleet.

Toisen tekemä leipä
Toisen tekemä voileipä maistuu yksinkertaisesti paremmalta kuin oma. Mistäköhän sekin johtuu?

T. Fakta

P.S. Löytyykö lukijoilta omia mahtavia ruoka-asioita?

Glögiä ja joululauluja

Niin se vain on, että joulu lähestyy nopeaa vauhtia. Varma merkki joulusta on lisääntyvä glögin kulutus sekä Jouluradio. Farfallen kauhuksi Jouluradiota kuunnellaan nimittäin lähes tauottomasti jouluun saakka. Noh mitä voi sanoa...Fakta on jouluhullu! Onneksi glögi maistuu molemmille ja tässä Farfallen oiva ohje:

1 pkt Marlin valmista glögimehua
1 dl vodkaa
1/2 pl punaviiniä (esim. Il Papavero käy hyvin)
rusinoita
manteleita

Laita nesteet kattilaan, lämmitä mutta älä anna kiehua! Tarjoile rusinoiden ja manteleiden kera.

P.S. Ruokaisista joululahjoista tulossa listaa ja ohjeita lähiaikoina!

MAAILMAN KAUNEIN JOULULAULU
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi, murheita muistaa ken vois laulajan!

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
ah' tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

(Sylvian joululaulu (Youtube), sanat: Zacharias Topelius, musiikki: Karl Collan)
(Kuva: Darvin Bell - Creative Commons)

Croque Monsieur eli paras uunileipä

Ranskalaisen Croque Monsieurin ohje löyty Jennifer Donovanin Brunssi-kirjasta. Hyvä ohje onkin ja rasvaisuutensa ansiosta toimii jopa krapulalääkkeenä ainasen pizzan sijaan...

2 paahtoleipäviipaletta
2 viipaletta hyvää kinkkua (esim. rosvopaisti)
4 rkl juustoraastetta + väliin 2 rkl juustoraastetta
2 rkl jogurttia
suolaa
pippuria
tuoretta persiljaa

Lämmitä uunin grillivastus 200C. Sekoita 4rkl juustoraastetta, 2 rkl jogurttia, suolaa ja pippuria. Voitele paahtoleipäviipaleet. Laita toinen viipale kuumalle paistinpannulle voipuoli alaspäin. Laita päälle kinkkiviipaleet sekä 2 rkl juustoraastetta. Laita päälle toinen leipäviipale voipuoli taas alaspäin. Paista hetki. Laita päälle jogurttiseos ja laita pannu leipineen uuniin. Anna kypsyä kunnes jogurttiseos on kullanruskea. Tarjoile tuoreen persiljasilpun kera.

PAREMPAA PIKARUOKAA(?)
Croque Monsier eli "rouskuva herra" on ranskalainen herkku, jota alunperin myytiin pikasnackina kahviloissa ja baareissa. Ensimmäinen kirjattu todiste herkusta löytyy jo vuodelta 1910, joten kyseessä on todellinen perinnepikaruoka. Mutta onko tämä pikaruoka esimerkiksi hampurilaisia terveelliseempää? Veikkaan itse, että rouskuva herra sisältää huomattavasti vähemmän lisäaineita ja tuotantoprosesseja kuin perushampurilainen. Rasvapitoisuuden arvelen olevan samaa luokkaa eli juuri täydellistä krapula-aamuun!

P.S. Teollisesti prosessoiduista ruoista, ruokateollisuudesta ja näiden sivuvaikutusten välttämisestä kiinnostuneiden kannattaa lukea Nutrix-Ollin verkkokirja. Itse emme noudata erityisruokavaliota (paitsi hyvää ruokaa -ruokavaliota!), vaikka aamuisin nautimmekin superfood-smoothien.

Halpaa samppanjaa

Samppanja on Faktan lempijuoma, vaikka sitä juodaan tässä taloudessa harvoin. Espanjalaista cavaa (Marqués de Monistrol) tulee juotua sitäkin enemmän ja syynä on tietysti hinta. Muun muassa Iso-Britanniassa saa kuitenkin suhteellisen halpaa samppanjaa ruokakauppojen oman brändin alta. Esimerkiksi Tescolla ja Sainsbury'sillä on omat samppanjamerkkinsä.

Yllättäen markettien "halpissamppanjat" ovat kuitenkin myös laadukkaita kuten ilmenee The Times-lehden verkkojutusta. Jutun mukaan Which?-lehden sokkotestissä Sainsbury'sin samppanja sai vain yhden pisteen vähemmän kuin kuuluisa Veuve Clicquot. Jutussa myös kerrotaan, että tv-kokki Gordon Ramsay valitsi juuri Sainsbury'sin samppanjan omiin häihinsä, jotka tosin vietettiin jo vuonna 2001. Voisiko siis olla, että halpissamppanja yltää laatumerkkien tasolle?

Liiallista innostusta toppuuttelee Decanter-lehden päätoimittaja Guy Woodward, jonka mukaan kyse on sattumasta eli halpissamppanjan testipullo oli hyvä poikkeus muuten heikkolaatuisen merkin joukossa. Hmmm... Näinköhän? Harmi, ettei Fakta&Farfalle pääsee testamaan asiaa henkilökohtaisesti johtuen Suomen "mahtavasta" alkoholipolitiikasta. Niiden muuttumiseen asti, kippis cavalle ja hauskaa perjantai-iltaa!

P.S. Näyttääkö kenenkään muun mielestä champagnen virallinen suomenkielinen käännös "samppanja" hassulta? Jotenkin raaka sana, jollekin niin ihanalle..

(Kuva: Romain Heuillaird - Creative Commons)

Raakakaakaon pavut

Maria!-show'ssakin esiintyneen Nutrix-Ollin innoittamana Fakta vieraili eilen Kallion Ekolo-liikkeessä. Mukaan tarttui myös muualla paljon paljon kehuttuja raakakaakaon papuja sekä maca-jauhetta. Kaakaot lähtivätkin heti testiin, mutta tulos oli mitä epä-superfoodimainen, suoraan sanottuna kamala.

Puoli tuntia nauttimisen jälkeen alkoi järkyttävä päänsärky, sekavuusolotila sekä outo ahdistus. Lopulta oli uskottava, että tämä superfood saattaa olla kaikkea muuta kuin hyväksi keholle. Googletinkin asiaa ja löysin yllättäviä tuloksia. Raakoihin kaakaopapuihin suhtaudutaan hyvin ristiriitaisesti esimerkiksi raw food -liikkeen sisällä, josta tuote alunperin nostettiin superfoodin asemaan. Raw food -guru Paul Nilson varoittelee raakakaakaon pavuista seuraavaa:

"Chocolate and cacao are outright health hazards due to the chemicals, contaminants, and additives they contain. The chemicals within chocolate are called methylxanthines. They can be further classified as theobromine, caffeine, and theophylline, all of which have deleterious effects on the body. Theobromine is known to cause a host of symptoms including abnormal glandular growth, nervousness, depression, anxiety, insomnia, gastrointestinal problems, and itching. Caffeine is highly suspected of being a carcinogen, and is directly linked to heart and circulatory problems, glandular difficulties, nervous disorders, osteoporosis, birthing abnormalities, and so forth. Theophylline causes stomach problems, nausea, vomiting, and nervous disorders."

Pelottavaa! Itselleni pavut eivät ainakaan sopineet ja superfood-smoothien pääraaka-aineina pysyvät suomalaiset superfoodit, mustikat ja mustaherukat. Maca-jauhe, jonka väitetyistä hyödyistä voit lukea täältä, menee testiin huomenna. Raporttia siitä (sekä ostamastani luomuespressosta) seuraa myöhemmin!

P.S. Onko lukijoilla samanlaisia kokemuksia kaakaosta? Tai ehkä parempia? Osallehan nuo näyttävät sopivan tosi hyvin...

(Kuva: Nestle, Flickr.com)

Afrikkalaisittain maustettua kanaa

Saimme muutama viikko sitten Meiralta laatikollisen erilaisia mausteita, joista löytyi myös tässä reseptissä käytetty Afrikka-mauste. Rouhittava maustesekoite kuuluu myllymausteiden sarjaan, josta löytyy myös mm. Etelä-Amerikka, Pohjola sekä Sisilia.

Afrikka-maustetta (sis. chili, valkosipuli, korianteri ja kumina) käytimme kanan mausteeksi ja ruoasta tuli yllättävän hyvää. Valkosipulia ja suolaa piti tosin lisätä, mutta muuten seoksen maut osuivat kohdalleen.

Afrikkalaisittain maustettua kanaa
Afikka-maustetta (Meira)
valkosipulia
suolaa
kanafileitä
öljyä paistamiseen

Hiero kanafileiden pintaan runsaasti Meiran Afrikka-mausteseosta ja murskattua valkosipulia. Paista pannulla kypsäksi. Tarjoile sitruunalla maustetun couscousin ja mantelipapujen kera.

Sitruunalla maustettu coucous
couscousia
vettä
sitruunamehua
kokonaisen sitruunan raastettu kuori
nokare voita

Valmista couscous paketin ohjeen mukaan. Lisää sitruunamehu, raastettu kuori sekä nokare voita. Sekoita ja tarjoile heti.

Manteli-pavut
150g vihreitä tuoreita pavunpalkoja
kourallinen manteleita
loraus sitruunamehua
loraus soijaa
oliiviöljyä
ripaus sinappijauhetta
puolikas murskattu valkosipuli

Kiehauta kattilassa vesi ja keitä papuja noin 3 minuuttia. Huuhtele kylmällä vedellä. Paahda manteleita ilman rasvaa pannulla, kunnes ne saavat. Älä polta! Pilko mantelit veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekoita kulhossa sitruunamehu, soija, oliiviöljy, sinappijauhe sekä valkosipuli. Kuumenna pannu, lisää pavut ja kastike. Paista hetki kunnes pavut kuumentuvat. Ota pois pannulta ja lisää mantelirouhe. Tarjoile heti.

Sitten nopea arvio mausteseoksista:
Mausteseokset vaikuttavat ensi kokeilulta päteviltä, sillä sekoitteeseen ei ole lisätty suolaa tai lisäaineita. Toisaalta suomalaisen kaupan maustehyllyn tuntien, hinta saattaa kuitenkin olla suolainen ja seoksen raaka-aineet saisi luultavasti halvemmalla aasialaisista kaupoista. Sekoitteen voisi ajatellakin sopivan niille, joiden lähettyviltä ei aasialaista kauppaa löydy, jotka eivät omista kattavaa maustehyllyä tai joille maustaminen on hieman vieras juttu. Itse voisimme kuvitella ottavamme valmiin sekoitteen mukaan vaikkapa juhannusmökille, jonne ei jaksa raahata kattavaa maustevalikoimaa.

SUHTEET ESIIN!
Kemikaalicocktailin Noora tiesi kertoa, että Yhdysvalloissa on nykyään voimassa laki, jonka mukaan bloggaajien on kerrottava yhteytensä mainostamiinsa brändeihin. Toisin sanoen, "kun bloggaaja kirjoittaa kaupallisesta tuotteesta, hänen on kerrottava yhteytensä sen valmistajiin ja myyjiin" (HS). Vaikka jokainen voi tietysti käyttää maalaisjärkeään, on laki mielestämme askel oikeaan suuntaan. Blogit ovat nykyään media muiden joukossa, joten on vähintäänkin suotavaa, että bloggarit kirjoittavat tuote-asioista rehellisesti. Kun Meira otti meihin yhteyttä ja kysyi haluaisimmeko ilmaistuotteita, vastasimme heti kyllä. Uskomme, että maustearviosta on hyötyä lukijoille ja totta kai on "ihan mukavaa" saada blogimme aihealueisiin liittyviä asioita. Toisaalta lukijat voivat olla jo nyt varmoja, että tekstissä mainitaan AINA jos tuote on saatu ilmaiseksi ja kirjoitamme myös AINA rehellisen mielipiteemme. Tuotemerkkejä saatamme tosin mainita ilman lahjuksia, sillä hyvistä raaka-aineista/tuottajista/kaupoista kannattaa mielestämme vinkata myös muille.

Rakkautta (ja ruokaa) ilmassa

Food & Wine -sivustolta löytyy mielenkiintoinen ja yllättävä uutinen. Jamie Oliver on nimittäin yhdistänyt voimansa brittiläisen Match.com-deittisivuston kanssa ja lopputuloksena on oma deittipalvelu ruokafaneille. Jamien omilta sivuilta pääsee nyt siis suoraan etsimään muita foodieita sillä silmällä. Mielenkiintoinen idea, sillä baarissa foodien bongaaminen saattaa ollaa haastavaa (joskus tosin onnistaa!) eikä ruokakaupassakaan välttämättä uskalla ryhtyä juttusille herkkuja ostoskoriinsa latovan tyypin kanssa.

Toisaalta idea kuulostaa hieman oudolta, sillä eikö ruokafanituksen voi tuoda esille ihan tavallisella deitti-ilmoituksessa. Ehkäpä tämä on suunnattu niille hardcore-foodieille, jotka pelkäävät ilmoituksessa mainitun "harrastan ruoanlaittoa"-kohdan tarkoittavan purkista pannulle kaadettua pastakastiketta. Hui!

Noh naljailu sikseen, sillä sivustolta löytyy myös "making the first meal for your partner"-kohta, josta pääsee etsimään hyviä hurmausreseptejä. Sen verran hyviltä näyttivät, että ohjeita voisi testata myös suhteen alkuvaiheen jälkeenkin.

Kuva: Anita P. (Creative Commons)

Berliinin kartta II – mitä, missä, milloin

3. päivä
Loman kolmas aamu alkoi Monster Ronsonin kostolla. Edellisen illan vaihtuminen varhaisaamuun takasi nimittäin kello 17 asti kestäneen huonovointisuuden ja totaalikooman. Kun viimein pääsimme sängystä ylös suuntasimme kohti Mitte-kaupunginosaa ja meille vinkattua (kiitoa Tuipe!) White Trash Fast Foodia. Kannatti matkustaa koomatilassakin, sillä paikasta sai maailman parhaan dagen efter -juoman eli puolen litran tuore sitruunamehu vodkalla. Juoma (6,50e) ja jättimäinen chilihampurilainen (8,5e) ja olivat kuin kelluva pelastusrengas Titanicin turmassa ja vähitellen lomailijoiden keskustelu vaihtui kyllä-, ei- ja paha olo-tyyppisistä lausahduksista iloisempaan suuntaan. Ihme oli tapahtunut.

White Trash Fast Food kohensi olotilaa sen verran, että uskalsimme lähteä kohti ystävän kehumaa venäläistä surffibaaria CCCP:tä. Valitettavasti saavuimme paikalle tuntia ennen aukeamista eivätkä sisällä istunut venäläismiesten jengi päästänyt kahta kärsivää edes oluelle. Paikka näytti kyllä sen verran hauskalta, että kokeilemattakin sitä voi tässä lämpimästi suositella. Onkohan lukijoilla kokemuksia kyseisestä paikasta?

4. päivä
Neljäs aamu alkoi yön liskodiskosta huolimatta suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Koska emme jaksaneet raahautua ajoissa hotellin superaamiaiselle, lähdimme kohti Kreuzbergia ja Unlike.Berlin-sivulta bongattua Cuccuma-kahvilaa. Rento sisustus ja täydellinen latte tekivät paikasta mahtavan laiskan aamun aloituspaikan.

Cuccuman jälkeen lähdimme hortoilemaan lähikaduille ja löysimme aika hauskan käytettyjen vaatteiden kaupan, Colours Kleidermarkt GmbH:n. Kaupassa kaikki punnittiin kiloittain, joten silkkipaidat ja huivit olisivat tulleet täällä halvoiksi. Harmi ettei kärsivällisyys tonkimiseen riittänyt, joten lähdimme kaupasta tyhjin käsin.

Kreuzbergistä otimme U-Bahnin kohti Mitteä, sillä jo eilisessä väsymystilassa bongasimme alueelta Kemikaalicoktailin Nooran hehkuttaman luomusalaattibaarin, Eve & Adam'sin. Paikka oli kaikkien kehujen arvoinen, sillä alle 8 eurolla sai täysin luomun salaatin itse valitsemillaan täytteillä! Mitessä sijaitsevalta Alte Schönshauser Strasse -kadulta löysimme myös monta ihanaa pikkukauppaa ja erityisesti East Berlin -putiikin rekeillä roikkui hyvälaatuisia ja kauniita vaatteita. Onneksi ne myös jäivät rekkeihin yhtä mekkoa lukuunomatta, sillä hinnat eivät todellakaan olleet Suomen putiikkeja halvemmat.

Mitte-kierroksen jälkeen suuntasimme kohti hotellia, jossa otimme jo tavaksi muodostuneet kahden tunnin päiväunet. Vuorokausi rytmi oli muutenkin sekaisin kun nukkumaan pääsi aamulla, heräsi iltapäivällä ja vuorokauden virkein hetki osui kello 22 paikkeille...mutta lomalla kun oltiin piti sekavuudesta vain nauttia.

Päiväunien jälkeen lähdimmee tapaamaan ystäväämme Seljaa, joka oli "vahingossa" muuttanut Berliiniin 4 viikon kielikurssin jälkeen. Emme tosin ihmetelleet Seljan päätöstä, sillä asuinpaikakseen nainen oli löytänyt aika mahtavan 10 hengen kommuuniin Kreuzbergista. Kommuuni oli mahtava sekoitus taiteellista luovuutta ja yhteisöllisyyttä. Seljan mukaan asukkaat nimittäin nauttivat joka ilta yhteisen aterian, joka kokattiin ison hallin keskelle rakennetussa bambumaja-keittiössä.. Hullua, mutta niin Berliiniä!

Viihdyimme kommuunissa pitkälle yöhön ja kello 02 lähdimme kohti baaria. Juuri tässä piilee Berliinin yöelämän viehätys: aukioloajat ovat vapaat ja baarivaihtoehtoja lukematon määrä, joten ulos ei tarvitse lähteä juosten jo kello 24. Oli mahtavaa istuskella kotona juuri niin pitkään kuin halusi, sillä tiesi, että baariin kyllä pääsee ja aikaa hauskanpidolle jää yllinkyllin. Tätä (vapautta) lisää myös Suomeen! Suomalainen baarielämä ja yleinen sääntö/kyttäämiskulttuuri jäi muuten mietityttämään niin paljon, että isompi postaus aiheesta varmasti tulossa...

5. päivä
Loman viimeinen päivä meni hyvin rennoissa tunnelmissa. Emme oikeastaan jaksaneet tehdä mitään, joten suuntasimme matkamme kohti Frierichshainin ravintoloita ja kauppoja. Alueelta tarttuikin mukaan lähes täydellinen vintage-laukku kannettavalle tietokoneelle, tosin on edelleen mysteeri miten vintage ja täydellinen istuvuus MacBookille voivat löytyä samasta laukusta...ja vain 15 euron hintaan!

Alueelta löytyi myös mukava pieni thaimaalainen ravintola Papaya, jonka tofu-nuudeli on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Loppupäivän vietimme ehkä jo hieman nolosti hotellilla. Toki mietimme pitäisikö juhlistaa loman päättymistä 5. dönerillä tai x:llä määrällä vehnäolutta, mutta päätimme tehdä vihdoinkin sitä mitä lomalla yleensä tehdään: rentoua. Hyvä päätös olikin, sillä aamun kello 07 herätys ja lähtö kentälle tuntuivat silti aivan liian epäinhimillisiltä. Kävi siis kuten usein hauskimmilla lomilla: kotiin palatessa oli vielä väsyneempi kuin lähtiessä. Noh, onneksi mieli oli sentään saanut lepoa ja asianmukaisia virikkeitä. Kiitos, Berliini!

Faktan & Farfallen 3 hyvää syytä matkustaa Berliiniin:
1. Rento suhtautuminen ihan kaikkeen. Kaupungissa ei turhaan kyttäillä tai kauhistella vaan graffitit, mummot, koirat, lapset ja elämäntapaintiaanit ainakin vaikuttavat mahtuvan samaan kaupunkiin.

2. Halpa ruoka ja juoma. Kaupunkikulttuuriin kuuluu olennaisena osana seurustelu ravintoloissa ja baareissa. Suomessa se on hintojen takia käytännössä mahdotonta, mutta jostain syystä Berliinissä ruokaa ja juomaa saa edullisesti

3. Yllätyksiä joka kulmassa. Berliini on kaupunki, jossa voi tapahtua mitä vain. Tai ainakin siltä tuntui kun kävelimme Friedrichshainissa sijaitsevan gallerian avajaisiin... Joka nurkan takaa löytyy jotain häkellyttävän kaunista tai uskomattoman rumaa. Harvoja paikkoja on siis putsattu, remontoitu tai tuhottu vaan kaupungin annetaan elää vapaana organismina. Näin ainakin koimme Kreuzbergin, Neuköllnin ja Friedrichshainin alueilla.

Berliini-aiheisia linkkejä:
Fakta & Farfalle: Berliini (Google Maps). Huom! Karttaa saa nyt muokata kuka tahansa eli jakakaa vinkkinne!
Kemikaalicoktailin Berliini
Unlike.Berlin

Kuvat: Fakta & Farfalle, White Trash Fast Food

Berliinin kartta I - mitä, missä, milloin

Terve taas rakkaat lukijat! Viisi päivää vierähti Berliinissä huimaa vauhtia ja vielä tällä viikolla vaivannut arkiahdistus aiheutti matkaraportin pienehkön viivästymisen. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan eli tässä lomamme parhaat palat osa I. Postauksen lopusta löytyy muuten linkki tekemäämme Google Maps -karttaan, johon laitamme myös osan II kohteet ja vinkit.

1. päivä
Viime viikon tiistaina saavuimme pitkän odotuksen jälkeen Berliiniin. Ensitöiksemme kirjauduimme vain muutama kuukausi sitten avattuun design-hotelliin, Hotel Michelbergeriin. Neljäntoista kaveruksen perustama hotelli oli todella iloinen yllätys, jossa silmä lepäsi sisustuksessa, keho mahtavalla yläparvella ja 8 euron luksusaamiainen sai veden kielelle. Hintakaan ei ollut laatuun nähden paha, sillä kahden hengen huoneen sai 65 eurolla. Myös hotellin sijainti oli mitä mainioin, sillä paikka sijaitsee aivan Warschauer Strasse -junapysäkin edessä, mielenkiintoisten Kreuzbergin ja Friedrichscheinin -kaupunginosien rajalla.


Matkan ensimmäinen kulinaristinen kokemus syntyi jo saapumisiltana. Hotellin työntekijät vinkkasivat meidät tunnelmalliseen ja (Suomeen verrattuna) halpaan italialialaiseen ravintolaan, joka löytyi heti Kreuzberg-kaupunginosan rajalta. Valitettavasti ravintolan nimi ei jäänyt mieleen, mutta eipä hätää. Löydät summittaisen sijainnin tämän postauksen yhteyteen tehdystä Google Maps -kartasta! Kyseisessä ravintolassa kannattaa ehdottomasti testata pizzaa, jonka täytteistä löytyi ainakin rucolaa ja parmankinkkua. Se oli lähes täydellisyyttä hipova täytekokonaisuus rapealla pohjalla!

Illallisen jälkeen lähdimme koluamaan Friedrichshain-kaupunginosan baareja, joskin alkupökerryksessä alue tuntui kolkolta ja hieman....tylsältä. Onneksi illuusiota kesti vain hetken, sillä jo samana iltana päädyimme viettämään iltaa tavalla, joka voi tapahtua vain ulkomailla. Kävelimme nimittäin puolivahingossa erään "vielä rakennusvaiheessa olevan" gallerian avajaisiin, jossa päädyimme viettämään viinin kyllästämät kolme tuntia. Katosta roikkuvat sähköjohdot, epämääräinen taide ja kynttilät pöydällä olivat juuri sitä rappioromanttista tunnelmaa, jota tulimme Berliinistä hakemaan.

2. päivä
Taidegallerian avajaiset kostautuivat seuraavana aamuna pienimuotoisen kohmelon muodossa. Onneksi hotellin luksusaamiainen antoi uutta potkua hitaasti alkaneeseen päivään ja lähdimmekin reippaina kävelemään pitkin East Side Gallerya. Tämä Berliinin ykkösnähtävyys on pisin säilytetty pätkä Berliinin muurista, johon vuonna 1990 24 taiteilijaa eri puolilta maailmaa antoivat oman taiteellisen panoksensa. Tänä vuonna muurin maalaukset ovat erityisen hienossa kunnossa, sillä keväällä alkanut entisöintimaalaus on tuonut teosten väriloiston takaisin. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä, joita muuten tulee nähtyä aika harvoin.

Illalla lähdimme taas kohti Kreuzbergiä, josta löysimme suhteellisen halvan, joskin ei kovin tunnelmallisen, sushibaarin. Kuudella ja puolella eurolla paikasta irtosi kahdeksan palan sushisetti sekä miso-keitto, mutta tekno-henkinen sisustus ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Eipä ihme, että suurin osa asiakkaista otti ruokansa take-awayna... Sushien jälkeen päädyimme mahtavaan pikkubaariin nimeltä Kirk. Anteliaat viinilasilliset sekä vinyyliltä soitettu Belle & Sebastian piristivät eilisillasta väsynyttä mieltä sen verran, ettei ilta todellakaan jäänyt siihen.

Kello yhden aikaan päädyimme nimittäin suuntaamaan matkamme kohti kehuttua Monster Ronson's Ichiban Karaoke -baaria. Julkista laulamista kammoksuvien ei kannata lopettaa lukemista tähän, sillä punkkareiden pitämässä karaoke-luolassa saa 12 eurolla ihka oman karaokekopin! Kuvitelkaa siis iso porukka, loputun kappalelista ja vahvat drinkit...voiko mikään olla hauskempaa (tai sekavampaa)? Edes seurueen pieni koko (tässä tapauksessa 2 ihmistä) ei latistanut tunnelmaa vaan pääsimme lähtemään vasta aamutuimaan, hoilattuamme kopin ulkopuolella lähtöbiisinä Pulpin Disco 2000:n. Seuraava aamu avautui eteemme karmeana, mutta siitä ja maailman parhaasta dagen efter -juomasta lisää seuraavassa postauksessa!

Fakta & Farfalle: Berliini (Google Maps) Huom! Karttaan tulossa lisää vinkkejä seuraavassa postauksessa!
Mahtava sivu hyvien baarien, ravintoloiden ja kauppojen paikallistamiseen: Unlike.Berlin

(Kuva hotellista: Michelberger)

Ruokatuliaisia

Ihana ystävämme vieraili muutama viikko sitten Pariisissa ja tuliaisina saimme aivan mahtavaa reilun kaupan kahvia! Kahvi ei ole kovin tummaa, joten laitamme sitä aika paljon, mutta maukasta se on. Kiitos siis Hermanniin! Seuraavina päivinä blogimme kokee muuten pientä radiohiljaisuutta, sillä Fakta & Farfalle matkaa huomenna viideksi päiväksi Berliiniin! Tarkoituksenamme on testata kaupungin ruokapaikkoja, joten Lontoo-päivityksen tapainen suurempi postaus tulossa heti ensi viikolla! Vinkkejä on saatu Berliini-konkareilta jo yllin kyllin, mutta otamme erittäin mielellämme lisää Berliinin ruokavinkkejä myös lukijoilta!

Vielä asiaa pikaruoasta

Edellisessä postauksessa pohdin ruoan ja yhteiskuntaluokan yhteyttä. Kuten kirjoitin, on pikaruoan kulutus noussut Yhdysvalloissa ja erityisesti maan köyhä väestö korvaa aterioitaan hampurilaisilla tai kanakoreilla. Selatessani The New York Timesin ruokasivuja, bongasin uuden aiheeseen liittyvän uutisen. Nähtävästi New Yorkissa on astunut voimaan säädös, jonka mukaan pikaruokaloiden on ilmoitettava tiskillä myytävien tuotteiden kalorimäärät. Tämän säädöksen katsottiin vaikuttavan erityisesti köyhien alueiden asukkaiden terveyteen, mutta toisin kävi. Uusimpien tulosten mukaan kalorien esittäminen ei ole muuttanut ruokailutapoja vaan taustalla vaikuttaa edelleen raha. Itseäni jäi mietityttämään, miksi kaupasta ostettu ruoka on Yhdysvalloissa kallista. Vai onko pikaruoka vaan todella todella halpaa? Voisiko asiaan vaikuttaa verotuksen avulla? Suomessa onneksi hampurilaisateria taitaa maksaa vielä yli 5 euroa (?) ja sillä rahalla tekee jo hyvät kotihampurilaiset. Takuulla parempaa ja terveellisempää!

p.s. Täytyy kyllä myöntää, että pikaruokaheikkous löytyy myös tästä keittiöstä...Nimittäin juuri sunnuntaina haimme Moinamotista jälleen kerran pizzat (Lady Libertyt)sunnuntaiheikotukseen. Hyvää oli! Mutta onko pizza pikaruokaa?

(kuva: Flickr - Monsieur Lui - CC)

Lasagne paremmalla valkokastikkeella

Lasagne on yksi parhaista viikonloppuruoista ja tällä reseptillä ei tarvitse alkaa kikkailemaan valkokastikkeella. Tämä on mielestämme jopa parempaa kuin perinteinen valkokastike, mutta taatusti myös rasvaisempaa...

Ragu (toinen ohje löytyy elokuun arkistoista):
400g paistijauhelihaa
1 tlk tomaattimurskaa (Mutti)
1 pieni tlk Mutti-tomaattipureeta
1 nippu basilikaa
4 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
loraus punaviiniä

Helpompi ja parempi valkokastike:
purkki creme fraichea
loraus maitoa
muutama kourallinen raastettua parmesania
pippuria

Laita kattilaan kunnon loraus oliiviöljyä, lisää tomaattimurskat sekä tuoretta basilikaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita lämpimälle pannulle oliiviöljyä ja kuullota silputtu sipuli sekä 3 valkosipulinkynttä. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää tomaattikastike, loraus punaviiniä ja yksi valkosipulinkynsi. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua hetki. Tee sillä välin valkokastike. Laita kulhoon purkillinen creme fraichea, loraus maitoa sekä raastettu parmesan. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja lisää hieman mustapippuria. Kokoa lasagne näin: Laita lasagne-vuoan pohjalle ohut kerros ragu-kastiketta. Lisää lasagnelevyt. Laita lasagnelevyjen päälle kerros ragua ja päälle valkokastiketta. Toista kunnes vuoka on täynnä ja jätä viimeiseen kerrokseen vain ragu-kastiketta sekä parmesania. Paista 200C uuniissa noin 40 minuuttia

RUOKA ON UUSI BEMARI
Helsingin Sanomat uutisoi muutama päivä sitten pikaruoan kulutuksen kasvusta Yhdysvalloissa. Pikaruoan suosiota selitetään taantumalla, joka ajaa köyhtyneitä amerikkalaisia yhä useammin McDonaldsin tai KFC:n tiskeille ja pikaruoalla saatetaan korvata päivän kaikki ateriat. HUH. Ero varakkaiden ja köyhien ruokailutottumuksissa on osissa Yhdysvaltoja jo niin suuri, että viime vuonna Los Angelesin City Council asetti säädöksen, jolla kiellettiin uusien pikaruokaloiden rakentaminen vähävaraisten asuttamille alueille (huom. juttu ei kerro allerkirjoittiko kaupungin pormestari säädöstä!). Mielenkiintoista, mutta mitä mieltä olette: onko pikaruoka esimerkiksi Suomessa näin kova sosiaaliluokan ilmentäjä? Erottavatko foodie-kulttuuri tai pikaruoka käyttäjänsä muista sosiaaliluokista?

Sinisimpukoita kolmella eri kastikkeella

Fakta vietti eräänä lokakuisena perjantaina tyttöjen iltaa, jonka aikana nautittiin sinisimpukoita kolmessa erilaisessa kastikkeessa. Illan aikana valmistui belgialainen olutkastike, inkiväärikastike sekä (ainakin) Länsi-Australiassa suosittu chilikastike (chilli mussels). Simpukoiden esivalmisteluohjeen löydät ensimmäisestä reseptistä. Käytimme näille kastikkeille kolme pussillista tuoreita sinisimpukoita ja syömistä riitti juuri sopivasti (eli paljon) neljälle ruokailijalle. Nautimme simpukoiden kanssa valkoviiniä sekä itsetehtyä leipää. Hyväksi todettu patonkiresepti löytyy arkistoistamme. Hyviä simpukoita ja erinomaista palvelua saat muun muassa Hakaniemen hallin Hangon Kalasta. Kiitos kuvista kuuluu ihanalle ystävälle Ninnille!

Sinisimpukat belgialaisessa oluessa (ohje alunperin HS:stä)
2 kg sinisimpukoita
2 rkl voita
2 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
2 varsisellerin vartta
1 sitruunan mehu
6 dl belgialaista vehnäolutta (esimerkiksi Hoegaarden)
suolaa, mustapippuria
tuoretta persiljaa
tuoretta timjamia

Esivalmistele simpukat: puhdista ja tarkista ne kopauttamalla jokainen avautunut simpukka pöytään. Jos se sulkeutuu, simpukka elää. Heitä pois ne, jotka jäävät avoimiksi.

Hienonna salottisipulit ja valkosipulin kynsi. Viipaloi sellerin varret. Purista sitruunasta mehu. Kuumenna voi suuressa kattilassa tai paistokasarissa. Kuullota kasvikset miedolla lämmöllä. Kaada joukkoon sitruunan mehu ja vehnäolut. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää simpukat. Anna kiehua kannen alla noin 5 minuuttia. Simpukoiden ei tarvitse peittyä liemeen: päällimmäiset kypsyvät höyryssä. Käännä simpukat varovaisesti kerran kiehumisen aikana. Siirrä avautuneet simpukat tarjoiluastiaan, heitä pois kiinni jääneet. Tarkista liemen maku, lisää suolaa ja mustapippuria sekä hienonnettua tuoretta persiljaa ja timjamia. Kaada liemi simpukoiden päälle.

Inkiväärisimpukat
pala purjoa
raastettua inkivääriä maun mukaan
puoli pulloa halpaa valkoviiniä
voita

Kuullota pilkottu purjo runsaan voin kanssa. Lisää raastettu inkivääri ja valkoviini. Kiehauta. Lisää simpukat ja anna kiehua noin 10 minuuttia. Tarjoile persiljasilpun kera.

Chilisimpukat
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienoksi pilkottuna
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
1,5 punainen chili pilkottuna
1 dl valkoviiniä
1 tlk tomaattimurskaa
puolikkaan sitruunan mehu
nippu tuoretta korianteria
nippu tuoretta persiljaa
nippu tuoretta basilikaa

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota sipulit sekä chili. Lisää tomaattikastike, sitruunamehu, valkoviini, basilika sekä suolaa ja pippuria. Anna hautua hetki. Kaada puolet kastikkeesta ison kattilan pohjalle, lisää pussillinen simpukoita ja laita päälle vielä loput kastikkeesta. Anna hautua noin 5 minuuttia tai kunnes simpukat ovat auenneet. Tarjoile runsaan korianteri-persilja-basilika-silpun sekä sitruunaviipaleiden kera.

WHERE ARE YOUR FRIENDS NOW?
Kuvia katseltuani päätinkin omistaa tämän tietoiskun ystäville. Ovathan ne ihan parasta, mitä ihminen voi itselleen saada. Tässä siis biisi, jonka sanoja kannattaa kuunnella: LCD Soundsystem - All my friends.