Monien kehujen jälkeen pääsimme vihdoin testaamaan aasialaista fine diningia tarjoavaa Farangia itse. Päätimme aloittaa illallisen ravintolan terassilla tarjoilijan suosittelemilla drinkeillä, Bangkok Passionilla ja Lady Boilla. Päätös oli mitä mainion sillä kesäilta suosi ruokailijoita ja drinkit olivat kaupungin huippuluokkaa. Erityisesti giniä, inkivääriolutta, limeä, minttua ja tuoretta inkivääriä sisältävä Lady Boi nousi drinkkisuosikkien joukkoon. Tätä on pakko tehdä myös kotona. Juomien jälkeen siirryimme Taidehallissa sijaitsevan ravintolan sisätiloihin. Pöydät oli aseteltu suhteellisen lähekkäin eikä ravintolaan kannata mennä salaisuuksia kertomaan. Meille järjestely sopi kuitenkin hyvin, tarkoitus oli pitää hauskaa ja syödä hyvin. Yleisestä käytännöstä poiketen emme päätyneet maistelumenuihin vaan päätimme kokeilla oman maun mukaan vähän kaikkea. Molemmat bloggaajat maistoivat kaikkia alkupaloja, joita pakko suositella myös lukijoille. Betel-nyyttien maut olivat tarkkaan harkitut eikä näistä olisi tohtinut jakaa kenenkään kanssa.
Pääruoiksi tilasimme taskurapuja, haudutettua vasikkaa ja ravintolan suosikiksi noussutta suolapossua. Rapujen tempura oli sopivan ohutta ja salaatti kiinnostava yhdistelmä erilaisia makuja. Ainoa miinus annoksen kohdalla oli reipas suolankäyttö, joka taisi kyllä olla viimeisen illan (ravintola lomailee heinäkuun ajan) herpaantuminen. Mausteinen vasikka maistui erityisesti Farfallelle, mutta Faktan suosikiksi nousi ehdottomasti suolapossu katkarapunuudeleiden kera. Rapeaa, mehevää, makeaa ja suolaista. Täydellinen annos!
Jälkiruokana nautimme kahdelle tarkoitetun maistelulautasen, jolta löytyvät kaikki listan jälkiruoka-annokset. Mieleen jäivät erityisesti omenaherkku-Uluwatu ja suklaapommi-Phanang Slip, joka sopii varmasti paantuneemmallekin suklaanarkkarille.
Ruokajuomana nautimme koko aterian ajan Andre Clouet Brut Reserve –shampanjaa, joka kävi yhteen niin betel-lehtiin käärittyjen alkupalojen kuin makean kirpeiden jälkiruokien kanssa. Ainut, jolle kuohuva ei luonnollisesti pärjännyt oli vasikka, mutta hyvää juoma oli silti. Loppuun nautimme vielä espresson ja Ping Pong –drinkin, joka jäi maultaan alkudrinkkien varjoon.
Kaiken kaikkiaan ilta ja ruoka olivat superonnistuneita. Hinta-laatusuhde oli paikassa ehdottomasti kohdallaan ja nälkä ei kyseisillä annoksilla jäänyt vaivaamaan – vähempikin olisi voinut riittää. Pakko vielä kehua paikan henkilökuntaa: meitä palvellut tarjoilija oli samaan aikaan rento, kohtelias ja ammattitaitoinen. Yhdistelmä, joka tekee onnistuneesta ateriasta elämyksen. Kiitos Farang!
Kauppakoriin sattui pari viikkoa sitten viiliä. Eikä muuten ihan mitä tahansa viiliä vaan Valion punaista viiliä, joka kermaisuudessaan aivan mieletöntä kamaa. Pienen salapoliisityön (lue: googlettamisen) jälkeen meille kuitenkin selvisi, että punainen viili on itseasiassa the viili eli perusviili. Koulussa ja kotona syödyt siniset viilit ovat olleet pelkkää huiputusta - dieettiviilejä! Miksi kukaan ei kertonut tätä aiemmin? On nimittäin niin, että once you go punainen viili, you never go dieettiviili. Kokeilkaa tuoreiden marjojen kanssa!
