Tutustuimme tähän erinomaiseen reseptiin ystävämme kautta. Alunperin se on löytynyt Kodin Kuvalehden mukana tulleesta Pasta ja muut Italian herkut -kirjasta.
400g spaghettia
1rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
1 sipuli
1 pkt pekonia
3-4 munaa
50g parmesania
125g pecorinoa
2rkl persiljaa silputtuna
Keitä spaghetti (de cecco) al denteksi. Kuumenna öljy ja voi pannulla, ruskista silputtu sipuli ja pieniksi paloiksi leikattu pekoni rapeaksi. Valuta pasta, laita loraus pekonin paistorasvaa kattilaan ja kaada spaghetti päälle. Kuumenna noin minuutti. Lisää sipuli-pekoniseos ja kääntele hyvin spaghetissa. Lisää vatkatut munat ja sekoita hyvin. Sekoita mukaan raastetut juustot mutta jätä pinnalle osa juustosta. Laita pasta lautaselle ja lisää päälle mustapippuria sekä persiljaa...ja hieman juustoa.
TOTUUS NIMESTÄ
Spaghetti Carbonara suomennetaan usein miilunpolttajan pastaksi, joskin varmaa tietoa reseptin alkuperästä ei ole. Eräät legendat kertovat nimen tulevan pastan alkuperäisestä valmistustavasta - ainekset tehtiin hiilitulella. Toiset väittävät nimen perustuvan pastan ulkonäköön, sillä paistettujen pekonipalojen sanotaan muistuttavan hiililohkareita. Oli alkuperä mikä tahansa on tämä pasta verrattain tuore ohje, sillä reseptiä ei tunnettu ainakaan ennen 1900-lukua. Nykyään se taitaa kuitenkin kuulua suosituimpiin pasta-annoksiin, joskin resepti usein pilataan kermalla, joka ei kuulu alkuperäiseen italialaiseen reseptiin. Tästäkin on kyllä väitelty moneen otteenseen...Mitä mieltä lukijat ovat?
No NYT mä muistan kommentoida!
VastaaPoistaMä tykkään tästä oikeesta, eli pekonillisesta, just tälleen ilman kermaa, mut usein tulen valmistaneeksi samanlaiseen munankäyttöön perustuvia vege-versioita (niis voi olla esim kevyesti paahdettuja pähkinöitä, parsa-aikana höyrytettyä sitä, rucolaa, mitä vaan haluamaansa yrttiä, siemeniä, jne jne, siis ei liikaa sortteja, mut jotain kevysti ölyssä paistettua purtavaa...), ja niihin mä kyl tapaan lurauttaa kermaa. Tosin en aina, etenkään jos mukana on jotain "kermaisempaa" juustoa, kuten mozzarellaa.
Tykkään tosi paljon siitä rakenteesta, minkä hiukan hyytynyt muna tässä setissä antaa, nam nam.
Kiitos kivasta ja kauniista blogista! Kuten omalla tontillani kehuin, teette "mun tyylistä" ruokaa, mut kivasti koen saavani uusia vinkkejä kumminkin.