Punajuuripihvit

Blogistamme päätellen syömme PALJON pastaa, mutta joskus tekee mieli jotain kevyempää. Nämä punajuuripihvit on tosin maustettu sinihomejuustolla, mutta vokattujen vihannesten ja kermaviilikastikkeen kanssa annos tuntuu kevyeltä tai ainakin raikkaalta. Resepti on alunperin Oras Tynkkysen, tosin Tynkkynen ei käytä ohjeessaan Aura-juustoa.

noin 4 isoa punajuurta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 0,25dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
suolaa
pippuria
tuoretta persiljaa
1pkt Aura-juustoa (tai vähemmän)

Keitä punajuuria vähäisessä vedessä kunnes ne ovat kypsiä. Raasta punajuuret karkeaksi raasteksi ja sekoita joukkoon pannulla paistetut sipulit, kananmuna ja vehnäjauhot. Lisää jauhoja tarvittaessa. Mausta suolalla, pippurilla, tuoreella persiljalla ja murennetulla Auralla. Muotoile seoksesta pihvejä ja paista pannulla kunnes pihvit ovat kypsiä. Tarjoile vokattujen vihannesten ja sitruuna-persilja-kermaviilikastikkeen kera.

TEHOVIHANNES
Syksyllä kuntosalit ja lenkkipolut täyttyvät taas yhä uudelleen "terveellisen elämän" aloittavista ihmisistä. Terveellisempää elämäntapaa tavoittelevien kannattaa myös pohtia syömistään ja siirtyä lenkistä punajuureen, sillä vihanneksen on todettu tehostavan kuntoilua jopa 16%! Essexin yliopiston tutkijat uskovat punajuuren auttavan kuntoilua vähentämällä hapentarvetta, jolloin kuntoilu väsyttää vähemmän. Eikun punajuurea poskeen ja lenkkikengät (taas) ulos kaapista!

Porkkanakakku-cupcake

Tämä resepti on Exclusively Food -sivustolta, jota voi suositella muutenkin lämpimästi. Todella hyvä ja helppo resepti!

1,7 dl jauhoja
1,75 dl hienosokeria
3/4t tl leivinjauhetta
1/2 tl jauhettua kanelia
n. 0,7 dl murskattuja pekaanipähkinöitä (tämä tosin puuttui allergian takia meidän kakuista)
0,84 dl rypsiöljyä
1 kananmuna
1/4 tl vaniljasokeria
80g hienoksi raastettua porkkanaa
62 g valutettua, murskattua ananasta
(tuoreita mansikoita koristeluun)

Tuorejuustokuorrute:

60 g tuorejuustoa (Philadelphia)
30 g sulatettua voita
2,5 dl tomusokeria
1 tl sitruunamehua

Lämmitä uuni 180C. Laita muffinivuokaan paperisia muffinivuokia (jos et omista peltistä tai silikonista muffinivuokaa, käytä useampaa paperista - näin vältät muffinien leviämisen). Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe, kaneli ja pähkinät isossa kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa öljy, kananmuna, raastettu porkkana ja murskattu ananas. Lisää porkkanaseos kuiviin aineksiin ja sekoita hyvin.
Täytä muffinivuoat seoksella noin puoleen väliin ja paista uunissa noin 20-24 minuttia. Poista vuoka uunista ja anna kakkujen kylmetä noin viisi minuuttia. Ota kakut pois ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuorrutteen levittämistä.
Kun kakut on täysin jäähtyneet voit tehdä kuorrutteen. Sekoita tuorejuusto ja sulanut voi tehosekoittimessa. Lisää sitruunamehu ja puolet tomusokerista, sekoita hyvin. Lisää loput tomusokerista ja vatkaa seos hyvin. Valele cupcaket seoksella ja koristele tuoreilla mansikoilla.

VÄRIFAKTAA PORKKANASTA
Porkkana eli Daucus carota on juures, jota alunperin viljeltiin purppuranpunaisena, keltaisena ja valkoisena. Oranssi porkkana on kasvijalostuksen aikaansaannos 1700-luvulta. Kuumilla alueilla keltaista ja punaista porkkaanaa viljellään edelleen, mutta eri värivaihtoehdot ovat mahdollisia myös kotiviljelijöiden ruokapöydissä.

Punaherukkapiiras

Osallistuimme ensimmäistä kertaa ruokablogihaasteeseen ja kilpailuruoan jäljiltä jäi jääkaapiimme annos punaherukoita. Päätimmekin tehdä marjoista piirakan ja tässä lopputulos. Hyvää oli eli kannattaa kokeilla jos pitää hieman kirpeämmistä makeista piiraista. Ohje löytyi googlaamalla Voimahali-foorumilta. Vaihdoin vinkin mukaisesti raparperin punaherukoihin.

150 gr voita tai margariinia
1 dl kidesokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan. Paista 8-10 minuuttia 200 asteessa.
Täyte:
1 purkki kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria
punaherukoita
Sekoita ainekset, mutta vain 2/3 punaherukoista. Kaada seos paistetun piirakan päälle, ripottele päälle jäljelle jääneet punaherukat ja jatka paistoa vielä 20 minuuttia.

TERVEYSHERKKU
Vaikka todellisena terveysmarjana pidetään mustaherukkaa, ei punaherukka kalpene tummemman lajikkeen rinnalla. Punaherukan sanotaan alentavan kuumetta, lisäävän ruokahalua ja parantavan ruoansulatusta, mutta varmaa on vain se, että marja sisältää erittäin korkeat määrät hyväksi todistettua C-vitamiinia. Viimeisimmän tiedon mukaan C-vitamiini ei tosin paranna flunssaa, mutta kaikki kyllä tietävät kuinka hyvältä kuuma viinimarjamehu kuumeessa maistuu.

Helppo pullaresepti

Tuore pulla ja kylmä maito kuuluvat lapsuuden parhaisiin muistoihin, mutta pullaa tulee harvoin tehtyä kotona. Nekin kerrat kun pullan tekemistä on kokeiltu, on lopputuloksena ollut pesäpallosta käyvät kivikovat pikkupullat.Tällä reseptillä tuli kuitenkin juuri sitä pehmeää ja maistuvaa lapsuuden pullaa - vieläpä todella helposti! Ohje on Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa -kirjasta,joka on kyllä hauska, mutta muiden resepteistien osalta hyvin keskinkertainen.

0,5l maitoa
40g tuorehiivaa (tai 2 pussia kuiva)
2 kananmunaa
3 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta (jätimme pois allergian takia, mutta hyvää tuli silti!)
2-3rkl vaniljasokeria
2rkl kardemummaa
12-13dl vehnäjauhoja (jätä taikina löysäksi eli ei liikaa jauhoja!)
250g sulaa voita (laitoimme hieman vähemmän)
1 kananmuna voiteluun

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon (jos käytät kuivahiivaa lämmitä maito hieman kuumemmaksi). Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi ja lisää kardemumma, vaniljasokeri sekä jauhoja kokoajan sekoittaen. Sekoita ja vaivaa hyvin (taisimme vaivata noin 15min), lisää lopuksi sula voi ja vaivaa vielä hetki. Taikina on valmista kun se irtoilee kulhon reunoista ja sopivan napakkaa. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa liinan alla noin tunti. Kun taikina on kohonnut, tee pikkupullia ja anna kohota vielä 10min. Paista kohonneita ja kananmunalla voideltuja pullia 225C noin 10 minuuttia. Korvapuusteja saat samasta taikinasta kaulitsemalla taikinan ohueksi, sivelemällä päälle voita ja ripottelemalla vielä mukaan sokeria sekä kanelia. Kierrä maustettu taikinalevy rullaksi ja leikkaa korvapuustipaloja. Paina puustin keskeltä, voitele kananmunalla ja paista pikkupullien tapaan. Nauti kylmän maidon kera!

PULLANTUOKSUINEN LAPSUUS?
Lapsuuden ruokamuistot ovat usein joko kauhutarinoita kouluruokailusta tai nostalgisia tarinoita äidin legendaarisista herkkuannoksista. Ruokamuistoja tutkinut Deborad Lupton kuitenkin kertoo, että lapsuuden ruokamuistoilla luodaan fiktio lapsuuden onnellisuudesta. Hyvät ruokamuistot luovat kuvaa lämmöstä, kodista ja turvallisuudesta, vaikkei lapsuus olisikaan ollut harmoninen. Ruoka siis liittyy olennaisesti hyviin hetkiin, mutta jotain mysteerejä lapsuuden ruokamuistoihin silti liittyy. Selvittettävänä olisi esimerkiksi se, miksi äidin tekemä pannukakku maistuu paremmalta kuin täysin samalla reseptillä itse tehty herkku? Entäpä rakkaat lukijat, onko teillä lapsuuden ruokamuistoja? Herkku- ja kauhumuistoja otetaan ilolla vastaan!

Ceviche punaherukoilla

Tässä vastauksemme Herkku & Koukku -blogin heittämään ruokahaasteeseen "Luonnon antimet". Annosvaihtoehdot olivat valtavat, mutta päädyimme lopulta cevicheen, sillä halusimme kokeilla jotain uutta. Marjoja ei perinteiseen cevicheen kuulu, mutta kokeilu todisti punaherukoiden sopivan annokseen erinomaisesti. Teimme annoksen alkupalaksi, mutta salaatin kanssa ceviche käy myös pääruoasta. Äänestämään pääset täältä.

puolikas kuha ohuina fileinä
3 limen mehut
suolaa
murskattua valkopippuria
puolikas tuore chili viipaleina
puolikas punasipuli viipaleina
kourallinen korianteria
puolikas kourallinen punaherukoita
(koristeeksi syötäviä kukkia esim. luomuorkideoita)

Leikkaa kalafileet noin sormen pituisia paloja. Laita palat astiaan, kaada päälle kolmen limen mehut, pilkottu sipuli, paloiteltu chili sekä suolaa ja valkopippuria. Anna "kypsyä" jääkaapissa noin tunti tai enemmän jos et ole raa'an kalan ystävä. Kun kala on kypsynyt, lisää joukkoon silputtua korianteria ja punaherukat. Sekoita ja tarjoile heti!

(HUOM! Cevichessä kannattaa aina käyttää suolaisen veden valkoista kalaa, kuten ystävällinen myyjä Hangon Kala-tiskillä vinkkasi. Makean veden kuhasta saattaa nimittäin raakakypsyttämällä saada matoja! Tämän annoksen kuha tuli myyjän mukaan Tammisaaresta.)

TUHAT JA YKSI ANNOSTA
Ceviche eli limellä raakakypsytetty kala tulee varmuudella Etelä-Amerikasta, mutta siihen loppuukin yksimielisyys reseptin alkuperästä. Kunniaa cevichen keksimisestä ovat vaatineet itselleen niin meksikolaiset kuin panamalaiset, mutta useimpien väitteiden mukaan annoksen juuret ovat Perun rannikolla. Alkuperästä - kuten makuasioista? - on kuitenkaan turhaa kiistellä, sillä jokainen maa omaa joka tapauksessa omat ceviche-ohjeensa. Kertoopa villi huhu, että Meksikossa annoksen muoto vaihtelee jopa jokaisen rannikkokylän välillä... Varmaa on kuitenkin se, että ceviche toimii myös Suomessa, suomalaisesta kuhasta. Mutta mitä mieltä ovat lukijat: voiko makuasioista kiistellä?

Flow-festivaali: luomua ja kuohua

Flow-festivaalin toinen päivä alkoi loistavan puistopiknikin jälkeisissä hilpeissä tunnelmissa. Alueelle päästyämme päälavalla ihastutti mahtava Hypnotic Brass Ensemble, jonka villit rytmit saivat tanssijalan vipattamaan. Keikan jälkeistä nestehukkaa päätimmekin korjata Lansonin shamppanjabaarissa, jossa nautimme festivaalikuohuvat hyvässä seurassa.


Nestemäisten elämysten jälkeen oli pakko saada jo perjantaina maisteltua laadukasta festariruokaa. Tällä kertaa suuntasimme kulkumme kohti Makutakuun ruokatiskiä, jonka palvelu toimi jonoista huolimatta moitteettomasti. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme maistamaan monien muiden tavoin luomulammaspastaa, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Liha oli "kastikkeessa" mureaa ja pasta sopivan kypsynyttä. Jäimmekin ihmettelemään miten 12 000 kävijän festivaaleilla pasta onnistutaan keittämään oikein, mutta työpaikkaruokaloissa spaghetti on poikkeuksetta ylikypsynyttä mössöä...


Festivaali-ilta jatkui riehakkaana pasta-annoksen voimin ja lauantain keikkaelämyksiin lukeutui White Lies, Juan MacLean ja hetki diskokuningatar Grace Jonesia. Ystävien hehkuttaman Jonesin keikka jäi meillä kuitenkin lyhyeksi, sillä toinen bloggaajista vietti keikan aikana viskihetkeä Hansaterminaalin takapihoilla ja toinen juorusi viimeisimmät kuulumiset ystävänsä kanssa Diesel U:Music-huoneessa. Mutta kuten eräs ystävämme viisaasti totesi, Flow on mielentila joka ei rajoitu festivaalialueen sisäpuolelle.


Lauantain viimeisen aterian haimme Groteskin ruokatiskiltä, josta mukaamme lähtivät herkulliset chorizo-leivät. Puolenyön aikaan nautittu leipä oli täytetty ihanan kypsillä tomaateilla ja mausteisella chorizo-leikkeellä, mutta 8€ hinta hyvin yksinkertaisesta annoksesta oli mielestämme muutaman euron liikaa...


Negatiivista palautetta saimme Raku Ya:n "sushiannoksesta", jota kritisoitiin niin festivaalialueella kuin blogikommenteissa. 13€ annos sisälsi annoksen herne-maissi-paprikasekoituksella maustettua riisiä ja muutaman lohipalan. Surullisena muistelin muutama vuosi sitten Flow'ssa toiminutta Kabuki-ravintolan sushikojua, josta sai oikeaa ja erinomaista sushia. Täytyykin toivoa, että ensi vuonna Raku Ya petraa tarjoiluaan tai ravintoloitsija vaihdetaan toiseen, sillä sushi on ollut piristävä lisä aiempien Flow-vuosien tarjontaan.


Pienistä pettymyksistä huolimatta Flow osoittautui jälleen kerran mahtavaksi kaupunkifestivaaliksi – iso kiitos siis järjestäjille! Fakta & Farfalle kiittää niin musiikkia, tunnelmaa kuin laajaa ruokatarjontaa, mutta mitä mieltä ovat lukijat? Maistuiko ruoka vai jäittekö kaipaamaan paellaa ja lihakeittoa?

P.S. Ihania fiiliskuvia Flow'sta löytyy From Diana, with love -blogista. Käykää kurkkimassa!

Flow-festivaali: kuratoitua ruokaa

Helsingin Suvilahdessa eilen alkanut Flow-festivaali todisti jälleen kerran, että Helsinkiin mahtuu yleisöä, joka arvostaa laatua niin musiikissaan kuin ruoassaan. Vaikka ainakin Aamulehdessä ilmestynyt juttu väittää kesäjuhlien suosikkiruokien olevan lihakeitto ja paella, rohkenee Flown yli kymmentuhansinen yleisö olla selvästi eri mieltä – hyvä niin!

Mielenkiintoiseksi Flow'n ruokatarjonnan tekee se yksityiskohta, että tänä vuonna festivaalin ruokavalikoima on kuratoitu Kuurnan ja Ateljé Finnen omistajan Antto Melasniemen johdosta. Kun festivaali lähtee suunnittelemaan ruokatarjontaan oman kuraattorin avulla, voi ruoka-annoksilta odottaa jo laatua ja lähdimmekin maistelemaan Flow'n tarjontaa suurin odotuksin.


Festarialueella ruokaa tarjoilee yhteensä neljä ravintolaa (Grotesk, Makutakuu,Raku Ya, Elokuvamuonitus Nakki ja Nolla), mutta perjantaina ehdimme testata ravintoloista vain kahta jälkimmäistä. Saavuttuamme paikalle etsimme käsiimme heti Nakin myyntipisteen, sillä makunystyrämme muistivat edelleen viime vuoden uskomattoman hyvät lihapullat. Lihapullia löytyi edelleen Nakin listalta, mutta hienoikseksi pettymykseksi lihapullien kastike oli vaihtunut tulisesta intilaisesta miedompaan espanjalaiseen. Lihapullat olivat kyllä hyviä, mutta eivät valitettavasti yltäneet viime vuoden suoritukseen, joka ajoi tämän pariskunnan vierailemaan Nakin tiskillä useamman kerran.


Selvästi suositun Elokuvamuonitus Nakin ruokavastaava Sami oli kuitenkin yhtä ystävällinen kuin tiskin muu porukka ja ehti vastata nopeasti Fakta & Farfallen kysymyksiin. Samin mukaan Flow'n ruokatarjoilun suunnitteleminen lähtee kolmesta asiasta: mausta, hinnasta ja volyymistä. "Parhaassa tapauksessa myymme viikonlopun aikana noin 5000 annosta. Se asettaa paineet myös ruoan valmistukselle. Lihapulla-annos on koettu hyväksi ratkaisuksi, sillä sitä voi valmistaa kerralla paljon kustannusten pysyessä suhteellisen halvalla", Sami totesi. Nakin lihapulla-annos olikin hinnaltaan muiden ravintoloiden aterioita halvempi ja omasta mielestämme myös hinta-laatusuhteeltaan eilisistä annoksista paras.


Toinen perjantaina maistettu annos tuli ehkäpä paremmin baarina tunnetulta Nollalta. Juuri ennen Vampire Weekendiä nautittu klubileipä osoittautui meheväksi annokseksi, vaikka raaka-aineet olivat ymmärrettävistä syistä pöytään päästyämme jo kylmiä. Klubileipä perunalastuineen oli kuitenkin tarpeeksi tukeva ateria pitämään nälkää loitolla koko loppuillan, vaikka 10€ hinta oli ehkä hieman liioiteltu. Toisaalta Flow'ssa on jo asennoitunut laittamaan ruokaan rahaa, sillä mitä festaritarjoiluun tulee: rahalla saa laatua!


Tänään Fakta & Farfalle suuntaa matkansa jälleen kohti Suvilahtea, jossa odottaa ainakin Groteskin täytetyt leivät, Makutakuun luomukaritsan jauhelihapihvit ja mahdollisesti myös jo eilen houkutellut shamppanjabaari! Flow'n koko ruokatarjontaan voit tutustua täältä.

Pastaa & artisokansydämiä

Tämä ohje on saanut inspiraatiota Aglio & Olio -pastakirjan resepteistä. Kuten aiemmin totesimme, kirja innostaa kokeilemaan ja kehittelemään myös omia reseptejä!

1 prk artisokansydämiä suolaliemessä
1 sitruunan kuori
kourallinen tuoretta persiljaa
oliiviöljyä
1 tlk Mutti -tomaattimurskaa.
penneä

Ota artisokansydämet pois suolaliemestä ja marinoi niitä raastetun sitruunankuoren, silputun persiljan ja oliiviöljyn kanssa parista tunnista puoleen päivään. Kaada pahimmat oliiviöljyt pois marinadista ja paista artisokkia hetki pannulla. Lisää pannulle tomaattimurska, anna hautua hetki ja tarjoile pennepastan kera.

RIKOLLISEN HYVÄÄ
Artisokan epäilleen levinneen Eurooppaan Pohjois-Afrikasta, mutta mielenkiintoisimman artisokkatarinan juuret juontavat pieneen sisilialaiseen kylään nimeltä Corleone. Vuonna 1889 kylässä syntyi pieni poika nimeltä Ciro Terranova, joka muutti Yhdysvaltoihin perheensä kanssa vuonna 1892. Vuosien jälkeen pikku-Ciroa ei tunnettu enää alkuperäisellä nimellään vaan aikuiseksi kasvanutta miestä nimitettiin Artisokkakuninkaaksi. Nimitys ei kuitenkaan imarrellut Ciron viherpeukalotaitoja vaan viittasi Terranovan voittoisaan artsokkien myyntiin, joka perustui kaupungin muiden vihannesmyyjien pelotteluun. 1900-luvulla Ciro oli nimittäin osa raakuudestaan tunnettua Morellon mafiaperhettä, jota harva kaupunkilainen uskalsi vastustaa. Oman loppunsa Artisokkakuningas koki kuitenkin jo vuonna 1938, vain 49-vuotiaana.

Lammasmakkarapasta

Tämä ohje on Nigel Slaterin ja löytyy ainakin Food & Wine -lehden verkkosivuilta. Kyseistä sivustoa suosittelemme lämpimästi, sillä sieltä löytyy tuhansittain hyviä reseptejä. Resepti on kolmelle, hyvin nälkäiselle syöjälle. Käytimme italialaisen makkaran sijaan mausteista lammasmakkaraa, joka toimi erinomaisesti tässä reseptissä.

1 paketti simpukkapastaa
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
3 isoa ruokalusikallista siemensinappia
4 pitkää lammasmakkaraa/mausteista italialaista makkaraa
n.1,5 dl kuppia valkoviiniä
n. 1,5 dl kermaa
muutama kuivattu chili (murskana)
2 dl ohueksi siivuiksi leikattua basilikaa

Laita pastakattilaan vesi kiehumaan. Leikkaa makkaroiden kärki ja purista lihapalleroita makkarakuoresta ulos. Laita pasta kiehumaan ja keitä al denteksi. Pastan kiehuessa kuumenna pannulla oliiviöljy ja paista makkarapaloja noin 5 minuuttia. Lisää valkoviini ja anna kypsyä toiset 5 minuuttia. Lisää kerma, sinappi,murskattu chili ja anna hautua muutama minuutti. Poista kastikekattila liedeltä, lisää keitetty pasta ja basilika. Sekoita hyvin ja tarjoile heti.

TOTUUDEN SIEMEN
Tässäkin ohjeessa käytetty sinappi tehdään sinapinsiemenistä, joita on käytetty mausteena jo yli 2000 vuotta. Sinapinsiemenet liittyvät paitsi maustamiseen myös Gautama Buddhan tarinaan. Legendan mukaan ainoan poikansa menettänyt äiti vei pojan ruumiin Buddhan eteen parannusta varten. Viisas Buddha käski naisen tuomaan parannusta varten sinapinsiemeniä sellaiselta perheeltä, joka ei ole menettänyt lasta, aviomiestä, vanhempia tai ystävää. Aikansa etsittyään nainen tajusi, ettei löydä perhettä joka ei olisi kohdannut kuolemaa. Oivalluksensa myötä nainen myös ymmärtää, että kaikki kohtaavat kuolemaa eikä hän voi olla surussaan itsekäs.

Paras vohveliohje

Vohvelit maistuvat kaikille ja vohvelireseptistä on monta versiota. Tämä on kuitenkin oikeasti paras ja sen salaisuus piilee kermaviilissä!

2dl kermaviiliä
2 munaa
2dl maitoa
4dl vehnäjauhoja
150g voita
1tl leivinjauhetta,
n.2 tl vaniliinisokeria
ripaus suolaa

Sekoita leivinjauhe ja vaniliinisokeri jauhoihin. Vatkaa kattilassa munat, lisää maito, kermaviili ja jauhot. Sulata voi vesihauteessa, lisää taikinaan ja sekoita. Anna levätä ainakin puoli tuntia jääkaapissa. Paista levänneestä taikinasta vohveleita vohvelipannulla.

HYVÄ VOHVELI, PAHEMPI MIELI?
Vohvelit on tunnettu Euroopassa jo keskiajalta lähtien. Herkun suosiosta jo tuolloin kertovat erilaiset vohvelisäännökset. Keskiaikaisissa kaupungeissa vohvelimyyjät eivät esimerkiksi saaneet myydä vohveleita kirkon edessä pyhimyksille omistettujen päivien tai muiden uskonnollisten tapahtumien aikaan. Vohvelikojujen keskinäinen kilpailu johti lopulta myös siihen, että Ranskan kuningas Kaarle XI joutu asettamaan säädöksen, jonka mukaan kojujen tuli olla tietyn etäisyyden päässä toisistaan. Vohveleiden ystävänä voi vain ihmetellä, miten hyvästä ruoasta syntyi näin kova kiista...

Tomaattikeitto

Tämä ohje on Chocochili-blogista, tosin muokkasimme sitä uunipaprikalla, chilillä ja creme fraichella makuumme sopivaksi. Erityisesti paahdettu paprika teki tälle keitolle terää.

10 kypsää tomaattia
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 paprikaa
1 pieni Mutti-tomaattipuree
3dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 pkt creme fraichea
1 kuivattu pieni chili
iso kourallinen basilikaa
suolaa
pippuria

Laita uuni noin 200C, grillivastukselle. Leikkaa paprika neljää osaan (poista siemenosa) ja aseta uunin kestävälle alustalle. Paahda paprikoita grillivastuksen alla kunnes ne ovat kunnolla tummuneet. Laita paahdetut paprikat muovikassiin (kuori irtoaa helpommin), anna jäähtyä ja poista paprikoista kuoret. Kalttaa tomaatit ja poista kuoret. Pilko palasiksi ja poista kannat. Kuullota pilkottuja sipuleita hetki pannulla, lisää tomaatit, pilkottu basilika ja anna hautua noin 10 min. Lisää paahdetut ja pilkotut paprikat, tomaattipuree, vesi, kasvisliemikuutio, murskattu chili ja anna hautua vielä 5 min. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa sekä pippuria. Jos keitto tuntuu liian kiinteältä, lisää hieman vettä. Kun keitto on kiehunut, soseuta se sauvasekoittimella ja lisää lopuksi creme fraiche. Nauti!

VAPAUS, VELJEYS JA TOMAATTI!
Hedelmäksi luokiteltuun ja koisokasvien heimoon kuuluvaan tomaattiin liittyy paljon erilaisia uskomuksia. Erään legendan mukaan tomaatti koettiin Yhdysvalloissa vaaralliseksi ruoka-aineeksi aina 1820-luvulle asti, kunnes kenraali Robert Gibbon Johnson söi yleisön edessä korillisen tomaatteja ja todisti täten ruoka-aineen vaarattomuuden. Toinen tarina taas kertoo tomaatin nousseen suureen suosioon Ranskan vallankumouksen aikaan, sillä punainen tomaatti yhdistettiin vallankumouksellisten tunnusväriin punaiseen. Legendaa ei kuitenkaa ole se, että tomaatteja kannattaa syödä erityisesti nyt. Kesällä ne ovat nimittäin paitsi halpoja myös todella herkullisia!

Luumu-mascarponepiirakka

Tämä resepti on Stephanie Alexanderin ja Maggie Beerin Toscanalainen keittiö -kirjasta, jota voi lämpimästi suositella kaikille italialaisen ruoan ystäville. Tämä ohje on puolikas alkuperäisestä reseptistä. Taikinaa jäi yli, kun teimme piirakan 20cm halkaisijan piirakkavuokaan.

500g tuoreita ja kypsiä luumuja
hieman sokeria
30 g suolatonta voita (jälkikäteen ajatellen suosittelemme käyttämään noin 20 grammaa)
2,5dl mascarponea
pieni tilkka vettä
PIIRAKKAPOHJA
100g kylmää suolatonta voita
250g vehnäjauhoja (lisäsimme näitä noin 300 grammaan)
0,5dl kermaviiliä

Kuumenna uuni 210 asteeseen. Halkaise luumut ja poista kivet. Asettele luumut uuninkestävälle alustalle, ripottele päälle sokeria ja parikymmentä grammaa suolatonta voita pilkottuna. Kypsennä luumuja uunissa noin 20 minuuttia ja anna jäähtyä. Säilytä luumujen mehu!
Sekoita taikinaa varten voi ja vehjäjauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää kermaviili ja sekoita taikina palloksi. Kiedo taikina muoviin ja laita jääkaappiin lepäämään noin 20 minuutiksi. Kun taikina on levännyt, kauli se ja vuoraa sillä piirakkavuoka. Aseta taikinan päälle alumiinifolio, ja sen päälle kuivattuja herneitä - itse tosin käytimme tähän tarkoitukseen riisiä, kun herneitä ei kaapista löytynyt. Paista piirakkapohjaa 15 minuuttia, ota folio pois ja anna kypsentyä vielä ainakin 5 minuuttia. Piirakkapohja jäi mielestämme hieman raa'aksi, joten uunista riippuen lisää kypsennysaikaa jos pohja ei ole kypsä. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.
Kun luumut ja piirakkapohja ovat jäähtyneet, levitä pohjalle hieman vedellä (tai luumuliköörillä) kevennettyä mascarponea. Asettele kypsyneet luumut mascarponen päälle. Keitä luumujen mehusta kastike, pirskottele piirakan päälle ja tarjoile heti!

KOTIRUUSU?
Luumu eli prunus domestica kuuluu ruusupuiden sukuun ja on läheistä sukua aprikooseille, persikoille, kirsikoille ja tuomelle (!). Ensimmäinen viljelty luumulaji oli japaninluumu, jota on kasvatettu yli 4000 vuotta sitten. Suomeen luumu rantautui 1600-luvulla ja useita luumun lajikkeita viljellään meillä edelleen. Kuuluisin suomalainen punaluumulajike on Lohjan Luumu.

Spaghetti Bolognese

Tämä parhaaksi koettu ohje on mukailtu Cooking with Aristos -kirjasta.

1 pkt naudan jauhelihaa
6 kypsää tomaattia
1 pieni purkki Mutti-tomaattipuretta
1 ruukkullinen basilikaa
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
ripaus sokeria
1 kanelitanko
loraus punaviiniä
extra virgin -oliiviöljyä

Kalttaa tomaatit, poista kuoret ja kannat. Paista pannulla pilkottu sipuli ja osa pilkotuista valkosipuleista. Lisää kaltatut tomaatit, revittyä basilikaa, loraus punaviiniä, loput valkosipuleista ja kunnon loraus oliiviöljyä. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään tunti tai kunnes ainekset ovat kypsyneet kastikkeeksi. Lisää suola ja pippuri maun mukaan.

Kun kastike on valmis, paista jauheliha kypsäksi erillisellä pannulla. Lisää suolaa ja pippuria. Kaada paistetut ainekset kastikekattilaan, lisää basilikaa ja kanelitanko. Anna hautua kannen alla ainakin 30min. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Tarjoile pastan ja parmesaanin kera.

LIBANONIN TUOKSU
Tätä bolognesea eli ragua maustaa kaneli, joka on tunnettu jo vuosituhansia ja löytyy mainintana muun muassa Vanhasta Testamentista. Alunpitäen kaneli oli arvostettu erityisesti tuoksunsa takia ja esimerkiksi Raamatussa Libanonin kuvaillaan tuoksuneen juuri kanelilta. Tähän kastikkeeseen kaneli antaa paitsi ihanan tuoksun myös pehmeää makua.